Espoonkartano

Ilta alkoi jo hämärtämään, kun ajattelimme vilkaista suomen vanhinta yhä käytössä olevaa kiviholvisiltaa.
Silta ylittää Mankinjoen. Silta valmistui 1777.
Kun oli jo iltahämärää , niin sorry etukäteen kuvien laatu, mutta minkäs teet sille.
Kesähelteiden jälkeen joessa ei virtaa kunnolla vettä.

Susanna halusi heti tuonne ylös kiivetä.

Tässä hän istuu tyytyväisenä.

Kuvasta näkyy se, että siltaa ei ole muurattu, vaan se on vain ladottu kivistä.
Hyvin tehty, koska silta on vieläkin erittäin hyvässä kunnossa.

Joen vettä on käytetty hyödyksi tekemällä patoallas.

Espoonkartano on tässä.

Sitten jokin talousrakennus  hieman sivummalla ...
Aurinko oli jo todella matalalla, kuten kuvasta näkyy.
Kuvaaminen alkoi olla jo tuskaa.
Valot ja varjot ovat liian suuria kuvaamista ajatellen.

Hienoja ajokilometrejä kertyi 265 km. Sitten tähän lisäksi meidän lyhyet kävelyt päälle.
Ilma suosi meitä helteineen. Eihän sellaista ollut edes missään ennusteissa luvassa !
Retki onnistui jälleen lähes liian hyvin.

Ps. Nyt jälkikäteen voin todeta, että Yamaha Virago rakastaa Kenda Challenger rengasta.
Sillä on niin hyvä ajaa, että en voi muuta asiasta sanoa. 
"Vanha äijä" on vain hyvin tyytyväinen.

Paluumatkalla kotiin

Koska bensiini oli miltei lopussa, niin pysähdyimme Karjaan Shellille tankkaamaan moottoripyörämme.
Käytämme yleensä Shell V-Power bensaa , koska se palaa paremmin ja kone nokeaa vähemmän.
Bensa on kallimpaa, kuin muilla asemilla tai Shell tavallinen bensiini.
On tietenkin budjetti kysymys millä ajaa tai mitä muuta halvempaa bensaa haluaa käyttää.
Perus bensalla pärjää tietenkin aivan hyvin. 
Pohjoisempana ei edes tahdo löytyä edes Shell asemia.
Silloin olemme siellä ajaessa tankanneet ABC asemalla pyörämme sekä itsemme.
Karjaan Shell bensa-aseman vieressä on ABC, jonne menimme syömään.

Susannan valinta oli lehtipihvi.
Kaikkin annoksiin kuului myös alkusalaatti, juoma, leipä ja kahvi.

Minä otin quattro stagioni pizzan.
Tia ja Aki ottivat kana salaatti pizzan.

Karjaan Shell asemalla oli palvelu hyvää ja ystävällistä, mutta alkusalaatti hieman köyhää verattuna Perniön ABC.
Olimme tietenkin tyytyväisiä syötyämme.

Ramsholmen

Hagenista pääsee helposti kävellen sillan ylitse Ramsholmeniin.

Melkoisen viidakkomaista maisemaa.

Polut olivat helppoja kulkea ja ympäristö täynnä erilaisia kasveja.

Täällä pähkinäpensaat muodostivat metsikköjä.

Paikoitellen pähkinäpensaat muodostivat myös hienoja holvikujia.

Jalavassa on jokin oma kääpälajike.
En tiedä mikä tuo on tarkalleen.

Tämän saaren päässä on pieni uimaranta.

Vesi oli teknisesti erittäin kirkasta.

Högholmenin jätimme väliin vaikka olimmekin aivan sen vieressä.
Nälkä vaivasi ja kotiin on pitkä matka 
Tänne on pakko tulla uudestaan joskus varhaiskeväällä.
Kertakaikkisen upea luontokohde.

Hagen

Tammisaaressa on liki keskustassa Suomen hienoin lehtojen suojelualue.
Tämä alue käsittää niemen nimeltään Haagen. Sillalla yhdistettävän Ramsholmenin ja vielä yhden sillalla yhdistetyn saaren Högholmenin.
Tässä alueen opastustaulu. 

Hagenin männyt ovat kovin isoja ja korkeita. Samoin on lehtikuusten laita.

Ensimäisestä näköalapaikasta näkee, että Tammisaari ei ole kaukana.

Hieman zoomaten näkyy kaupunki paremmin.

Sama paikka toiseen suuntaan katsottuna.

Jopa kalliot ovat täällä mielenkiintoisia.

Tammisaaren kirkko

Vanhaa kaupunkia tuntuu halitsevan kirkko, koska sitä ympäröivat asuinrakennukset ovat matalia.
Kirkko näkyy kaikkialle kattojen ylitse.

Tältä kirkko näyttää kokonaisuudessaan ulkopuolelta katsottuna.
Kirkkoa aloitettiin rakentamaan vuonna 1651.

Pääoven yläpuolella oli vaakunoita, joita minä en huomanut.
Onneksi Tiia otti niistä kuvan.

Sivuovi oli minusta hauskempi, ainakin väritykseltään.

Kirkon sisällä katossa roikkuu merimiesten votiivilaiva, aivan kuten muissakin merenranta kaupungeissa.

Ikkunat olivat kovin kauniita lasimaalauksineen.

Tässä toinen ikkuna.

Tuon ajan kirkoissa on myös ylimistön vaakunoita.
Mikä lienee ollut silloin ideana ?
Siunaus jumalaltako ? Suoja rukous ?

Tammisaari

Barösundista ajoimme Barölandetiin. Pysähdyimme hetkeksi Fagervikiin.
Josta jatkoimme Kuninkaantietä ohitse Raaseporin.
Kännyimme kohdasta Box vasemmalle.
Olin aina luullut, että Sipoon Box olisi ainutlaatuinen nimeltään.
Mutta taisi löytyä toinenkin saman niminen paikka.
Tie vei Tammisaaren, mutta välillä oli pari kilometriä hiekkatietä.
Muuten tuo tie oli päällystetty.

Tammisaaren halki ajoa ...

Tammisaaren vanhakaupunki on puusta rakennettu .
Mutta jotenkin sekavampi, kuin meille niin kovin tuttu Porvoo.
Rakennusten erilaiset värit ovat ihania.

Kujat olivat kapeita.

Kujien päässä pilkisteli meri useasta kohtaa.

Rakennukset olivat hyvin hoidettuja, sekä niiden puutarhat kauniita.
Tässä kärhö eräällä seinustalla.

Aivan rannalla.

Katukyltit ovat kirjoitettu ensiksi ruotsiksi ja sitten suomeksi.

Barölandet

Barösundista piti palata samaa tietä pitkin lossille ja odottaa Barölandetin saarelle pääsyä.
Odottelu ei ollut yhtään pitkä.

Lossin vieressä on tilaa ja pysähdyimmekin heti ylitse tultuamme tähän.
Mitä sitten katselemme ?

Asvaltilla oli Suruvaippa. Se on kovin kookas perhonen.
Siipien väli 5-7cm.

Jo tänne tullessa päätimme pysähtyä tähän Barölandetin ja mantereen väliselle sillalle.

Syy yksi oli tämä ...
Ettäkö, mikä tämä on?
Se on T 21 Loimu niminen alus.
No mitä sitten ?
T 21 on rakennettu 1915 Porin konepajalla.
Laivan yläkansi on uusi .. Loimu risteily ajalta.

Tässä on tuo alus alkuperäis asussaan ja sen tehtävä.
Se on miinalaiva T 21.

Sillan näköalat olivat muutenkin kauniita.

Siellä oli hauska kummeli miltei pusikossa.

Tässä tämä kalkittu mukulakivi kummeli saaren vasemmassa reunassa.

Vastarannalla oli suuri tuulivoimala.

 ... joskus pitää lähteä eteenpäin ja nyt oli sen aika.