Sen alitse kulki kävelytunneli, josta aloitimme patikoinnin.
Saavuimme ensin Swantonin Farmille, jonka vieressä on Swanston Willage. Tässä me hetkisen emmimme minne suuntaan meidän pitää lähteä. Patikointi polkuja, kun oli niin monia.
Tuolla ei ollut juuri mitään kylttejä, paitsi tämä ...
Lähdimme seuraamaan tätä polkua, koska se näyttäisi vievän nopeammin kukkuloille tai ainakin parempaan suuntaan.
Nyt olemme jo "paremmilla vesillä". Ympäristö alkaa vaikuttamaan jo mielenkiintoiselta.
Reitti valintamme ei aivan onnistunut, mutta näimme iloksi vapaina olevia Lampaita.
Reitti meni kuitenkin lopulta oikeaan paikkaan, mutta hieman turhaan kiertäen.
Allenmuir Hill kuvassa, jonne me päätimme kavuta ... sinne pääsisi helpoten kiipeämään vasenta reunaa pitkin.
Suuntasimme kulkumme sinne, se oli aika raskas reitti. Jalat alkoivat olemaan kuin lyijyä. Vanhasta sanonnasta tuli totista totta.
Aluksi oli tällainen pieni polku jota pitkin nousimme hitaasti ylöspäin.
Polku päättyi aidan reunaan josta kännyimme kulkemaan aidan vierustaa oikealle ylöspäin. Rinne vain jyrkkeni ylöspäin mennessä.
Voi sitten miettiä, kuka on jaksanut tehdä tuon aidan. Kova homma siinäkin.
Kun olemme nummilla ja kukkuloilla jo vaeltaneet Scotlannissa , niin olette ihmetelleet ehkä mitä ihmettä täältä haemme ? Tulimme tänne etsimään Ylämaan karjaa, joita tiedämme Swanstonin farmilla olevan. Halusimme niistä kuvia, koska olemme Scotlannissa.
Karjan etsiminen on vain vaikeaa, koska ne vaeltavat vapaasti lähes mihin huvitaa, miltei Poron lailla tuntureissa vapaana.
Siksi siirryn kronologisesti kuvissa hieman etenpäin. Näin voin hypätä selittämään seuraavaa asiaa.
https://fi.wiktionary.org/wiki/kronologia
Allenmuir Hill huipulta näimme Ylämaankarjaa, joita halusimme kuvata.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yl%C3%A4maankarja
https://en.wikipedia.org/wiki/Highland_cattle
Ottamastamme kuvasta Allenmuir Hill huipulta alas laaksoon, voimme havaita muutamia seikkoja ... Haaremiaan vahtiva härkä on vasemmalla ja naaraat ovat jokseenkin oikealla.
Ylämaan karja oli laaksossa syömässä mehevää ruohoa tai mitä liene ne syövätkin.
Mietimme, että tien suunnasta saisimme hyvät kuvat. Koska siinä on karjan edessä Piikkiherne pensaita näkö esteenä.
Olisimme silloin hyvässä kätkössä ja suojassa pensaiden takana.
Sinne ei hyökkäisi yksikään järjellinen eläin. Niin karmeita ovat Piikihernepensaat piikeineen.
Siis ne olisivat aika luonnollinen suoja meille.
Lopulta olimme pensaiden takana, myös siksi jotta karja tottuisi meidän tuoksuun. Istuimme sinne turvaan ja nautimme siellä ensin hyvät retkieväämme. Silloin oli jo oikeasti eväiden aika.
Tee, jota yleensä täällä nautimme oli taivaallista ja eväätkin vaelluksen jälkeen maistuivat hyvältä. Jostakin syystä täällä ei pahemmin kahvia kaipaa. Johtuisiko tuo ilmastosta ?
Sitten pieni huomio, kun olimme alhaalta. Pääsimme nyt näin lähelle Ylämankarjaa.
Jos Tiia kulki sinnepäin, niin karja kulki yhtä kauaksi meistä. Pitivät yllä aina samaa turva etäisyyttä koko ajan.
Ei siis mitään mahdollisuuta ottaa kuvia, paitsi Piikkiherneiden takaa väijymällä.
Eväiden syönnin jälkeen pääsimme hiipimään jo näin lähelle. Tuoksumme eivät kaiketi ei edustanut enää karjalle vaaraa.
Lopulta kuvat ovat, jopa näin hyvät.
Koska emme tunne noiden eläinten käytöstä ja emme myöskään voi kuvitella, mikä olisi niiden reaktio meihin.
Niin hidas eteneminen kannatti ilmeisesti.
Saimme näinkin hyvät kuvat aikaiseksi.
Joten tämä retki sai täyttymyksensä aikaan. Juuri tätä olimme sieltä hakemassa.
Istuimme tovin Allenmuir Hill huipulla nauttimassa vain pelkästään näköaloista. Kukkula alue kaikkiaan on niin iso, että täällä menisi kepoisasti viikko, jos haluaisi kaikkea tutkia.
Aika on täällä hupaa jo lopulta meidän piti miettiä paluuta.
Ajattelimme laskeutua kukkuloiden välisestä kanjonista alas. Ja niin teimmekin.
Kun tuossa ei ole mitään polkua, vaan jyrkkä alaspäin viettävä rinne. Rinteessä oli laskeutuminen todella rankkaa.
Reittimme vieressä on valtava kivivyöry, jonne ei tietenkään ole mitään asiaa.
Ylös nouseminen on paljon, paljon helpompaa, kuin alas meno. Tiian olikin pakko jäädä lepäämään rinteen puoliväliin. Oikea päätös häneltä huilata hetken. Niin pitääkin tehdä, jos ei vain jaksa hetkeen. Tuo oli hyvä päätös häneltä.
On aivan turha "vetää itseään piippuun." Sen verran rankka oli tuo meidän oikoreitti.
Täytyy myöntää, että tämä oli jopa minullekin rankkaa.
Yläspäin mennessä oli lyijyjalat ja alaspäin mennessä lähinnä puujalat, koska joka askeleelta piti jännittää nilkkoja ja pohkeita ja samalla pitää yllä tasapainoa.
Eteneminen kävi askel askeleelta alaspäin.
"Hetken tuska" kannatti, koska reitti oikaisi melko paljon ... Ja lopulta olimme samaisella "Lammas tiellä", jota pitkin tulimme tänne tietämättömyyttämme hieman kiertäen.
Kun olimme ylhäältä, niin saimme paremman käsityksen suunnista.
Näin osasimme tehdä paluumatkan jo paljon fiksummin.
Alas päästyämme erkanimme pikku kinttupolulle oikealle, kurvan keskikohdalta. Tämä kinttupolku veisi meidät suorempaa reittiä kohti Swanston Farm.
Tästä kuvan kohdasta taivaanrannassa näkyy hyvin Arhur`s Seat ja sen takana meri.
Kuva siksi, että tästä näkee jyrkänteen ja huipun korkeus eron helposti. Näin on helpompi hahmotella ajatelmia. Kaupungista ei voi ottaa tällaista kuvaa mistään.
Ps. Kuvan etäisyys valehtelee kovasti. Voin kertoa, että tänne on pitkä matka. Kaukaiset vuoret, kun tuntuvat olevan lähellä. Tämä harha johtuu niiden suuresta koosta, jolle ei ole verrokkia ympäristössä.
Kinttupolku oli paljon kauniimpi, kuin tuo aikaisemmin kulkemamme traktoriura tänne tullessamme. Polun varrella oli valtavasti kavillisuutta ja siitähän minä pidän.
Siellä riitti tutkittavaa kovasti minulle. Polulla on jo paljon pirteämpi ja tovin huilanut Tiia.
Hän kyllä pitää meidän retkistä yhtä paljon kuin me muut rankoista retkistämme.
Se on hänen hienoin puolensa. Monipuolisuus on kunniassa.
Meidän mottomme, on että jos on jonnekin tultu, niin heräämme aamunkoittessa ja koetamme nähdä aivan kaiken. Hoteliin emme jää koskaan makaamaan. Liikumme ja kuljemme aivan äärirajoilla.
Tuo tarkoittaa, että vasta kotona on aikaa huilata.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunnuslause
https://en.wikipedia.org/wiki/Motto
Vielä paluumatkasta asiaa. Olemme jo polulla jota pitkin tänne olisi myös parempi saapua. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Mainitsin Allenmuir Hill kivivyöryistä. Ne näkyvät hyvin tästä kuvasta vaaleina vanoina.
Niitä pitkin ei kannata kulkea, koska voivat lähteä liikkeelle uudestaan pienimmästäkin tönäisystä.
Tämä polku oli paljon kauniimpi. No senhän näkee jo heti kuvastakin.
Matkan varrella oli myöskin ontto puu. Kaksi eri kameraa antavat aika eri tasoiset kuvat. Kuitenkin valo ja varjo vaihtelevat täällä hyvin nopeasti.
Siksi myös värit vaihtelevat melkoisesti. Vaikka ottaisi kaikki kuvat samalla kameralla. Sanoisin, että tuohon pitää vain sopeutua, koska olemme Scotlannissa.
Sellaista täällä on.
Vaikka tuo puu on katkennut ja on lähes ontto, niin puu voi edelleen hyvin. Sen latva näyttää kasvavan aivan normaalisti. Aivan kuin ei olisi mitään koskaan tapahtunut.
Tämän Swanston vaelluksen loppu häämöttää ja saavumme kohta alas Swanston farmille. Jonka jälkeen menemme syömään ja nautimme sitten lopuksi majoituksemme suihkusta ja pehmeistä sängyistä.
Näin katosi taas yksi päivä matkastamme. Täällä oli kyllä kivaa ja rauhoittavan rauhallista verrattuna kaupungin hulinoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti