Kuhakoski ja silta

Ensinäkin täytyy mainita säästä. Ensin ennustettiin super lämmintä säätä. Kun sitten aamulla katsoin ikkunasta ulos, niin Helsingissä oli merisumu ja pilvistä. Läksimme silti aamulla ajamaan. Mitä kauemmaksi Helsingistä päästiin, niin sen parempi ilma oli. Meidän retkillä on aina jokin etappi, ja tällä kertaa se oli Kuhakoski. Luulen, että tuota ei moni tiedä. Tuohon on syynsä, jos Lopentieltä katselee niin näkee lähinnä savisen pelto-ojan. Tämä paikka on piilossa lähes kaikilta. Se ei näy oikestaan miltään tieltä. Paikkaan on vain osattava mennä.
Ensimmäiseksi sivutieltä vasemmalla näkyy tämä museosilta.

Sillalta katsottuna  näkyy toiseen suuntaan lähinnä kurja pelto-oja. Toiseen suuntaa hitaasti virtaava kanjonin vesi. Kanjonin vesi peilasi hienosti taivasta ja muu osuus näytti lähinnä saviselta.

Sillan kaiteet kävivät hyvin motoristien varustenaulakoista, koska alkoi olla aika kuuma.
Oli mukavampi tutkia ympäristiöä kevyemmin varustettuna. 

Itse silta oli hienosti holvattu, tosin melko loivalla profiililla. Silta oli kaunis ja hyvin säilynyt.

Aki pääsi katselemaan uomaa lähemmin ensimmäisenä. Tuossa vesi kulkee vilkaammin ja näyttää teknisesti paremmalta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tekniikka

Tuosta voidaan tietenkin olla eri mieltä nykyisin. Mutta tasangon tulvapelto ei linee ollut aikalaisille mieleen. Leipä oli otettava jostakin siihen aikaan.
Joka tapauksessa tämä loi erilaisen eliö bioversiteetin tuonne.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Biodiversiteetti

Tässä ajojengiä sillalla.