Paluumatkalla

Kotimatkalla Helsinkiin piti ajella tieremontin keskellä.
Tie mutkitteli milloin vanhalla tiellä ja välillä mootoritietä pitkin.
Pysähdyimme Pyhtäälle vanhalle sillalle kuvaamaan.
Tässä näkyy molemmat sillat.

Uusi silta kunnioittaa hyvin vanhaa muodollaan.
Annan suunittelijoille varauksettoman kiitoksen tuosta.

Tuleva tie sukeltaa tunneliin.

Paluumatkalla tuli jo kylmä, koska oli myöhäinen ja kesäpäivän jälkeen viileää.
Kuten viimeaikona kovin usein on ollut.
Ajokilometrejä tuli 274 kilometriä.

Ps. Kaikkea sitä päivässä kerkeääkin näkemään ja tekemään.
Hyvä reissu joka kannatti tehdä.

Pieni torni

Luotsi-Kuusisella patsaan luota piti kävellä takaisin pyörille ja sen jälkeen kiivetä vastapäiselle kalliolle.
Siellä kallion laella on pieni näkötorni.

Jotta pääsi ylös, niin piti kiivetä näitä portaita pitkin.

Ylhäällä voi vaikka istua ...

Loisto.
Se on yksi majakka variaatio.

Näkymä merelle.
Tästä näkyy patsas niemen kärjessä ja Kukourin saari, sekä linnoitus Fort Slava.
Linnaa aloitettiin rakentamaan 1792.

Fort Slava.

Varjokuva.

Mietintää .
Olisikohan luotsi, Kuusinen nimeltään asunut muinoin tässä ?
Kivijalka näytää ja tuntuu luotsituvalta.

Luotsi-Kuusinen

Päätimme mennä tervehtimään kameleita.
Aavikon ohitse ajamalla pääsee Luotsi-Kuusisen saareen. Sinne ajetaan pitkin aallonmurtajaa.

Luotsi-Kuusisessa jätimme pyörät tähän.
Tuolla taustalla näkyy patsas joka kiinnosti ...
joten sinne ensimmäiseksi.

Patsas on pystytetty Ruotsinsalmen taisteluissa kaatuneiden merisotilaiden muistoksi.
Nyt heidän muistoa kunnioitaa 2 patsasta.
Erittäin komea paikka alkuperäis patsaalle.

Niemen kärjessä Ari katselee hyvää uimapaikkaa.
















Hieman sivummalla näytti tältä.

Katariinan meripuisto

Kotkassa löytyy jotakin hieman uudempaa, nimittäin Katariinan meripuisto.
Alue oli täynnä säiliöitä.  Ja nyt tuosta tehdään puistoa. Paljon on jo valmiina ja paljon tekemättä.
Puistossa on hyvät picnic pöydät ja muita aktiviteettejä.
2012 puisto palkittiin ympäristörakenne palkinnolla.
Lapsille löytyy vaikka tämä Retu Kivisen moottoripyörä.

Leikkimielisyyttä ja yllätyksellisyyttä edustaa virtahevot hiekkadyyneillä uimassa.

Omia leikkejä. Kypärä rantamaisemassa.

Yksinäinen puu, puun kiertävine penkkeineen on jotakin niin Brittiläistä.

Maiseman kauneutta ei voi kieltää. Täällä mieli lepää.

Jääkauden jälkeen jättämää karuutta ja avomerimaisemia.

Valkoposkihanhet tauolla.
Muitakin merilintuja tuli nähtyä.
Meidän vahingoksemme unohdimme kiikarit kotiin.

Harminpaikka ...

Sieltä löytyi myös erämaan keitaita.

Pieni majakkapuisto ja Susanna majakka.

Siis melkoinen ihmemaa tämä Katariinanpuisto.
Kyllä täällä päivän viihtyisi ihan helposti.
Tämä on aivan upea paikka.

Sapokanlahden ympäri kierros

Putouksilta alas tultuamme lähdimme kiertämään lahtea.
Pieni silta lyhensi reittiä sopivasti.

Rannan kasvisto on upea. Siitä esimerkkinä tämä Siperian kurjenmiekka.

Myös taidetta oli ripoteltu paikkapaikoin.
Kattohaikara perhehän se siinä.

Japanilaisuuskin oli näkyvillä, jos tarkkaan osasi katsella ympärilleen.

Tämä oli sitten liiankin helppo löytää.
Puiston idea taisi olla siinä, että kaikki löysivät jotakin.
Ja niin oli hyvä.

Sapokan putous

Kovasti kiitelty Kotkan Sapokanlahti on laitettu kovin kauniiksi istutuksineen.
Aloitimme katselun putouksen tutkimisella.
Tässä tämä.

Kiipesimme ylös, jossa huomasimme sivuhaaran pulppuavan kallionraosta.

Sama itsenään.

Eipä hassumpaa ...tuossa on jotakin veitoksellista.

"Pysäytyskuva" josta näkee veden liikerytmin.

Huipulta kuvattuna näkyy Sapokka ja kaupunki.
Hieno paikka.

Ari putouksilla.

Merimuseo

Helsingin Hylkysaaressa sijainnut merimuseo on nykyisin Kotkassa.
Sama tuo, sillä nyt se on hienossa merihenkisessä paikassa.

Katolle piti kävellä pitkää ramppia myöten.

Pientä loistoakin voi ihailla ilman että omistaa veneen.

Moottoripyörän sivupeili ... vaiko sittenkin meikkipeili ?

Haukkavuoren näköalatorni

Kotkan keskustaan saavuttuamme menimme ensiksi Haukkavuoren näkötornin kalliolle.
Tuo alue on aika hienosti piilossa ollaksen keskellä kaupunkia.
Taustalla on uhkaavia pilviä, mutta ne eivät saapuneet Kotkaan koskaan.

Ystävällinen tyttö otti meistä kuvan.
Kiitos sinulle.

Itse näkötorni oli vesitorni alunperin.Sodanaikana se toimi ilmavalvontatornina.
Se ylettyy 72m merenpinnasta mitattuna.
Tornin huipulla on kiikarit käytettävänä.

Sivuhuomiona havaitsimme hauskan roskakorin.
Se on hieno piriste arkipäivän tylsyyteen.
Visuaalisuudella on oma arvonsa.

Kyminlinna

Edellisestä retkestä oli kulunut noin 20 päivää. Sen jälkeen ilmat ovat olleet mahdottomia.
Tilastojen mukaan olisi kulunut 30 vuotta yhtä kylmästä juhannuksesta.
No se siitä.
Ennusteen mukaan Kotkassa oli tiedossa täys aurinkoinen päivä aamusta iltaan.
Niinpä tankkasimme pyörät ja suuntasimme Kotkaan heti aamuvarhaisella.
Jopa aamupala jäi syömättä.
Loviisassa pysähdyimme ostamaan aamupalaa kaupasta.
Voin todeta että oli hiemaan viileää ajaa ja välillä näytti todellakin siltä että voisi tulla pilvistä.
Niin ei kuitenkaan käynyt.
Hieman ennen Kotkaa on Kyminlinna, jonka rakentaminen aloitettiin 1791.
Kyminlinna on ollut sotilaskäytössä ja sinne ei ole ollut asiaa aikaisemmin.
Nyt tuo on hiljalleen enemmän avoinna.

Tässä olemme Kyminlinnan eräällä portilla, joka oli avoin ainakin tuolloin.

Ulkopuolellla on kivimuurit ja muurienpäällä ehkä hiekkavallit.

Marssimme tuosta sisään.

 





Toineinen puoli ei ollut tämän kummallisemman näköinen.
Alue oli suuri ja vaatisi parempaa perinpohjaista tutkimusta.
Kyminlinnan kokonaispinta-ala on yli 66 hehtaaria. 
Tuo veisi liikaa aikaa ja meillä oli mielessä muutakin katseltavaa.