Strukan sulut

Pyhtäältä löytyy myös Kymijoen haara, jossa sijaitsee Srtukan sulut.

Mootoripyörillä pääse sinne perille hiekkatietä pitkin.
Ajo-ohjeita tai viittoja ei juuri ole.

Sulut rakennettu Stocfors tehtaan toimesta noin vuonna 1903.
Kanavaa tai sulkuja tarvittiin merelle pääsyä varten ja että voitiin ohittaa Ståkafors koski.

Yläsulku ja sen takana padottu joki.

Sitten ylävirrasta saapui vene

Hetken seurattuamme Aki on jo koneen käyttäjänä.
Neljä patoluukkua pitää nostaa käsin veivaamalla  ja antaa sitten välialtaan täyttyä vedellä.
Kun vesi on samalla tasolla voi portit avata ja ajaa veneen sisälle. 

Sitten kun vene on altaassa, niin pitää portit ja patoluukut sulkea takanaan.
Sen jälkeen avataan neljä patoluukkua alasululta ja odotellaan veden laskua.
Tässä vene on jo laskenut osittain.
Vasemmalla olevista tikkaista näkee aikaisemman veden korkeuden.

Veden laskeuduttua merentasolle avataan portti tai kaksi, riippuen tietenkin veneen leveydestä.

Nyt on tie vapaa merelle ajoa varten.

Siellä paljon muutakin mukavaa katseltavaa.

Padon yläpuolella on ilmeisesti laiturin tolppiaa pollareinen ilman kantta.

Sivummalla on pari uomaa, joista yksi on tahkonut sähköä tai sitten tahkoaa edelleen.
Tämä oli hieno paikka missä viivyimme melko pitkään.

Pyhtään kirkko sisältä

Ensinäkymä oli tällainen ovesta astuessamme sisälle.

Kirkon saarnastuoli on vuodelta 1633

Kirkon katossa ja seinissä oli erilaisia piirustuksia.

Nämä ovat kaiketi vanhimmasta päästä.
Kirkko taidetta, jotka nykyisin vaikuttavat kovin alkeelliselta.

Vaikuttavin piirros oli mielestäni 6m korkea pyhä Kristoforos, joka kantaa Jeesus lasta olkapäällään.

Kirkkovaakunoita sieltä löytyi kaksi, jossa tässä toinen niistä.

Taidetta vuodelta 1600 luvulta.

Pyhtää

Johdantoa :
Kun vaihdoin eilen Tiian Viragoon rattaat ja ketjut, niin pääsin ajaamaan vain pienen testiajon.
Lyhyellä ajolla kaikki tuntui toimivan aivan kuten pitikin. Pikälle ajolle en päässyt, koska oli kaatosade haittana.
Lähdimme siis hyvillä mielillä ajomatkalle. Mutta kun piti siirtyä Itäväylälle, niin ei Tiian vaihteet menneet isommalle.
Vika oli tietenkin minun ja kurjan sään. Olin asettanut vaihdepolkimen pari pykälää väärin.
Vaihde poljin osui jalkatapin alareunaan.
Tuollaista on, jos äijän kenkää yrittää sovittaa "Ladyn" pyörään. Äijillä, kun on isommat kengät.
Kaivoin sivulaukusta työkalut. Mutta arvatkaa vain oliko mukana 9mm lenkkiavain.
Ei muuten ollut !
Tallilla toki on kaikki mahdollinen.
Minulla on mukanani 2 spesiaali avainta, joista vain toinen sopi polkimen pulttiin.
Syystä, että kyseisessä paikassa on kovin vähän tilaa.
Kuvassa ylempi  Cocraft avain, joka on ostettu Glas Ohlsonilta pelasti meidät pälkähästä.
Matka jatkui, mutta kiusallisen myöhässä, joka kostautui meille jälkeen päin ...

Tuon pienen episodin jälkeen ajo sujui normaalisti. Pyyhälsimme suoraan tauotta Pyhtäälle.
Ensimmäinen retkikohde oli Pyhtään Pyhän Henrikin kirkko, joka on rakennettu 1486.
Äkkiseltään tuo vaikutti kovin kapealta ja korkealta.

Kirkossa on keskiaikainen asehuone, jonka yläosa on kahdeksan kulmainen.
Asehuoneen katto on voimakkaasti kaartuvaa barokkityyliä.

Kirkko yritti tehdä ilmeisesti "Pisat". ( Pisan kalteva torni )
1907 tarviittin kirkon tueksi graniittipilarit.
Näyttävät aika oudoilta, jollei tiedä mistä on kyse.

Kirkon ikkunat ovat harvinaiset suomessa. Ne ovat myöhäis goottilaiset muodoltaan. 

Ovi näytti tältä ...
Kirkko oli kiinnostava jo ulkopuolelta arkkitehtoonisesti. 

Paluumatkalla

Kotimatkalla Helsinkiin piti ajella tieremontin keskellä.
Tie mutkitteli milloin vanhalla tiellä ja välillä mootoritietä pitkin.
Pysähdyimme Pyhtäälle vanhalle sillalle kuvaamaan.
Tässä näkyy molemmat sillat.

Uusi silta kunnioittaa hyvin vanhaa muodollaan.
Annan suunittelijoille varauksettoman kiitoksen tuosta.

Tuleva tie sukeltaa tunneliin.

Paluumatkalla tuli jo kylmä, koska oli myöhäinen ja kesäpäivän jälkeen viileää.
Kuten viimeaikona kovin usein on ollut.
Ajokilometrejä tuli 274 kilometriä.

Ps. Kaikkea sitä päivässä kerkeääkin näkemään ja tekemään.
Hyvä reissu joka kannatti tehdä.