Juhannus valmisteluja

Loma alkoi ja päätimme tehdä kunnon Juhannuksen.
Perinteisesti mökeillä pestään mattoja ennen Juhannusta.
Vanhoissa taloissa on tietenkin rättimatot tuvassa.
Käärimme matot rullalle ja veimme ne pesupaikalle. Siitä sitten alkoi mäntysuovalla peseminen.

Naiset yleensä pesevät matot. Miehet pitävät mankeloinnista ja sitten vedestä raskaiden mattojen telineille ripustamisesta.
Tuosta mankelista, kun mattoa pari kertaa mankeloi, niin johan enimmät vedet poistuvat.

Miehet kantavat matot orsille aurinkoon kuivamaan.

Kun pesu on suoritettu on hyvä hetki istua alas syömään eväitä odotella, että aurinko tekee tehtävänsä.

Lopulta kääritään matot rullalle ja asetetaan vaikka lasten ammeeseen, jotta mahdollinen vesi ei turmelisi paikkoja. Nyt oli helle ja amme olikin aivan turha. Mutta hyvä kantoväline.

Koska matoissa oli kosteutta, niin ripustimme ne vielä kuivumaan kuistille.

Näin saadaan raikas ilma juhlapaikalle. On ihanaa, kun matot ovat puhtaita.
Nyt oli aikaa katsella kukkia. Juhannusruusu osaa kukkia miltei aina juhannuksena.

Niin kuin nytkin.

Suomen-Ruotsalaisilla Juhannus ruusu on punainen Poppius. Koska edustamme kumpiakin joukkoja, niin Poppius kasvaa tietenkin pihallamme. Ruusu on aivan samaa sukua kuin valkoinen "sisarensa."

Saunomista varten, hyttys torjuntaan on hyvä hankkia Lavanteli. Tuoksuvat hyvältä ja hyttyset inhoavat niitä.

Vanha punamulta rakennus kaipaa Pelargoniat kaunistukseksi.

Normaalisti tuodaan Koivut portaiden molemmille puolille, mutta me teimme poikeuksen Saariston Doran kunniaksi.
Laitoimme Koivun oksan leipäorrelle roikumaan, kuten Dora teki Yle dokumentissa.
Mikä meitä yhdistää, on Doran vanhempien nimi, jonka havaitsin itse jo aikoinaan Iniön kirkkomaassa.
En väitä mitään yhtäläisyyttä asiaan. Mutta Iniön hautausmaalla ei ole juuri muita Suomenkielisellä sukunimellä varustettuja. Mummollani oli sama Suomenkielinen sukunimi ja hän oli Ruotsin kielinen.
Isänsä oli nimellä nimellä Johansson.

Juhannuksena teemme aina Mansikka kakun, jonka nautimme kahvin tai teen kera.
Kukkina Vaarin kaljapullossa on tällä kertaa Kanadalainen Lupiini, Kanadan ja USA sukulaisten kunniaksi. Siellä vietetään myöskin Juhannusta.

Keskustelimme hetkisen aiheesta Juhannus salko. Mietimme, että tekisemmekö sellaisen ensikerralla.

Ps. No, myöhemmin ajoimme  moottoripyörillämme Spjutsundiin syömään SSS Paviljongeniin.

Samalla katsastimme heidän Juhannus salkonsa juhla-aukiolla.

Laiturilla oli kiva myös käydä haistelemassa avomeren tuoksua.

Teimme oman näköisen Juhannuksen ja onnistuimme siinä hyvin.
Taivaskin taisi olla samaa mieltä kanssamme, kun kommentoi : We Can Do It !  🙂