Grabbacka

Mustion jälkeen tapahtuneen pienen harhailun päätteksi ajoimme hieman Karjaasta ohitse ja käännyimme sitten kohti etelää. Sieltä löytyi etsimämme Grabbacka.
Moottoripyörille ei tahtonut löytyä paljon tilaa. Mitään parkkipaikkaa siellä ei ole.
Me jätimme pyörät tähän.
Ja sitten kävelimme pihan lävitse. Ilmeisesti niin saa tehdä.

Tämä kyltti näkyi ensimmäiseksi.
Grabbacka oli kunnollinen kartanolinna. Linnan rakennutti Måns Andersson Grabbe.
Kuningas Kustaa Vaasa vieraili linnassa vuonna 1555.
Linna oli kolmikerroksinen ja rakennettu tiilistä ja kivestä.

Täällä oli turisti informatio paremmin kohdallaan, kuin Haapaniemen linnassa.
Tiian ja Akin takana oikealla näkyvässä sinisessä postilaatikossa oli hyvin monelle kielelle tehdyt linnan historiaa koskevat selostukset.
Akilla on kädessään tuosta suomenkielinen versio.
Erittäin hyvä !
Sillä näin pitäisi toimia kaikkialla.

Siellä oli myös hieman ristiriitainen kielto. Muureilla ei saa kävellä !
No miten ihmessä muuten pääsisi alas portaille !
Joten kävelimme siis muureilla. Mitä tuo lienee tarkoittaakin.

Muurilla kävellessä kohden portaita kuva.

Nyt olemme alas vievillä portailla.

Tiia alakerrassa.

Entis´ ajan ihmiset olivat todella lyhyitä.
Minä joka, olen itse lyhyt, niin joudun kumartamaan kovin syvälle oviaukon kohdalla.
 

Eräs takahuone.
Tuosta ikkunasta on voinut ampua hyvin vihollista päin näköä.

Linnan puolustuksellisuus ei ole kovin hyvin nähtävissä  nykyisin paikanpäällä, koska puut peittävät hienon ja korkean kallioalueen.
Tästä kuvasta näkyy miksi linna on juuri tuossa kohtaa.

Ps. Loppu kaneettina voin mainita, että lapsena lukemani nuorten kirja :
Nautiluksen seikkailut  ( Valistus kirjapainon painama seikkailu sarja numero 24. Painettu 1963 )
Kirja on aina saanut minut miettimään syvemmin Grabbackaa.

Se on erittäin hieno nuortenkirja, jonka hankkiminen tuottaa tuskaa nykyisin.
Mutta minulla on se omassa kirjahyllyssäni. Kuten  myös Niilo Grabben asepoika.

Linnassa käynti oli eräs lapsuuden unelma.