Suitian linna

Suitia on mainittu tilana jo 1400 luvulla. Päätimme käydä tällä reissulla vielä siellä, koska ilma oli niin ihana ja lämmin.
Parkkipaikka löytyi helposti Suitiasta.

Sitten ei kuin kävelemään ...
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1337

Aika komea näky heti kättelyssä.
En kyennyt päättämään kumman kuvan laitan tähän, joten tuossa molemmat.

Aki ja Patrick mittatikkuina

Torni lähemmin kuvattuna.

Kun siirtyy sivummalle, niin torni jää piiloon. Vasemmalle mentäessä se miltei katoaa näkyvistä.

Tässä alkuperäinen pääoven puoli. Taitaa kuitenkin olla käytössä nykyinen takaovi käytännön syistä.

Nyt minä olen vuorossa linssiluteena. Olisi tässäkin tapauksessa pärjänyt yhdellä kuvalla.

Pääovi lähemmin. Se tarttis varmaan pientä laittoa.

Kulman takana näytti tältä.

Rakennus on hienosti rinteessä ja sen edessä on tyypillisesti puutarha. Omenapuut näyttivät olevan kukassa.

Omenapuiden takana on erikoinen kuusi. Siinä on ainakin viisi latvaa. Voisiko salama tuollaisen aiheuttaa. Tai kanuunan kuula, joka olisi ammuttu terassilta. Heh heh.
Mielikuvitus on valloillaan, kun paikalla on niin paljon historiaa takanaan

Tuossa tuollainen pikariipaisu Suitiasta. Me teimme jo kotiin paluu lähtöä.

Olemme vielä Suitian tammikujalla.

Oli taas mukava ajaa vähän isommalla porukalla yhdessä. Onnellisia kilometrejä tuli taitettua 191.

Siuntion kirkko

Seuraavaksi ajelimme Kirkkonummelle ostamaan eväitä. Sieltä läksimme ajamaan kohti Siuntion kirkkoa. Yhdessä välissä Patrickin Honda sammui kesken ajoa. Emme tiedä siihen mitään syytä. Tiia kuitenkin käytti tilaisuutta hyväkseen ja nappasi pari kuvaa.

Ei yhtään hassumpi paikka pitää pakollista taukoa. Ehkä meidän piti nähdä tämä maisema.
Hetken päästä pyörä kaynnistyi ja matka jatkui ...

Sintion kirkon parkkipaikalla. Perustimme "mustalais leirin" ja nautimme eväät tuossa takana olevalla nurmi kummulla. Kävihän tämä näin ihan hyvin.

Siuntion kirkkoa on 1460 aloitettu rakentamaan. Kirkko valmistui 1489 kaiketi.
Kirkko oli suljettu ja ei toimi tiekirkkona tänä vuonna. Harmin paikka, koska sisällä olisi ollut mukava käydä.

Havaitsin kuinka risti seinässä ei ole linjassa harjan keskikohdan kanssa.
Melko oudon näköistä. Se voisi johtua muutamasta kirkko palosta.

Kirkko sivusta nähtynä.

Tapuli vähän piilottelee puiden takana. Kuten lukkari avaimineen.

Cafe Porkkala

Metsä rämpimisen jälkeen me olimme kuumissamme ja janoissamme. Niinpä viiletimme kovaa vauhtia ja samalla karistimme hämähäkit ja muut öttiäiset niskastamme. Oli hieno ajaa mutkaista Porkkalantietä kohden Cafe Porkkalaa. Porkkalan tie on juuri motoristeille sopiva väylä. Perillä oli hyvä prätkä parkki. Johon sujautimme pyörämme.

Ensi virkistykseksi ostimme jääkylmät Indian motorcycles energiajuomat. Hiukopalaksi otimme parit pizza slicet. Palvelu oli mukavaa ja ystävällistä. Miljöö oli myöskin mukava. Terassilla oli tilaa, sillä se kiersi myös talon taakse. Motoristeja tuli ja meni. Kyllä tuolla kelpasi istuskella.
https://www.facebook.com/pages/Cafe-Porkkala/429686463841584

Alas rannalle meni portaat ja siellä oli pieni laituri. Alhaalla oli aika nättiä maisemaa laiturin päästä nähtynä..

Kapusin lopulta tuolta ylös ...

Suosittelen paikkaa hyvän ajettavan tien vuoksi, sekä kahvilan takia. Ihan jees .

Luola

Högbergetin huipulta kävelimme alemmaksi muttemme kokonaan alas. Alempana oli melkoisen rehevää kasvustoa.

Tuolla sitten rämmimme ja etsimme kohdettamme joka pitäisi sijaita jossakin kohtaa alemmalla jyrkänteellä. Sitten huudahtin, että löysin kohteen. Ja että pitää kavuta ehkä alas tästä.

Alempana tasanteella näkyi sitten luola. Siinä oli hyvin erikoisen pyöreäreunainen oviaukko.

Löytäjä kerkesi tietenkin ensiksi ovelle.

Oikean puolinen seinä oli hauskan vihertävä väriltään.

Sanoin Akille, että astu sisään ... Ovi aukko oli matala, mutta paikoitellen luolassa oli tilaa seistä.

Patrickin kerkesi ovelle ... Tiia ja hän kiersivät helpompaa reittiä luolalle.

Ari peremmällä luolassa.

Tiian selfie ...

Luolan takaosa näytti siltä, että mieleen tuli jotakin muuta ...
Tuon voi päätellä kukin itsekseen mielessään.

Heti luolan ulkopuolella oli hieno mänty. Se oli kaatunut tai kasvanut kalliota vasten.

Kallio ja luola olivat hienot nähtävät, vaikka kevyemmät varusteet olisivat sopineet paremmin tähän retkeen. Mutta ei kyllä kaduta yhtään.

Högberget

Tänään ajomme suuntautui länteen, koska idässä satoi vettä kaatamalla. Ensimmäinen oli Högberget Kirkkonummella. Paikan löysimme helpolla, mutta polkuja sekä parkkipaikkoja oli harvassa. Niinpä jätimme pyörät tien varteen ja valmistauduimme rämpimään kuumien varusteiden kanssa metsässä.

Pääsimme pientä polkua pitkin jyrkän kallion reunalle, josta löysimme huonon reitin ylöspäin.
Ylhäällä oli onneksi tasaisempaa. Nousua riitti ja oli kuumaa ajovarusteissa. Tuli mietittyä hetkisen, että haukkasimmeko liian ison palan.
Tässä nousemme edelleen ja ylitämme pientä "rotkoa"

Tuon jälkeen oli aina vain helpompaa kiivetä. Lopulta saavutimme Högbergetin korkeimman huipun.
Tähän oli pakko jäädä puuskuttamaan hetkiseksi. Näköalat olivat kyllä hienot. Ilmakin oli huipulla vähän viileämpää.

Koska tämä ei nyt ollut varsinainen kohteemme niin lähdin tiedustelemaan seuraavaa laskeutumis reittiä meille. Högbergetin kallion reuna on jyrkempi toiselta puolelta. Suoraan emme voineet kulkea.

Tässä Högbergetin toinen matalampi laki.

Aki saapui myös toiselle laelle.
Neuvottelimme myös hieman reitin jatkostaa tässä kohtaa.

Päädyimme jatkamaan kulkuamme jyrkänteen vuoksi kiertäen kohti seuraavaa etappiamme.

Vesitorni kallio

Kun Kirsikkapuistosta kiipeää Vesitorni kalliolle, niin voi havaita useita liuskekivi louhoksen jälkiä kallioperässä. Luonto on toki kiitettävästi korjanut ihmisten jälkiä kasvullaan.
Havaitsimme, että kalliokielo on aloittamassa kukintaansa. 

Karulla kalliolla kasvaa kaikenlaisia kukkia. Jos kasvit kiinnostavat.

Kun maaperä on karu niin syntyy helposti vaikka tällainen Bonsai puu. Japanilaiset ovat tehneet pienoispuista taiteenlajin. Mutta suomessa niitä syntyy itsekseen. Eniten niitä esiintyy merenranta männyillä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bonsai
Super hieno yksilö, kun vain viitsii katsella ympärilleen.

Liuskekivi louhoksen voi havaita helposti tällä rinteellä.

Hienoin louhos jäänne on minusta tämä pysty ja irrallinen graniittipilari, joka on jäänyt jäljelle kun sen ympäriltä on louhittu pois liuskekivet.Tämä taitaa olla ainakin noin 7m korkea.
Tuonne ei kannata yrittää hypätä ottamaan selfietä, koska luultavasti tuolta putoaa.
Nyky ihmisillä, kun ei tunnu olevan järkeä päässään.

Ylemmästä kuvasta näkee paremmin, kuinka vino on pilarin pääliosa. Ja jos on hiemankin kosteaa, niin käy taatusti huonosti.
Harva on tuota nähnyt. Se on onneksi hyvin piilossa leikkijöiltä.