Kun jo olimme ...

Kun jo olimme lähdössä kotiin päin, niin totesimme että oli järkeä katsella myös tien toiselle puolelle.
Siellä näytti olevan yksi patoallas lisää tieltä katsottuna.
Kävelymatkalla havaittua oli lehtomaitikka.
Jonkun määritelmän mukaan tuo on muka yleinen, mutta se on täydellistä harhaa.
Useissa paikoissa suomea tuota kasvia ei kasva ollenkaan.

Havaitsimme, että Fagervikin alueella näyttäisi olevan myös alapato.

Tässä patosulku.

Miten tuo sitten toimi ?
Patoluukkua pitää nostaa jollakin rautakangella ja sitten laittaa haka kiinni koloon.

Padon alapuolella vesi virtaa kovaa.

Tuon jälkeen vesi virtaa rakennuksen sisään.

Siellä oli hauska kyltti, joka kertoo suomen- ja ruotsinkielen erilaisuudesta.
Suomalaiset lyhentävät tekstiä.

Alempi pato "mylly".

Paluumatkalla piti käydä tankkaamassa Inkoon bensa-asemalla moottoripyörät.
Tällä bensa-asemalla tankataan myös veneet.

Jonkin laatuinen merinäköala on näkyvillä bensa-asemalta.

Retki oli kaiken kaikkiaan hyvä, vaikka sää ei ollut aivan meidän mieluinen.
Ajomatkaa kertyi 164 km.
Kävely ja vaellus matkaa tuli ihan mukavasti, suhteutettuna vallitsevaan kehnoon säähän.