Susannan ja Mikan löytö maailmalta ... Nirwana V4 motorcycle !
Sen tunnistaminen oli minulle kovin vaikeaa.
Koska tankista oli kadonnut molemilta puolilta osittain nimi. Tankissa luki vain irwan ja tyyppikilvessä vuosiluku 1991.
Ensin ajattelin nimeä Kirwan, kunnes välähti että se olisi Nirwan. Kun sitten keksin lisätä loppuun a kirjaimen, niin sain bändin sadat sivut eteeni. Lopulta keksin kuitenkin sen ratkaisun.
Eihän tuossa mennyt kuin 4h lukiessani erilaisia moottoripyörä sivuja, sekä selatessani satoja sivuja kuvina.
Netistä ei tahtonut löytyä mitään järkevää.
Melko harvinainen juttu on tämä ainakin länsimaissa.
Jotenkin sen olemuksesta tulee mieleen osittain Moto Guzzi.
No nyt tämä on sitten teille lukijoille valmiksi selvitetty.
© Susanna Storkucko
Tarkemmin katsottuna Nirwana on nelisylinterinen poikittaisella 90 asteisella V-moottorilla varustettuna.
Sen vetotapa on kardaaniakseli.
© Susanna Storkucko
© Susanna Storkucko
Tässä tämä erikoisuus on lähemmin katsottuna.
Ps. Pyörän sijaintipaikka on Mangrovesuossa laiturilla kaukoidässä. Joten ei löydy ehkä kovin helposti ja nopeasti teidän katseltavaksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mangrove
https://en.wikipedia.org/wiki/Mangrove
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
maanantai 1. heinäkuuta 2019
HD : n takarenkaan vaihto
Akin HD : n takarengas oli vaihtokunnossa. Dunlop ei ollut muutenkaan hyvä renkaana.
Ensimäinen hommamme oli mahduttaa vakiomallinen MP nostin pyörän alle. Harrikan kanssa pitää kikkailla hieman ja niinpä asetimme lankut lattialle. Sitten työnsimme HD : n lankkujen päälle.
Näin nostin mahtui sen alle. Pyörä piti tietenkin sitoa remmeillä kiinni kunnolla, sillä olisihan se katastrofi pudottaa pyörä nostimelta kyljelleen.
Ettäkö miksi teimme näin ?
Tässä mallissa on taka-akseli pakoputkien kohdalla. Joten ei voi koputella akselia suoraan pois.
Joku ottaisi pakoputket tieltä pois, jotta työn saisi tehtyä.
Tuo ei kyllä kannata useimmissa pyörissä. Kun pakoputki on lämmennyt ja laajentunut tiiviiksi paikalleen, niin ei kannata aloittaa niiden iroittamista. Usein tuosta seuraa vain ongelmia.
Me päätimme irottaa iskarit alapäästään, jolloin takaswingi laskisi renkaan lattian tasoon.
Löysäsimme tietenkin vetoremmiä ja nyppäsimme jarrupalan pois haittaamasta.
Nytpä homma ei mennytkään putkeen niin kuin halusimme ... Swingi ei laskeutunutkaan alas niin kuin olisi olettanut.
Nyt lykkään etukäteen tämän kuvan josta näette miksi homma ei luistanut.
Pakoputkeen littyvä musta pyöreä putki ja takaswingi ei mahtunut toistensa ohitse. Syynä oli "ryssitty hitsaus" roiskeineen sekä jokin turha hitsattu jarrukappale. Ilmeisesti on ajateltu, että joku tohelo ei vaan satuttaisi varpaitaan ja nostaisi sitten oikeudenkäyntiä Amerikkalaiseen tapaan.
Me laitoimme meisselin tuohon väliin ja kampesimme sillä hieman. Nyt takarengas laskeutui kauniisti lattian tasolle. Jolloin kykenimme irottamaan esteettä taka-akselin.
Taka-akselin pakoputken puoleinen mutteri avataan. Sitten koputellaan kierteitä rikkomatta akseli pois.
Itse olen veistellyt puusta sopivan tuurnan ja käytän hellävaraista massavasaraa tuohon työhön.
Ei sitten tule rikottua mitään vahingossa.
Nyt on akseli hienosti poistettu.
Kun halutaan rengas vetoremmistä pois, niin senkuin vain työnnetään rengasta hieman eteenpäin ja näin renkaan vanteinen saa hyvin poistettua.
Ps. Vielä kerran ylhäällä tuo ongelma kohta, jollaista en ole ikinä Japanilaisissa pyörissä kohdannut.
Näin Dunlop poistui vanteineen.
Seuraavaksi oli tietenkin uuden renkaan vaihto vanteelle.
Kun monessakaan autoliikkessä ei ole Mp sopivaa rengaslaitetta, niin työ teetettiin Stormilla.
Uusi rengas on Michelin, jonka Aki oli ostanut Motonetistä, koska se oli halvin siellä ja sen sai hyllystä heti tilaamatta.
Kun uusi rengas oli vanteella niin sitten puhdistimme akselin ja laitoimme siihen uudet akselirasvat.
Tuo on tärkeä muistaa.
Pujottelimme vetohihnan kohdalleen. Koputelimme akselin prikkoineen paikoileen. Ja kiristimme sen ohjekirja momentiin.
Niin työhön tarvitaan tietenkin momentti avain. Jarrupalakin pitää muistaa asentaa takaisin.
Sitten laskimme hitaasti pyörää alaspäin. Jostakin syystä homma toimi nyt helpommin, ilman että tarvitsi kammeta mitään. Jäljellä oli kahden iskarin pultin kiristäminen momentilla paikoileen.
Viimeinen työ oli säätää vetoremmin kireys kohdilleen. Sekin sujui, kuin leikki ... koska meillä oli manuaali.
Ps. Pyörän ajo-ominaisuudet paranivat heti uuden renkaan myötä.
Ensimäinen hommamme oli mahduttaa vakiomallinen MP nostin pyörän alle. Harrikan kanssa pitää kikkailla hieman ja niinpä asetimme lankut lattialle. Sitten työnsimme HD : n lankkujen päälle.
Näin nostin mahtui sen alle. Pyörä piti tietenkin sitoa remmeillä kiinni kunnolla, sillä olisihan se katastrofi pudottaa pyörä nostimelta kyljelleen.
Ettäkö miksi teimme näin ?
Tässä mallissa on taka-akseli pakoputkien kohdalla. Joten ei voi koputella akselia suoraan pois.
Joku ottaisi pakoputket tieltä pois, jotta työn saisi tehtyä.
Tuo ei kyllä kannata useimmissa pyörissä. Kun pakoputki on lämmennyt ja laajentunut tiiviiksi paikalleen, niin ei kannata aloittaa niiden iroittamista. Usein tuosta seuraa vain ongelmia.
Me päätimme irottaa iskarit alapäästään, jolloin takaswingi laskisi renkaan lattian tasoon.
Löysäsimme tietenkin vetoremmiä ja nyppäsimme jarrupalan pois haittaamasta.
Nytpä homma ei mennytkään putkeen niin kuin halusimme ... Swingi ei laskeutunutkaan alas niin kuin olisi olettanut.
Nyt lykkään etukäteen tämän kuvan josta näette miksi homma ei luistanut.
Pakoputkeen littyvä musta pyöreä putki ja takaswingi ei mahtunut toistensa ohitse. Syynä oli "ryssitty hitsaus" roiskeineen sekä jokin turha hitsattu jarrukappale. Ilmeisesti on ajateltu, että joku tohelo ei vaan satuttaisi varpaitaan ja nostaisi sitten oikeudenkäyntiä Amerikkalaiseen tapaan.
Me laitoimme meisselin tuohon väliin ja kampesimme sillä hieman. Nyt takarengas laskeutui kauniisti lattian tasolle. Jolloin kykenimme irottamaan esteettä taka-akselin.
Taka-akselin pakoputken puoleinen mutteri avataan. Sitten koputellaan kierteitä rikkomatta akseli pois.
Itse olen veistellyt puusta sopivan tuurnan ja käytän hellävaraista massavasaraa tuohon työhön.
Ei sitten tule rikottua mitään vahingossa.
Nyt on akseli hienosti poistettu.
Kun halutaan rengas vetoremmistä pois, niin senkuin vain työnnetään rengasta hieman eteenpäin ja näin renkaan vanteinen saa hyvin poistettua.
Ps. Vielä kerran ylhäällä tuo ongelma kohta, jollaista en ole ikinä Japanilaisissa pyörissä kohdannut.
Näin Dunlop poistui vanteineen.
Seuraavaksi oli tietenkin uuden renkaan vaihto vanteelle.
Kun monessakaan autoliikkessä ei ole Mp sopivaa rengaslaitetta, niin työ teetettiin Stormilla.
Uusi rengas on Michelin, jonka Aki oli ostanut Motonetistä, koska se oli halvin siellä ja sen sai hyllystä heti tilaamatta.
Kun uusi rengas oli vanteella niin sitten puhdistimme akselin ja laitoimme siihen uudet akselirasvat.
Tuo on tärkeä muistaa.
Pujottelimme vetohihnan kohdalleen. Koputelimme akselin prikkoineen paikoileen. Ja kiristimme sen ohjekirja momentiin.
Niin työhön tarvitaan tietenkin momentti avain. Jarrupalakin pitää muistaa asentaa takaisin.
Sitten laskimme hitaasti pyörää alaspäin. Jostakin syystä homma toimi nyt helpommin, ilman että tarvitsi kammeta mitään. Jäljellä oli kahden iskarin pultin kiristäminen momentilla paikoileen.
Viimeinen työ oli säätää vetoremmin kireys kohdilleen. Sekin sujui, kuin leikki ... koska meillä oli manuaali.
Ps. Pyörän ajo-ominaisuudet paranivat heti uuden renkaan myötä.
Kasvihuone ilmiö tai sitten ei
Jos Juhannus tulikin vietettyä, jokseenkin siedettävässä säässä, niin jatko oli meille huono.
Joko sään puolesta tai että sukulaisa vierailuja oli kaksin kerroin. Jouduimme näyttämään Helsinkiä ja Tallinnaa, molemmille porukoille.
Joten teidän lukijoiden kaipaamat "moottoripyörä ajot" katosivat, kuin tuhka tuuleen.
Meille ei jäänyt ensimäistäkään MC porukan yhteistä loma-ajoa moottoripyörillä.
Sen varmistivat sukulaiset.
Toki kaksi Tallinnan opastus retkeä ja myös Helsingin retket, olivat ihania meistä.
Mutta ei ehkä teistä lukijat.
Asiaa ehkä helpottaa, myös silloinen kurja sää. Kun puhutaan, jostakin kasvihuone ilmiöstä, niin se ei tunnu koskaan osuvan Suomeen tai Scandinaviaan.
Niin myös nyt. Kun koko Euroopassa oli super helle, jolloin ihmisiä kuoli lämpöön.
Oli meillä tuolloin kovin arktinen sää keskellä kesää.
Koska oli kesä, niin kylmän ja jäätymisen sijaan oli meillä inhottavan viileää.
Ps. Laittaa kovasti mietimään, missä on se meidän kasvihuone ilmiö ?
Se ei vain näy kovasti koskaan. Täällä sään vaihtelut vain tihenevät. Mutta kunnollinen sään lämpeneminen puuttuu. Meille tuosta kaikesta on vain haittaa, eikä mitään lämpenemisestä johtuvaa Pohjoista hyvinvointia ole tiedossa. Toisin sanoen kärjistetysti, ei meillä Banaanit tule kasvamaan. Että niin inhottava on tämä tuleva muutos.
Pss. Sopii, kuitenkin miettiä ... miksi me kärsimme kylmästä ja muut paistuvat hengiltä Euroopassa ?
No ... Ok, muistan kuitenkin hyvin, että jäätietä pitkin pystyi ajamaan 70 luvulla Suomenlinnaan. Jos tätä nykyaikaa sitten vertaa aikaisempaan, niin kovin olemattomat ovat nykyiset jäät Helsingissä. Poikkeus vuosia on tietenkin ollut olemassa välillä.
Ennen vanhaan säät olivat kovin tasaisia. Talvi oli talvi ja kesä oli kesä.
Nyt näiden harmaiden päivien määrä näyttää lisääntyvän jatkuvasti.
Että, sellaista on nykyisin.
Joko sään puolesta tai että sukulaisa vierailuja oli kaksin kerroin. Jouduimme näyttämään Helsinkiä ja Tallinnaa, molemmille porukoille.
Joten teidän lukijoiden kaipaamat "moottoripyörä ajot" katosivat, kuin tuhka tuuleen.
Meille ei jäänyt ensimäistäkään MC porukan yhteistä loma-ajoa moottoripyörillä.
Sen varmistivat sukulaiset.
Toki kaksi Tallinnan opastus retkeä ja myös Helsingin retket, olivat ihania meistä.
Mutta ei ehkä teistä lukijat.
Asiaa ehkä helpottaa, myös silloinen kurja sää. Kun puhutaan, jostakin kasvihuone ilmiöstä, niin se ei tunnu koskaan osuvan Suomeen tai Scandinaviaan.
Niin myös nyt. Kun koko Euroopassa oli super helle, jolloin ihmisiä kuoli lämpöön.
Oli meillä tuolloin kovin arktinen sää keskellä kesää.
Koska oli kesä, niin kylmän ja jäätymisen sijaan oli meillä inhottavan viileää.
Ps. Laittaa kovasti mietimään, missä on se meidän kasvihuone ilmiö ?
Se ei vain näy kovasti koskaan. Täällä sään vaihtelut vain tihenevät. Mutta kunnollinen sään lämpeneminen puuttuu. Meille tuosta kaikesta on vain haittaa, eikä mitään lämpenemisestä johtuvaa Pohjoista hyvinvointia ole tiedossa. Toisin sanoen kärjistetysti, ei meillä Banaanit tule kasvamaan. Että niin inhottava on tämä tuleva muutos.
Pss. Sopii, kuitenkin miettiä ... miksi me kärsimme kylmästä ja muut paistuvat hengiltä Euroopassa ?
No ... Ok, muistan kuitenkin hyvin, että jäätietä pitkin pystyi ajamaan 70 luvulla Suomenlinnaan. Jos tätä nykyaikaa sitten vertaa aikaisempaan, niin kovin olemattomat ovat nykyiset jäät Helsingissä. Poikkeus vuosia on tietenkin ollut olemassa välillä.
Ennen vanhaan säät olivat kovin tasaisia. Talvi oli talvi ja kesä oli kesä.
Nyt näiden harmaiden päivien määrä näyttää lisääntyvän jatkuvasti.
Että, sellaista on nykyisin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)