Istuva Härkä

Säät ovat olleet outoja, kesän alku ei ole sujunut kunnolla. On ollut pitkä jäinen talvi ja kevät on ollut aina välillä käymässä, pian kadoten ja muuttuen taas kylmäksi.
Moottoripyörät olen laittanut kesäkuntoon, mutta sopivaa testiajo päivää ei ole osunut kohdilleen.
Kaikenlaisia tapahtumia on ollut liikaa.
Nyt oli mentävä Vaasaan. Koska seuraavana päivänä olisi edessä historiallinen hetki, sillä "Merikaarron" viimeinen  paikkakunnan Storkucko Aino oli saatettava sukuhautaamme.
Toki meitä löytyy Helsingistä, kuitenkin suurin osa meistä asuu Kanadassa ja USA :ssa.
Moottoripyörät jäivät talliin, koska  meidän oli tuotava autolla perikunnan jäämistöä kotiimme.

Kun kerran oli mentävä, niin päätimme jäädä sinne neljäksi päiväksi. Aivan ensimmäiseksi Ukrainan sodan vuoksi, päätin käydä esi-isäni haudalla. No mitenkän tämä liittyy Ukrainaan ?
Kaikki ne vastaavat kauheudet tapahtuivat Suomessa aikoinaan. Kyse on Napuen taistelusta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Napuen_taistelu

Meiltä jäi jäljelle tuolloin vain Maria Jacobsdottir Storkucko. Sukumme jatkui hänen avullaan.
Tila jäi tietääkseni polttamatta, jostakin syystä. Suku jäi lopulta henkiin, mutta läheltä piti.
Jaakob Storkucko lepää haudattuna tähän joukkohautaan aseveljiensä kanssa.
Nyt oli istuttava alas kuin Istuva Härkä  ja tuumailtava tovi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Istuva_H%C3%A4rk%C3%A4

No mitä hän tuumaili ?

Washingtonin Suuri Päällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa meidän maamme. Mutta me harkitsemme hänen tarjoustaan. Sillä me tiedämme, että valkoinen mies voi tulla aseiden kanssa ja ottaa maamme, ellemme me myy. Kuinka kukaan voi ostaa tai myydä taivasta yläpuolellamme tai maan lämpöä? Koko ajatus on meille outo. Ellemme me omista ilman raikkautta tai veden kimallusta, kuinka kukaan ne voi ostaa?

Siirtyessään tähtien pariin valkoisen miehen kuolleet unohtavat sen maan, jossa he ensi kerran näkivät päivänvalon. Meidän kuolleemme eivät koskaan unohda tätä ihmeellistä maata, koska se on punaisen miehen äiti. Me olemme osa tätä maata ja se on osa meitä. Tuoksuvat kukat ovat sisariamme, kauris ja hevonen ja mahtava kotka ovat veljiämme. Kallioiset harjanteet, niittyjen rehevyys, ponin ruumiin lämpö ja ihminen – kaikki kuuluvat samaan perheeseen. Kun siis Washingtonin Suuri Päällikkö lähettää meille sanan, että hän haluaa ostaa maamme, hän vaatii meiltä todella paljon.

Me tiedämme, ettei valkoinen mies voi ymmärtää meidän tietämme. Hänelle yksi paikka on yhtä hyvä kuin toinenkin, sillä hän on kuin muukalainen, joka tulee yöllä ja ottaa maasta mitä tarvitsee. Maa ei ole hänelle veli vaan vihollinen, ja kun hän on voittanut sen, hän jatkaa matkaansa. Hän kohtelee äitiään maata ja veljeään taivasta kuin tavaroita, joita voi ostaa, ryöstää ja myydä kuin lampaita tai lasihelmiä. Hänen ahneutensa nielaisee kaiken ja jäljelle jää vain autio maa. Mitäpä minä tiedän. Meidän tapamme eivät ole teidän tapojanne. Teidän kaupunkienne näkeminen koskee punaisen miehen silmiin. Mutta ehkäpä punainen mies on villi eikä ymmärrä.

Ilma on kallisarvoista punaiselle miehelle, sillä kaikilla elävillä on osansa jokaisessa hengenvedossa. Eläimet, puut, ihmiset – kaikki hengittävät samaa ilmaa. Valkoinen mies ei näytä huomaavan ilmaa, jota hän hengittää. Hän on löyhkälle turta, kuin päiviä kuolemaisillaan ollut mies. Mitä on ihminen ilman eläimiä? Jos kaikki eläimet olisivat poissa, ihminen kuolisi hengen suureen yksinäisyyteen. Sillä mitä tahansa tapahtuu eläimille, tapahtuu ennen pitkää myös ihmisille. Kaikella on yhteys.

Teidän täytyy opettaa lapsillenne, että maa heidän jalkojensa alla on esi-isiemme tuhkaa. Niin he kunnioittavat maata, joka on kyllästetty heidän kaltaistensa elämällä. Opettakaa lapsillenne, mitä me olemme opettaneet lapsillemme, että maa on meidän äitimme. Mitä tahansa tapahtuu maalle, tapahtuu maan lapsille. Jos ihminen sylkee maata, hän sylkee itseään.

Tämän me tiedämme. Maa ei kuulu ihmisille, vaan ihminen maalle. Tämän me tiedämme. Kaikki luontokappaleet ovat yhtä kuin veri, joka liittää suvun yhteen. Kaikki luodut ovat yhtä. Mitä tapahtuu maalle, tapahtuu maan pojille. Ei ihminen kutonut elämän kudosta, hän on vain sen säie. Mitä hän kudokselle tekee, sen hän tekee itselleen. Merkitsee kovin vähän, missä me vietämme loput päivämme. Miksi murehtisin kansani menoa. Heimot koostuvat vain ihmisistä, ei muusta. Ja ihmiset tulevat ja menevät kuin meren aallot. Jos me siis myymme sinulle maamme, rakastakaa sitä, niin kuin me olemme siitä huolehtineet. Pitäkää mielessänne sen kuva sellaisena kuin se on nyt, kun te otatte sen meiltä vastaan.

Napuen taistelun joukkohauta missä esi-isämme Jaakob Storkucko lepää sijaitsee Isonkyrön Vanhan kirkon hautausmaalla heti kirkon oikealla puolella.

Jäämistöstä löytyi meitä kiinnostava valokuva. Kuvassa on Ainon isä, joka muutti perheineen Kanadaan vuonna 1928, pian tämän kuvan ottamisen jälkeen. Motoristeina meitä kiinnosti kovasti mikä tämä moottoripyörä mahtaa olla. Nyt tiedämme tämänkin. Kiitos ... Vähäkyröläisten, Vanhat valokuvat ryhmän.

Tuosta tiedosta saimme haarukoitua myös kuvan ottamis ajankohdan parinvuoden tarkuudella.

1927 Radco-Jap 300cc. Radco cycles were one of most popular small motorcycles in Finland between 1925...29.

Pari kuvaa netistä lainattuna, jotta voisitte tutkia moottoripyörää tarkemmin.

Vähäkyrön kaupassa käydessäämme havaitsimme tämän Norton kaunottaren. Omistaja tuli sopivasti paikalle ja kertoi, että tästä oli tehty Cafe Racer kun hän tämän osti. Joten hän palautti heti pyörän alkuperäis asuun.
Hyvä ! minä totesin tuohon. Jäimme tietenkin suustamme kiinni, kuten yleensäkin.
Sellainen on motoristien tapa.

Ps: Tankissa oli klommo, mutta se kuulema oikaistaan ja maalataan uudestaan.

Majailimme Merikaarrossa, kuten aikaisemminkin, josta teimme pistoretkiä sinne sun tänne.
Oli kuitenkin aika rauhoittua aloilleen. Kosken kohina on siihen hyväksi.

Tänne saapui mahtavat kelit koko oloajaksemme. Tiia kurkkii puun takaa. Minä istun kaatuneella kelolla ja nautin ympäristöstä sekä kosken kohinasta.

Saunottava oli tietenkin pitkän päivän päätteeksi. Onneksi meillä oli sellainen käytössämme.

Sanajuomaksi tietenkin vain paikallista, Raippaluodon Kvarken panimon ja Vaasan Bock`s panimon tuotteet odottivat meitä saunojia.
Vain typerys ostaisi reissuillaan jotakin tuttua ja turvallista. Me pyrimme aina suosimaan parhaamme mukaan vain lähituotteita, kuten huomaattekin.

Eka päivä saatiin pulkaan ja niin iltaruskokin oli kaunis. Ainon hautajaiset saivat tilaus sään.
Aivan kaikki tapahtumat suosivat meitä reissullamme. Joku siunaus ilmeisesti.

Ps. Samaan aikaan Helsingissä oli kurjaa säätä. Kysyin siitä heti kotiin saavuttuamme.

Merikaartoa

Merikaarron Myllytupa oli hyvä tukikohta.
Saunoimme ja paistoimme makkaraa, salaattikin maistui etc.

Ikkunoista näkyi koski ja pyörät.

Välillä laitoimme ajokamppeet eteisen naulakkoon ja kävelimme jokirantaa pitkin, siltojen kautta ympäri.

Koskihyppely oli myöskin kivaa.

 

Humalavieras oli ihmeellisen yleinen täällä.

Vain yksi mylly on jäljellä nykyisin.

Lokit viihtyivät erityisen hyvin riipusillalla.

Siltarannan vauhtipyörä.

Puisia turvakaiteita näkee enää harvoin.
Ovat jo museokamaa.

Riippakuusikin havaittiin.

Kolkin siltakin on komea lajissaan. Siinä on puukansi.

Mikä lienee tikka hakannut reikiä ... heh heh

Tolppaan ei saa kiivetä !
No kuka haluaisikaan.

Näin sillalta sillalle kierros on täynnä.
Kaikkea pientä kivaa sitä näkeekin, jos pitää silmänsä auki.

Filosofisia mietteitä :
Tässä sitä sitten mietitään matkan päätteksi .
Ollako sitä enemmän useamman sukupolven "paljasjalkainen Helsinkiläinen" , tai sitten Vaasalainen .
Suku tunnetaan jo ajalta ajalta noin 1480 , jolloin Helsinkiä ei edes ollut olemassa .
Kas siinäpä pulma .

Historiaa

Keitä Storkuckot olivat tai ovat ? (Storkucko)

Kun, kerran kysyttiin ...
No, jotkut fennomaanit etsivät vaakunaamme Suomen Vaakuna rekisteristä.
Voin sanoa, että siellä sitä ei ole teidän löydettävissä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fennomania

Suurin osamme suvusta asuu USA/Canada akselilla, Joten meidän vaakunaa ei löydy Suomesta tai mistään Suomalaisesta nettisivusta. Paitsi sattumalta blogistamme.
Toki tämä Suomen vaakunasivusto on hieno alku teidän etsinnöille ...
Tutustukaa seuraavaan sivustoon ... tämä on hyvä sivusto tutkia Suomen Heraldikkaa.
https://www.heraldica.fi/fi/

Tosin se on mielestäni hieman köyhää pakko sääntöineen.
Jos, ette ymmärrä, niin Suomen vaakunoissa on säädetyt värit ja teksti ei ole kovin suositeltavaa etc.
Paitsi todella vanhoissa vaakunoissa.
"Tuo seura nielee meidän vaakunan karvain nielaisun", koska se ei sovi heidän sääntöihin. 
No eipä tuossa ole mitään väärää, koska meitä hyvin vanhoja sukuja on ympäri maailmaa.
Sukumme on lähinnä Amerikan Suomalaisia, jolloin meidän ei kannata ottaa probleemaa tuosta vaakunamme Suomalaisesta tulkinnasta.
Emme ole tunkemassa mihinkään Suomalaisen Vaakunarekisteriin. Olkaa vain huoleti !
Ehkä ymmärrätte argumenttimme.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentti

Joten nauttikaa kovin erilaisesta Amerikan tyylisestä vaakunasta.
Muistakaa myös, että sen käyttö on ehdottomasti väärin ilman lupaamme. Tuo luvaton käyttörajoitus koskee myös muiden sukujen vaakunoita. Samat vaakunasäännöt ovat kaikkialla maapallolla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heraldiikka

Sitten asiaan joka piti kertoa.
Jos Vaasan Merikaarron Kolkista ajaa Jokivarrentietä itään,
niin ensimmäinen näkyvä vihje on terijoensalavat.

Terijoensalavien vierestä löytyy sukumme kantatilan kivijalka,
joka on edelleen ihmeen hyvässä kunnossa.

Tässä on jälkipolvien hyvä istuskella.
On hyvä tuntea juurensa.

Tältä tila näytti ennenvanhaan.
Päärakennus kuvassa vasemmalla.
Alkuperäinen kuva on tehty lasilevy negatiiviltä.

Storkucko/Kucko tilalta Michel Storkucko suuntasi kulkunsa Mänttän tilalle Saarenpäähän.
Storkuckoa ei myyty pois, koska rahasta ei ollut puutetta.
Saarenpää sijaitsee vain lyhyen matkan päässsä itä suunnassa Storkuckon tilalta. 
Etsimämme rakennus löytyi tämän Erkkilän mäen ( Eriksberg ) tuulimyllyn lähistöltä.

Mänttän tilan päärakennus, johon Michel Storkucko muutti. Ettäkö miksi muutti ?
Meni vävyksi Mäntän tilalle, koska Mäntän isäntä oli murhattu ja leski ei voinut tuohon aikaan lienee hoitaa omaisuutaan. Olisi tarvinnut uskotun miehen hoitamaan asioitaan. Nyt meni naimisiin, joten asia hoitui sillä.
Rakennus on ihme kyllä vielä jäljellä.

Seuraava merkittävä ja lopullinen suvun siirros olikin Tuoriin Ojaniemelle tai joillakin sukulaisilla aivan sen viereen.
Tuorinniemi sijaitsee vain lyhyen matkan päässä Saarenpäästä. 
(Tuori voidaan lukea Thor ) Se on sanan vanhempi kirjoitus asu.
Siis aivan tasan samoin, kuin Helsingin Herttoniemessä sijaiseva Tuorinniemi,
jonka vanha kirjoitusmuoto on Thorinniemi

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Thor

Muistona suvun asuinpaikasta Ojaniemellä on tämä tie.

Tiekyltti.

Täältä sitten enin osa meidän sukua muutti siirtolaiseksi Kanadaan.
Kuten niin moni muukin pohjanmaalainen niinä aikoina.

Tilarakennus Storkucko Merikaarrossa myytiin pois vasta paljon myöhemmin seppä Jaakko Hildenin tyttären Vaasaan muuttamisen jälkeen. Rakennus toimi sen jälkeen ruotsinkielisenä kouluna.
Kunnes se lopulta purettiin.

Seppä Jaakko Hilden oli siiis oikea Storkucko, kuten hänen isoveljensä MikkoTuominen ja välskäri Tuomas Virtanen ... nimistään huolimatta.

Ja minä/ me seuraamme tuota linjaa suoraan alenevasti ...
Siis tila oli "meidän" omistuksessa  aivan viimeiseen saakka. Asui siellä sen jälkeen tai hoiti kuka tahansa lähisukulainen tilaa sieltä lähtömme jälkeen.
Enin osa maita ennen Kanadaan lähtöä myytiin lähisukulaisille tietenkin. 
Itse Storkuckoa ei myyty, vaan sitä pidettiin jopa kesämökkinä !
Iso raha mahdollisti tuon aikalaisittain oudon ajatuksen. 

Lisää asiaa voi lukea tästä sivustosta :
https://merikaarronhistoria.blogspot.com/p/vanha-merikaarto.html

Joidenkin tutkimusten mukaan me Storkuckot (Storkucko) olisimme kuolleet sukupuuttoon !
Olisikohan tuo hieman ennenaikaista ...
On lähes riemastuttavaa olla olemassa !
Ja sen lisäksi hyvissä voimissa ...

Kanadassa ja USA:ssa  sukulaisiamme löytyy paljon lisää.

Minne katosivat Storkuckot ?
Kolme veljestä vaihtoivat itselleen eri sukunimet, kuten vasemman puoleisesta kivestä näkyy.
Ei siis sen kummallisempi tarina.
Jos tiesi etukäteen mitä etsiä.
Harvoin on hautakivessä noin monta eri sukunimeä !

Itse en tiedä mitään hyvää syytä tuohon nimenvaihto ideaan.
Mikä lienee ollut heidän ajatuksensa tuolloin ?

Ns. Pikku Tuomiset asuivat Vähäkyrössä omassa talossaan ennen Canadaan lähtöä.
Hekin ovat sukua, koska Mikko on myös heidän isä. Mikolla oli toinen vaimo myöhemmin, edellisen kuoltua.
Nämä oikean puolisen kiven henkilöt edustavat Canadan paluu muuttajia Suomeen.
Ovat suoraa sukua myös meille.

Jälki kirjoitus lähinnä sukututkijoille :
Merikaarron tilalla asuivat myöhemmin yhtä aikaa Storkucko ja  2 Kuckoa.
Tontti on edelleen olemassa tosin pilkottuna, mutta suvun sivuhaaran hallussa.
Me itse olemme Storkuckoja suoraan alenevassa polvessa.
Lillkucko, jotka olivat lienee sukua meille asuivat joen toisella puolella.
Lillkuckon ja Storkuckon yhteinen esi-isä oli Kucko.
Tämä ensimmäinen kirjallisesti dokumentoitu Kucko on noin vuodelta 1480.
Vanhat sukutarinat kertovat hänen tulleen suomeen ruotsin puolelta.
Nyt tiedämme tuon kertomuksen oikeaksi ...

Sukuselvitys on perin helpoa, jos osaa lukea vanhoja dokumenttejä.
Helppous on siinä, että he asuivat yhdessä paikassa Merikaarrossa r:4 miltei alusta lopuun. Storkuckoja ei tarvitse etsiä juuri mistään muualta.
Poikeuksena lopussa Vaasan Vähäkyrön Mänttä joka sijaitsee edelleen Saarenpäässä r:5

Vanhimmassa päässä ei ole enää olemassa henkilö rekisteriä, josta selviäisi selvä sukulaisuus. Mutta  Storkuckon isäntäluettelo pitää paikkansa ja sen voi helposti todeta  myös verorekistereistä. Tuolloin verotettin voiveroa ja nokaveroa etc.
Joten eittämättä on sukulaisuus selvä mielestäni, sen veran on tullut tutkitua noita papereita. Pauli Kukko oli kuitenkin se ensimmäinen tiedon avaaja.
Kiitos hänelle hyvästä alusta.

Nimestä: Sukuluettelot tapaavat olla suomeksi erilaisissa ihmisten sukupuissa.
Nimet ovat kuitenkin oikeasti kirjoitettu alkuperäisiin dokumentteihin ruotsiksi. Joten Iso-Kukko on vain tehty teidän helpottamiseksi.

Oikea alkuperäinen nimi on Kucko. Sittemmin jakautui Oluf Lill-Kuckon tilaan (myöhemmin tontti nimeltään Annala) Ja Mårten Storkuckon tilaan (päätila). Nimi Kukko ei liene pidä kutiansa, koska nimi Kucko on ollut olemassa jo ennen Mikael Agricolan suomenkielen alkeiden kirjoittamista. Jolloin ck tarkoitti myöhemmin kk yhdistelmää.  esim. catti = katti , Liucko = Liukko etc. Agricolan kirjoitetun kielen jälkeen K oli c tai yhdistelmänä ck.

Emme pane pahaksi myöhempää Kukko versiota, vaikka Kucko on se oikea versio nimestä historiallisesti. Samoin etunimetkin ovat papereissa ruotsinkielisiä alunperin.
Joten siksipä sukuvaakunassa on Kukko, koska Kuckoa on vaikea piirtää, kun tekijät ei tieneet yksinkertaisesti mitä se nimi tarkoittaa.

Ps. Jos nimi olisi ollut Kukko, niin nimemme olisi tietenkin Stortupp.
Tupp on kukko ruotsiksi. Vaan eipä ole, kas siinäpä pulma.

Perinnön jakoa : 
Kolme veljestä halusivat asua samassa paikassa, vaikka tonttia olisi riittänyt muuallakin.
Kuvassa Storkucko ja uusi Kucko. Ja kolmas Kucko rakennus sijaisi lienee jossakin oikealla puskien takana.
Joten jos tutkitte sukua, niin tämä asia pitää huomioida. Koska minä olen Storkucko, tuon jälkeen ja kaksi muuta haaraa ovat Kucko nimisiä. Vaikka ovatkin syntyneet Storkuckon tilalla.
Miksi niin ? Tuolloin vanhin poika peri tilan ja muut veljet ja sisaret saivat tavallisesti muuttaa muualle.
Nyt tehtiinkin toisin.

Tässä eräs meille mielenkiintoinen vanha asiakirja lainattuna Merikaarto.com sivulta.
Olivat kaksikielisiä, luku- ja kirjoitustaitoisia ainakin tämän paperin mukaan. 

Ps . Mainittakoon, että Amerikan Trasti on meille suoraa sukua.

Koska meillä on Tuorinniemen/Thorinniemen kautta sukuhistoriallisia yhteyksiä, niin alussa kuin lopussa ... tämä näkyy myös meidän sukuvaakunassamme Viikinki kypärä. Samoin myös Mc kerhologossa.
Tämä asia ei ole mitenkään tuulesta temmattu.

Jälki kirjoitus :

Pss. Teinpä sitten geenitestin. Se osoittaa suvun tarinoiden ja muun paikkansa pitävyyden.
Genomimme löytyvät paikasta Pohjois Irlannin Rathlin, se oli Viikinkien tukikohta, niin kuin sanaveljensä Dublin ja Tallin. Genonimme löytyvät myös Virosta. ja Skotlannista etc.
Sitten lisää kiusaksenne Helsinki (Hellsing),Taivassalon Helsinki (viikinkien kauppapaikka), Upsala, Hellsingborg. etc ...

Vaikka olemme suomalaisia. Genonimme ovat myöskin Scandinaaveja.
Ratkaisun avain on Rathlin, jolla saadaan asia spesifiksi.
Y-linjan Haploryhmäni on I-M253.

Muistan erään hauskan keskustelun käydessämme Vaasan Merikaarrossa, jossa yksi paikallinen mies kritisoi vaakunaamme. Ja kysyi meiltä : Oletteko todella varmat tuosta kypärästä.
Koska sukuvaakunamme on syntynyt myöhemmin ja kypärän sarvet ovat fiktiivisiä.
Mutta paremmin ei voi kuvata viikinkikypärää, vai voiko ?
Asia on kuitenkin todella tosi. DNA ei osaa valehdella.
 

Aamun valjetessa

Vasta aamun valjetessa katselimme hivenen ympäristöön, toki kosken kohina on kuulunut koko ajan. Ensimmäiseksi "tuli polulla vastaan laavu".

Toinen näkymä oli tämä.

Joen toisella puolella näkyy selkeitä myllyrakennusten jälkiä.

Myllyjen vedet on johdettu tällaisia rännejä pitkin, jotka ovat nykyisin sortuneet.

Rännejä ylittäessä, kiviä yli hyppien, pääsi aina seuraavaan saareen.
Tästä saaresta näkyi Kolkin kartano.

Tämän kauemmaksi ei pääsyt hyppelemällä.