Áhkkuvoara tai Áhkkuvárri

Motoristit siirtyivät hetkeksi autoilijoiksi, eli lähdimme ajamaan autolla kohti pohjoista.  Matkasää oli kelju kuurosateineen. Kuitenkin Kuopiossa oli miltei hellettä ja sen jälkeen puolipilvistä. Noin Iisalmen kohdalla Tiia sanoi autossa jonkin käryävän. Pysähdyimme tutkimaan asiaa.
Totesimme kuskin puoleisen etujarruun olevan tulikuuman. Jäähdyttelimme jarrua tovin ja jatkoimme kuitenkin matkaa kohti Kajaania, mistä oli apua saatavilla Kajaaniin Akin muodossa. Nilkutimme sitten 100km matkan hyvällä tuurilla eteenpäin. Onneksi mikään ei sytyttänyt autoa palamaan. Jäimme ilman autoa muutamaksi päiväksi.
Mennän sitten hieman tarinassa edelle ... Akilla on tilaa ja tarvittavat työkalut.

Purimme jarrun täysin palasiksi ja hiomme rälläkkällä ruoste pinnan puhtaaksi. Lopuksi voitelimme kaikki tarpeelliset pinnat kuparitahnalla.
Räläkällä hiomme myös jarrupalojen korvakkeet millin ohuemmaksi. Nyt jarrupalat menivät hyvin paikoilleen uudestaan.
Kaikki toimii taas hyvin.
Olen suunattoman kiitollinen Akille tästä avusta.
Kiitos kovasti !!!

Autottomuus sai aikaiseksi, sen että saimme Sannalta kyydin Áhkkuvoara tai Áhkkuvárri.
Kyyti oli hieno asia ja vaellus matkaseura myös tietenkin.
Áhkkuvoara/Áhkkuvárri on muinainen Lappalaisten riitti paikka.
Alue on tektonista maanjäristys aluetta. Pirun pellolla on nähty aarnivalkeita ja virvatulia.
Rovasti Antti Andelinin 1860‑luvulla tallentaman tiedon mukaan alueella on muinoin asustanut Lappalaisnoita ja tietäjä, todellinen shamaani.

Alkumatka oli yhä märkää sateen jäljiltä ja ylhäältä rinnettä pitkin valui vettä purona, mutta pian lämmin sää alkoi meitä helliä toden teolla.

Reitti jatkui aina vain kauniinpana.

Pian poronjäkälä valtasi alueen. Tuolla poroille on riittänyt ruokaa.

Poronjäkälä ja puolukka.

Hirvenjäkälä kasvoi myös poronjäkälän rinnalla.

Ylöspäin mennessä männyt alkoivat olla mielenkiintoisen näköisiä.
Voaran laella tuulee ilmeisesti välillä kovaa tai puunjuurille on liian vähän maata.