Tämäkin vaara on nykyisin nimeltään Akkovaara. Aivan yhtä typerää kuin ruotsinkielisten nimien suomentaminen. Olisi parempi, jos paikat olisivat aina alkuperäisnimillä.
Tämä ei ole mitenkään meiltä suomalaisilta pois !
Hyvistä viitoituksista vaelluspolulta ... Kun polkua ei kyennyt näkemään maaston vuoksi, niin joihinkin paikkoihin oli merkitty sinistä väriä. Polku siis jatkui tuosta kallio halkeamasta ylöspäin.
Kierrrettyämme vaelluspolkuja, niin kaipasimme jo taukoa, joten suuntasimme nuotiopaikalle.
Nuotiopaikalla oli pieni puuliiteri, saha, hakkuupölkky ja kirves ja puita.
Myöskin metallisia makkaratikkuja oli liiterin seinällä koukuissa tarjolla.
Olisi lähes typerää antaa vaeltajien aina katkoa makkaratikut lähimaastosta.
Vaikka oli satanut kovasti, niin puiden sytytys sujui hyvin ensi alkuun.
Pian syttyi pieni liekki, tai niin luulimme.
Hetken aikaan näytti, että tulenteko onnistui heti.
Läpimärät puut pistivät kuitenkin kovasti hanttiin meille.
Tuossa vaihessa oli melkein savua enemmän, kuin tulta.
Ei me aito Stadilaiset olla kuitenkaan tyhmiä. Pian paistoimme makkarat kuten pitikin.
Tarjolla olevat puut olivat vain lähes kamalia. Mitä liene lahoja märkiä suopuita.
Nuotiopaikka oli hieno ja penkkejä riitti nuotion ympärillä meille.
Ps. Aivan liikaa jäi meillä näkemättä tuolta, mutta kaikki mitä näimme oli super hienoa !
Tänne tulemme vielä uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti