Saunoimme ja paistoimme makkaraa, salaattikin maistui etc.
Ikkunoista näkyi koski ja pyörät.
Välillä laitoimme ajokamppeet eteisen naulakkoon ja kävelimme jokirantaa pitkin, siltojen kautta ympäri.
Koskihyppely oli myöskin kivaa.
Humalavieras oli ihmeellisen yleinen täällä.
Vain yksi mylly on jäljellä nykyisin.
Lokit viihtyivät erityisen hyvin riipusillalla.
Siltarannan vauhtipyörä.
Puisia turvakaiteita näkee enää harvoin.
Ovat jo museokamaa.
Riippakuusikin havaittiin.
Kolkin siltakin on komea lajissaan. Siinä on puukansi.
Mikä lienee tikka hakannut reikiä ... heh heh
Tolppaan ei saa kiivetä !
No kuka haluaisikaan.
Näin sillalta sillalle kierros on täynnä.
Kaikkea pientä kivaa sitä näkeekin, jos pitää silmänsä auki.
Filosofisia mietteitä :
Tässä sitä sitten mietitään matkan päätteksi .
Ollako sitä enemmän useamman sukupolven "paljasjalkainen Helsinkiläinen" , tai sitten Vaasalainen .
Suku tunnetaan jo ajalta ajalta noin 1480 , jolloin Helsinkiä ei edes ollut olemassa .
Kas siinäpä pulma .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti