Istuva Härkä

Säät ovat olleet outoja, kesän alku ei ole sujunut kunnolla. On ollut pitkä jäinen talvi ja kevät on ollut aina välillä käymässä, pian kadoten ja muuttuen taas kylmäksi.
Moottoripyörät olen laittanut kesäkuntoon, mutta sopivaa testiajo päivää ei ole osunut kohdilleen.
Kaikenlaisia tapahtumia on ollut liikaa.
Nyt oli mentävä Vaasaan. Koska seuraavana päivänä olisi edessä historiallinen hetki, sillä "Merikaarron" viimeinen  paikkakunnan Storkucko Aino oli saatettava sukuhautaamme.
Toki meitä löytyy Helsingistä, kuitenkin suurin osa meistä asuu Kanadassa ja USA :ssa.
Moottoripyörät jäivät talliin, koska  meidän oli tuotava autolla perikunnan jäämistöä kotiimme.

Kun kerran oli mentävä, niin päätimme jäädä sinne neljäksi päiväksi. Aivan ensimmäiseksi Ukrainan sodan vuoksi, päätin käydä esi-isäni haudalla. No mitenkän tämä liittyy Ukrainaan ?
Kaikki ne vastaavat kauheudet tapahtuivat Suomessa aikoinaan. Kyse on Napuen taistelusta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Napuen_taistelu

Meiltä jäi jäljelle tuolloin vain Maria Jacobsdottir Storkucko. Sukumme jatkui hänen avullaan.
Tila jäi tietääkseni polttamatta, jostakin syystä. Suku jäi lopulta henkiin, mutta läheltä piti.
Jaakob Storkucko lepää haudattuna tähän joukkohautaan aseveljiensä kanssa.
Nyt oli istuttava alas kuin Istuva Härkä  ja tuumailtava tovi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Istuva_H%C3%A4rk%C3%A4

No mitä hän tuumaili ?

Washingtonin Suuri Päällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa meidän maamme. Mutta me harkitsemme hänen tarjoustaan. Sillä me tiedämme, että valkoinen mies voi tulla aseiden kanssa ja ottaa maamme, ellemme me myy. Kuinka kukaan voi ostaa tai myydä taivasta yläpuolellamme tai maan lämpöä? Koko ajatus on meille outo. Ellemme me omista ilman raikkautta tai veden kimallusta, kuinka kukaan ne voi ostaa?

Siirtyessään tähtien pariin valkoisen miehen kuolleet unohtavat sen maan, jossa he ensi kerran näkivät päivänvalon. Meidän kuolleemme eivät koskaan unohda tätä ihmeellistä maata, koska se on punaisen miehen äiti. Me olemme osa tätä maata ja se on osa meitä. Tuoksuvat kukat ovat sisariamme, kauris ja hevonen ja mahtava kotka ovat veljiämme. Kallioiset harjanteet, niittyjen rehevyys, ponin ruumiin lämpö ja ihminen – kaikki kuuluvat samaan perheeseen. Kun siis Washingtonin Suuri Päällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa maamme, hän vaatii meiltä todella paljon.

Me tiedämme, ettei valkoinen mies voi ymmärtää meidän tietämme. Hänelle yksi paikka on yhtä hyvä kuin toinenkin, sillä hän on kuin muukalainen, joka tulee yöllä ja ottaa maasta mitä tarvitsee. Maa ei ole hänelle veli vaan vihollinen, ja kun hän on voittanut sen, hän jatkaa matkaansa. Hän kohtelee äitiään maata ja veljeään taivasta kuin tavaroita, joita voi ostaa, ryöstää ja myydä kuin lampaita tai lasihelmiä. Hänen ahneutensa nielaisee kaiken ja jäljelle jää vain autio maa. Mitäpä minä tiedän. Meidän tapamme eivät ole teidän tapojanne. Teidän kaupunkienne näkeminen koskee punaisen miehen silmiin. Mutta ehkäpä punainen mies on villi eikä ymmärrä.

Ilma on kallisarvoista punaiselle miehelle, sillä kaikilla elävillä on osansa jokaisessa hengenvedossa. Eläimet, puut, ihmiset – kaikki hengittävät samaa ilmaa. Valkoinen mies ei näytä huomaavan ilmaa, jota hän hengittää. Hän on löyhkälle turta, kuin päiviä kuolemaisillaan ollut mies. Mitä on ihminen ilman eläimiä? Jos kaikki eläimet olisivat poissa, ihminen kuolisi hengen suureen yksinäisyyteen. Sillä mitä tahansa tapahtuu eläimille, tapahtuu ennen pitkää myös ihmisille. Kaikella on yhteys.

Teidän täytyy opettaa lapsillenne, että maa heidän jalkojensa alla on esi-isiemme tuhkaa. Niin he kunnioittavat maata, joka on kyllästetty heidän kaltaistensa elämällä. Opettakaa lapsillenne, mitä me olemme opettaneet lapsillemme, että maa on meidän äitimme. Mitä tahansa tapahtuu maalle, tapahtuu maan lapsille. Jos ihminen sylkee maata, hän sylkee itseään.

Tämän me tiedämme. Maa ei kuulu ihmisille, vaan ihminen maalle. Tämän me tiedämme. Kaikki luontokappaleet ovat yhtä kuin veri, joka liittää suvun yhteen. Kaikki luodut ovat yhtä. Mitä tapahtuu maalle, tapahtuu maan pojille. Ei ihminen kutonut elämän kudosta, hän on vain sen säie. Mitä hän kudokselle tekee, sen hän tekee itselleen. Merkitsee kovin vähän, missä me vietämme loput päivämme. Miksi murehtisin kansani menoa. Heimot koostuvat vain ihmisistä, ei muusta. Ja ihmiset tulevat ja menevät kuin meren aallot. Jos me siis myymme sinulle maamme, rakastakaa sitä, niin kuin me olemme siitä huolehtineet. Pitäkää mielessänne sen kuva sellaisena kuin se on nyt, kun te otatte sen meiltä vastaan.

Napuen taistelun joukkohauta missä esi-isämme Jaakob Storkucko lepää sijaitsee Isonkyrön Vanhan kirkon hautausmaalla heti kirkon oikealla puolella.

Jäämistöstä löytyi meitä kiinnostava valokuva. Kuvassa on Ainon isä, joka muutti perheineen Kanadaan vuonna 1928, pian tämän kuvan ottamisen jälkeen. Motoristeina meitä kiinnosti kovasti mikä tämä moottoripyörä mahtaa olla. Nyt tiedämme tämänkin. Kiitos ... Vähäkyröläisten, Vanhat valokuvat ryhmän.

Tuosta tiedosta saimme haarukoitua myös kuvan ottamis ajankohdan parinvuoden tarkuudella.

1927 Radco-Jap 300cc. Radco cycles were one of most popular small motorcycles in Finland between 1925...29.

Pari kuvaa netistä lainattuna, jotta voisitte tutkia moottoripyörää tarkemmin.

Vähäkyrön kaupassa käydessäämme havaitsimme tämän Norton kaunottaren. Omistaja tuli sopivasti paikalle ja kertoi, että tästä oli tehty Cafe Racer kun hän tämän osti. Joten hän palautti heti pyörän alkuperäis asuun.
Hyvä ! minä totesin tuohon. Jäimme tietenkin suustamme kiinni, kuten yleensäkin.
Sellainen on motoristien tapa.

Ps: Tankissa oli klommo, mutta se kuulema oikaistaan ja maalataan uudestaan.

Majailimme Merikaarrossa, kuten aikaisemminkin, josta teimme pistoretkiä sinne sun tänne.
Oli kuitenkin aika rauhoittua aloilleen. Kosken kohina on siihen hyväksi.

Tänne saapui mahtavat kelit koko oloajaksemme. Tiia kurkkii puun takaa. Minä istun kaatuneella kelolla ja nautin ympäristöstä sekä kosken kohinasta.

Saunottava oli tietenkin pitkän päivän päätteeksi. Onneksi meillä oli sellainen käytössämme.

Sanajuomaksi tietenkin vain paikallista, Raippaluodon Kvarken panimon ja Vaasan Bock`s panimon tuotteet odottivat meitä saunojia.
Vain typerys ostaisi reissuillaan jotakin tuttua ja turvallista. Me pyrimme aina suosimaan parhaamme mukaan vain lähituotteita, kuten huomaattekin.

Eka päivä saatiin pulkaan ja niin iltaruskokin oli kaunis. Ainon hautajaiset saivat tilaus sään.
Aivan kaikki tapahtumat suosivat meitä reissullamme. Joku siunaus ilmeisesti.

Ps. Samaan aikaan Helsingissä oli kurjaa säätä. Kysyin siitä heti kotiin saavuttuamme.