Mc Kucko Susannan ajoja

Eilen kun katsoimme sää ennusteet oli tälle päivälle vihdoinkin luvattu jotain muuta kuin +5C° ja vesisadetta, joten päätimme että käymme ajamassa vähän pidemmän ajolenkin merenrannassa. Aamulla ennusteet olivat kuitenkin vaihtuneet, sää oli synkkä ja pilvinen vaikkakin lämpöasteita jopa +14C°, joten päätimme muuttaa suunnitelmaa ja ajaa lenkin Tenojokilaaksoa pitkin.

Ajoimme ensin Suomen puolelle Karigasniemeen tankkaamaan pyörän ja sieltä jatkoimme matkaa Tenojokilaakson vartta kulkevaa tietä pitkin Utsjoelle.

Pysähdyimme matkan varrella ottamaan pari kuvaa Rastigaisa tunturista jossa oli vielä sen verran lunta että olisi voinut vaikka ajaa moottorikelkalla.

Pysähdys paikalla sijaitsi myös iso kivi, johon oli laitettu muistokyltti Tenonvarren tien rakentamisesta jonka edesmennyt presidentti Mauno Koivisto vihki käyttöön vuonna 1983.

Näin sivuhuomiona kyseistä tietä ei olla uusittu yhtään sitten sen avaamiseen. Tie on täynnä piellä paikattuja railoja, paikkamattomia monttuja ja töyssyjä jotka, onneksi osa oli merkattu punaisella spray maalilla. Näin osasi ajoissa varoa niitä. Utsjoelle päästyämme piti pysähtyä kahvitauolle sillä montut alkoivat tuntumaan jo selässä. Todennäköisesti jousitusta jos säätäisi kahdelle henkilölle paremmaksi ei montutkaan niin tuntuisi.

Utsjoelta jatkoimme matkaa rajan ylittävää siltaa pitkin Norjan puolelle ja Karasjokea kohti. Vaikka tie kulkee samalla lailla Tenojoen vartta pitkin mutta Norjan puolella jokea, niin valtioiden välisen eron huomaa heti. Norjan puoleinen tie on huomattavasti paremmassa kunnossa ja pääsee kallistelamaan moottoripyörällä mutkissa !
Tosin mielestäni maisemat ovat hienommat Suomen puolelta katsottuna, sillä Norjan puolella on enemmän pusikkoa ja puita näköesteenä.

Pohjoisessa on tunnetusti kylmä, kostea ja vähä luminen kesä, joten "riemuksemme" ajoimme viimeiset  90km vesisateessa. Ei se vesisateessa ajaminen ole mitään herkkua, mutta näillä leveyspiireillä on sen verran vähän aurinkoisia ja lämpimiä ajopäiviä että jos haluaa ajokilometrejä kertyvän täytyy lähteä liikenteeseen vaikka sää olisikin epävakaan oloinen. Eihän se sää kuitenkaan ole kuin vain pukeutumis kysymys, kunnon ajovarusteet ja kaksi kerrosta vaatetta alle niin tarkenee. Sillä pystyyhän sitä ajamaan moottorikelkallakin -25C° pakkasessa.
 Ajokilometrejä kertyi 262km.

Perniö ja Backstensstrand

Lähdimme paluumatkalle kohti Helsinkiä, koska tiesimme lämpötilan laskevan kello 18.00 jälkeen.
Poikesimme kuitenkin Mikael Ackrikolan maisemiin. Ajattelin ohimennessä tutkia minne eräs tie johtaisi.
Päädyimme saaristoalus laiturille Backstensstrandiin.

Heti parkkipaikan vieressä oli hieno kahtia haljennut kivi, joka oli täysin pystyssä. Aivan ihana sellainen.
Pidän kivistä ... 

Seuraavaksi kävelimme hieman törkeästi rantaa pitkin. Kysyin tapaamaltani rouvalta, että onko tämä jokin yleinen ulkoilualue ?
Hän vastasi, että tämä on kirkon maata. Johon sanoin, että se on kovin hyvä meille !
Jäimme siis paikalle hyvillä mielin.
Siis ei tämä paikka ole ehkä kovin tarkoitettu massaturismille. Eikä kaiketi ohimeneville turisteille.

Laiturin ohella oli nähtävissä tämä rantakivi.

Tähän kuvaan littyy piilojuttu. Minä olen kiven alla.
 

Samainen kivi sivusta katsottuna. 

Jäimme tuonne toiselle ajotauolle. Jos olisi ollut oikea kesä, niin olisimme uineet tuolla varmasti.
Rakastamme kivikkoja ja huonoja uimarantoja. Tuolta ei ehkä läydy hienohelmoille mitään rantaa.
Meille tuollainen sopii aina kuin naula hansikkaseen. Me sukellus harrastajat rakastamme vaikeita rantoja.
Yhteyslaituri näkymä.

 

Minä laiturilla

Tiia yhteysalus laiturilla.

Oikealla oli hieno kanava tai salmi, miten sitten sen ottaa ...

Vesirajaa ...

Missä alkaa meri ja missä maa ? Kovin on kirkas vesi tuolla.

Kotiin oli tuolta kumminkin lähdettävä ajamaan, vaikka ei olisi millään halunnu lähteä. Hienoja ajokilometrejä tuli meille koko0n vain 200 km.

Ps. Mutta kävelyä ja vaellusta tuohon paljon lisäksi.
Hieno reissu jälleen kaikilla luonto kokemuksilla. Kilometreiltä viis.

Loviisan laivasilta

Kun lähdimme lopulta Korsvikistä, niin alkoi kahvihammasta kolottamaan. Niinpä ajoimme Loviisan Laivasille. Cafe-ravintola Laivasilta on hyvä syöntipaikka. Nyt oli meille liian varhaista syödä ruokaa. Tyydyimme sitten kahviin ja jäätelöön.
https://www.facebook.com/Kahvila-Ravintola-Laivasilta-169561339765628/

Siellä oli jokin tietyö ja siksi pysäköimme pyörämme hinaaja Onnin viereen.
http://www.merenkulkumuseo.fi/index.php/fi/component/jshopping/product/view/2/8?Itemid=5

Onnin vieressä on Merenkulku museo  Museon seinällä oli iso ankkuri.

Speksejä ankkurista..

Pääoven edustalla oli hieno isokokoinen pienoismalli purjelaivasta.

Vanhat ranta-aitat näyttävät tältä.

Tuon jälkeen kävelimme laitureille katsomaan veneitä.

Tällä toisella laiturilla näytti olevan 2 puuvenettä ...
Lähempi oli Ruotsalainen feikki. Eli muovikippo puu partailla !

Takimmainen alus olikin sitten aivan oikera helmi ! 
Täydellinen saaristolaisvene purjeella varustettuna.
Sattumalta laiva omistaja oli paikalla. Hän oli 83 vuotias vanha ja kokenut ja hyvin purjehtia.
Hän oli nähnyt tai ostanut alkuperäisen aluksen. Tuosta asiasta nyt en ole aivan varma.
Sukuni takia minun pitäisi osata Ruotsia paremmin. Muttan minkäs omalle historiallisesi teet ! Storkuckojen vuoksi meidän pitäisi puhua/osata paremmin Suomea ja Ruotsia !

Joka tapauksessa hän oli teettänyt tämän aluksen edellisen mallin mukaan. Koska alkuperäinen alus oli ollut Sandössä, niin nykyisen laivan nimi on Sandö.
Hän oli ihana vanha herrasmies, jonka kanssa olisi voinut jutella pidempääkin.

Ps. Ihana historiallinen kultturiteko  on tämän alustyypin taltiointi. 
Kumarramme syvään ja olemme kiitollisia tuosta pienestä tarina hetkestä hänen kanssan..

Laiturissa oli myös tämä keskimoottorinen perinteinen puuvene.

Muita havaintoja :
Onni oli saanut "kavaljeeriksi" tämän neitokaisen. 

Näimme myös Onnelin ja Annelin leikkimökin. Tuo on kirja ja sekä elokuva tarina. etc.
Kuvauksia siitä tehtiin Loviisassa.
http://onnelijaanneli.fi/

Lisää puistopenkeistä :

Tuosta penkistä löytyy ainakin Totoro kaikkien Japani anime ystävien iloksi.

Vilvoitellakin olisi voinut hienosti Terijoen salavan alla. .

Korsvik evästauko

Päätimme pitää ensimmäisen evästauon Korsvikissä. Niinpä kävelimme "kirkolta"suoraan merenrantaan välipalalle. Näkymä ensihätään. Me kävelimme tuosta kuitenkin oikealle

Tässä retkieväs taukopaikkamme ... oikealle päin katsottuna.

Taukopaikka vasemmalle nähtynä ...

Ranta näkymiä

Kaislaa oli kertynyt kahden tukin välille mereen. Vesikin oli siellä ihanan kirkasta

Tuolla oli upeaa, hienoa ja hiljaista viettää evästaukoa. Tauon jälkeen kävelimme viereiselle kalliolle.
Siellä kasvoi Kurjenmiekka miltei olemattomalla kasvualustalla. Kallion raossa oli vain muutama kaislan palanen multana.

Samaisella kallioilla oli myös monta komeaa keloa.

Kalliokin oli siellä hienoa pallograniittia tai paikoitellen miltei rapakiveä.

Paluumatkalla olevia hienoja jäkäläisiä metsäkiviä.

Tuolta vaelsimme takaisin kohti "mopo" parkkiamme.
Tämä viimeinen mäki sai jo hien pintaan, koska ilma lämpeni äkisti. .Moottoripyörä asusteet eivät sovi kovin hyvin vaeltamiseen.














Prätkät odottivat meitä täällä metsä parkissa ...

Ps. Hulluinta oli meistä ajaa tietä pitkin, joka oli aivan tasaista kalliota. Tuo tuntui miltei pyhäin häväistyksltä ... minulle  kun kalliot ovat miltei pyhät.
Sanoisin, että kuka hitto voi ajaa kalliolla hyvällä omallatunnolla ! ?

Korsvikkyrkan / Korsvikin kirkko

Aloitimme aamumme keittämällä termokseen vettä ja ottamalla mukaan muutamia teepusseja Earl Greytä. Pakkasimme ne Fjällräven Kånken reppuun ja lähdimme matkaan varhain aamulla. Tankkasimme myös aluksi pyörämme Shellillä ennen matkaamme.
Aamu oli kylmä, kuten koko tämä kesäkuu on ollut. Ajo sujui aika hyvin, paitsi ennen Porvoota oli kovat tietyöt.
Tuosta ajoimme esteettä lähes Valkon risteykseen. Siellä oli iso Prisma, josta ostimme varsinaiset retkieväät.
Osasimme suunnistaa aivan oikein, mutta näimme ajokielto lapun, jossa luki yksityinentie, ajo vain tonteille sallittu.
Joo ... asia oli selvä. Me olimme ajamassa tontille. joten tämä kielto sopi meille !
Kun tulimme "pysäköinti paikkaan", niin tässä päässä tietä luki ... yksityinen tie.
Asukkaat eivät ilmeisesti siedä roskaajia ja huligaaneja, vaan ainoiastaan hiljaisia luontovaeltajia, joita me edustamme. Massaturismia ei haluta paikalle !

Samassa paikassa oli kyltit ... mennä voi siitä sinne sun tänne, jos osaa.

Jätimme pyörät tuohon lähistölle ja lähdimme kävelemään polkua pitkin.
Ensimmäiseksi näimme niin sanotun jättiläisen pöydän.

Seuraava kuva on nettilöytö ja luulen sen olevan Retkipaikkan blogin kuva !
Se on hieno blogi ... joten katsokaa sitä.
Tuossa kuvassa on vielä risti paikoillaan. Nyt ei ole enää ristiä. Jäljellä on vain nyt siellä pelkkä  kivikasa. 

Nyt asensimme ristin tilalle kypärämme ... assosisationa. Kukin itse voi ajatella mitä tuo tarkoittaa.

Minä Korsvik kirkon ovella.

Kirkon oviaukko.

Sisällä Korsvik kirkossa  ...

Tuossa oikealla vieressä postilaatikossa on vieraskirja, johon voi kirjoitaa tietonsa etc.

Ulos näkymä kirkon sisältä.

Tiia oven suussa.

Sisältäkin näyttää mystiseltä.

"Mystiikkaa",  jos joku niin haluaa ajatella  ...
Kuva on todellakin täysin aito.

Minä vielä kerran Korsvik kirkon ulkopuolella.