Eturenkaiden vaihdot Viragoihin

Ajoin Patrickin kanssa Stormille molempien Viragoiden kanssa.
Tiian Viragoon löytyi heti ja helposti vakiokokoinen Michelin eturengas.
Tämmöinen ostettiin ja vaihdettiin.
Uusi rengas on niin sanottu sadekelirengas.3.00-18 M/C 52S Reinf City Pro Tt .
Siinä on F1 kisoista tuttu ura keskellä rengasta.
Hieno innovaatio.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Innovaatio

Minun Viragoon ei löytynyt ollenkaan vakiokokoista eturengasta.
Kun meillä oli joutoaikaa ja olimme aivan All Right vieressä niin kysyin heiltä rengasta. Siellä oli tietäväinen myyjä ja hän näytti minulle Conti Milestone rengasta, jonka väitti sopivan. Sanoin, että jos sitten tiedät tuon varmaksi, niin otan sen.
Kundi sanoi, että näitä on kyllä vaihdettu ja tuo parantaisi myös pyörän ajo-ominaisuuksia.

Conti Milestonen koko on suurempi, kuin vakio. 100/90-19 sopi, kuin sopi tuohon.

Lokasuojan väli on nyt vain hieman ahtaampi, kuin aikaisemmin.
Pienen koeajon jälkeen rengas tuntui oikein mukavalta ajaa, kuten Tiian "Misukka".
Oma eturengas näytti mielestäni pullukalta ensinäkemältä.
Silmä vain oli vain kaiketi tottunut kapeampaan eturenkaaseen.
Kaipa tuo sitten toimii pidemmilläkin vedoilla ajettaessa. 
Testin jälkeen rengas oli kuitenkin parempi kuin se vanha ja sileä alkuperäisrengas.
Vanha oli mallia 2003. Ettäkö miksi ? Se selviää blogia lukemalla.

Ps. Voin todeta, että tuo rengas toimii, mutta se tekee minulle tuosta pyörästä hieman tylsän.
Koska pidän ajohaasteista. Mutta voin suositella tuota kaikille "normaali ajajille".
Rengas on hyvä valinta.

Myllykosken 2 muuta siltaa

Puukantiselta hirsisillalta kävelimme polkua pitkin kosken reunaa alemmaksi patosillalle. Itse myllypato on onneksi poistettu ja koski voi virrata jälleen vapaana. Padon reunojen päälle on tehty silta, jolla nyt kävelemme joen toiselle puolelle.

Patrick patosillalla.

Patosillalta voi kävellä alas kosken reunalle portaita pitkin ihailemaan kuohuja.

Melkoiselta tuo virta näytti ja nämä kuvat on vain kalpea aavistus tuosta kohinasta ja tyskyistä.

Kosken keskellä on pieni saari ja sen toisella puolelta virtaava vesi puristui ahtaaseen väylään.
Todella tiukan näköistä. Hienoa nähtävää !

Patosilta näyttää tältä kosken ylittävältä vanhimmalta sillalta katsottuna hieman zoomaten.

Luonnollisempi näkymä on tämä.

Vanhin maantiesilta on sitten tässä. Kovin hieno on tuokin.

Iloisia kilometrejä tuohon kulutettiin noin 115. Paikkaa suosittelen, koska se on helposti saavutettavissa motoristi tamineissa. Ja tuo paikka on komeampi kuin uskoisi.

Myllykoski

Lauantaina oli hieno ja aurinkoinen sää, mutta silloin oli kesämyrsky. Emme päässeet silloin ajamaan. Niinpä lähdimme sunnuntaina ajamaan vaihteeksi pohjois suuntaan Helsingistä. Saavuimme lopulta pikkuteitä kiertäen Nurmijärven Myllykoskelle. Paikka on lähellä Helsinkiä ja varmaankin useimmille motoristeille tuntematon. Siellä on luontopolkuja sekä nuotiopaikkoja ja kalastus mahdollisuus. Joen ylitse menee peräti neljä siltaa vierekkäin. Yksi niistä on oikeassa ajokäytössä ja muut lähinnä museosiltoja.
Korkeammalla on se nykyisen päätien silta. Olemme nyt puukantisella sillalla ihmettelemässä hienoja näkymiä.

Kuten näette, niin tämän sillan tie ei johda nykyisin minnekään.

Sinne sattui sopivasti hienot auringonsäteet pilvenraosta. Tässä kuva tuosta hauskuudesta.
Taivaanrannalta voi kuvata tuon ilmiön helpommin.

Sillalta alavirtaan katsottuna näkee kuinka villi tuo koski on. Sinne kaatuneet puut tuovat hienon tunteen tullessaan.

Sitten syy miksi tämä silta on säästetty. Se edustaa hienoa hirsirakennus taitoa. Tällaisia siltoja näkee harvoin, tai ei koskaan.

Sturjan

Kun elokuu on ollut mitä on. Eli lähes joka päivä on ollut kuurosateita lähistöllä, niin ajaminen on ollut hieman satunnaista.
Lauantai oli upea päivä ja sunnuntaissakaan ei ollut valittamista.
Lähdimme sitten porukalla ajamaan. Kiertelimme kaiken maailman pikkutiet ja päädyimme Tirmoon. Josta ostimme sielllä olevasta kaupasta retkieväät ja suuntasimme kulkumme Pellingin lossille

Nyt olemme Sundön puolella ja Tirmo on salmen toisella puolella takanamme.

Lossi vielä hieman lähemmin. Sää sen kuin kirkastui meidän iloksemme. Oli hyvä viilettää kauemmaksi kauniita teitä ja siltoja pitkin eteenpäin.

Päädyimme Sturjaniin, kuten niin usein olemme tehneet.

Kallio millä olemme usein istuneet ja syöneet eväitä etc.
Niin teimme tälläkin kertaa. Täällä ei ole mitään palveluita, mutta alue on kaunis ja hiljainen.
Ihmisen on hyvä joskus istua aloilleen ja kuunnella hiljaisuutta. 

Sturjanin laituri, josta jatkuu saariston venematkat kauemmaksi. Sturjanin merivesi oli tänä vuonna häkellyttävän kirkasta. Joskus tuo sisälahti on ollut hieman samea levästä. Nyt tuo olisi käynyt helposti uimiseen.
Siis jos on itse merenranta ihmisiä ja älyää mistä voi uida. Tämä ei tietenkään ole kovin selvää muille kuin meille merenrannikko ihmisille. Merirokot voivat aiheutta hieman ongelmia ja silokalliot meriheinineen tois´ paikkakuntalaisille.
Mutta kerta kaikkiaan meri on ihana uima paikka.

Sturjanin venevajat/ aitat ovat kauniita. Tällaista hienoutta ei ihminen juuri näe, mutta kamera havaitsee tuollaisen hienosti. Ihmisellä on yleensä liikaa virikkeitä ympärillään.
Kamera kuvaa sen sijaan mitä näkee.

Lopulta tuolta oli poistuttava, koska "kahvihammasta kolotti". Niinpä pyyhälsimme Benita´s Café.
http://www.pellinge.net/benitascafe/
https://fi-fi.facebook.com/benitascafe/

Täältä se apu löytyi helposti ja istuimme sielläkin tovin. Nauttien kahvista ja jäätelöstä.
Pyörät jätimme tähän. Tuosta olisi voinut pulahtaa helposti uimaan jos simmarit olisivat olleet mukana.

Päätteeksi ajoimme takaisi lossille. Olimme unohtaneet, että oli sunnuntai ja mökkiläiset palasivat kaupunkiin. Lossille oli pienoinen jono. Mutta ei se haitannut yhtään tahtia, koska oli mukavan lämmintä. Pääsimme mukaan jo lossin toiselle kierrokselle.

Lossin ohjaamohytti.

Ja muutenkin ylöspäin kuvausta ...

Kotiin kerkesimme vasta joskus 17.30, ja olimme kovin tyytyväisinä ajoretkeemme.
Ajomatkaa taitoimme täällä kertaa 189Km.

Makkaran paistoa Áhkkuvoara/Áhkkuvárri

Minä inhoan kaikkien nimien suomalaistumista Áhkkuvoara/Áhkkuvárri on oikea nimi.
Tämäkin vaara on nykyisin nimeltään Akkovaara. Aivan yhtä typerää kuin ruotsinkielisten nimien suomentaminen. Olisi parempi, jos paikat olisivat aina alkuperäisnimillä.
Tämä ei ole mitenkään meiltä suomalaisilta pois !

Hyvistä viitoituksista vaelluspolulta ... Kun polkua ei kyennyt näkemään maaston vuoksi, niin joihinkin paikkoihin oli merkitty sinistä väriä. Polku siis jatkui tuosta kallio halkeamasta ylöspäin.

Kierrrettyämme vaelluspolkuja, niin kaipasimme jo taukoa, joten suuntasimme nuotiopaikalle.
Nuotiopaikalla oli pieni puuliiteri, saha, hakkuupölkky ja kirves ja puita.
Myöskin metallisia makkaratikkuja oli liiterin seinällä koukuissa tarjolla.
Olisi lähes typerää antaa vaeltajien aina katkoa makkaratikut lähimaastosta.

Vaikka oli satanut kovasti, niin puiden sytytys sujui hyvin ensi alkuun.





















Pian syttyi pieni liekki, tai niin luulimme.

Hetken aikaan näytti, että tulenteko onnistui heti.

Läpimärät puut pistivät kuitenkin kovasti hanttiin meille.
Tuossa vaihessa oli melkein savua enemmän, kuin tulta.

Ei me aito Stadilaiset olla kuitenkaan tyhmiä. Pian paistoimme makkarat kuten pitikin.
Tarjolla olevat puut olivat vain lähes kamalia. Mitä liene lahoja märkiä suopuita.

Nuotiopaikka oli hieno ja penkkejä riitti nuotion ympärillä meille.

Ps. Aivan liikaa jäi meillä näkemättä tuolta, mutta kaikki mitä näimme oli super hienoa !
Tänne tulemme vielä uudestaan.

Lasten hupia

Kaikki maailman lapset pitävät puista ja rakastavat niissä kiipeämistä.

Tektoninen Áhkkuvoara/Áhkkuvárri

Koska alue on geologisesti ainutlaatuinen, niin laitan tektonisesta jäljestä kuvia ...
Kallion vaakahalkeamisesta eräs kuva. Ihaninta minusta on tässä kuvassa koivujen kasvaminen kallionraosta. 

Tämä ei ole niin selkeä esimerkki. Se näyttää lähinnä myyttien pirun heittämiltä.

Tästä ei ole edes mitään epäilystä. Vain maanjäristys voi jättää tuollaisen jälkeensä.

Áhkkuvárri, Áhkkuvoara pirunpelto

Lähes Jättiläisen luolan vieressä oli Pirunpelto.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunpelto

Menimme sitä katsomaan.
Heti luolan jälkeen kykeni tästä näkemään Pirunpellon.

Pirunpelto näkymä ylhäältä päin.

Ensimmäinen ja nopein kuvattava.

Sitten koko lapsi porukka kuvassa..