Tässä retkieväs taukopaikkamme ... oikealle päin katsottuna.
Taukopaikka vasemmalle nähtynä ...
Ranta näkymiä
Kaislaa oli kertynyt kahden tukin välille mereen. Vesikin oli siellä ihanan kirkasta
Tuolla oli upeaa, hienoa ja hiljaista viettää evästaukoa. Tauon jälkeen kävelimme viereiselle kalliolle.
Siellä kasvoi Kurjenmiekka miltei olemattomalla kasvualustalla. Kallion raossa oli vain muutama kaislan palanen multana.
Samaisella kallioilla oli myös monta komeaa keloa.
Kalliokin oli siellä hienoa pallograniittia tai paikoitellen miltei rapakiveä.
Paluumatkalla olevia hienoja jäkäläisiä metsäkiviä.
Tuolta vaelsimme takaisin kohti "mopo" parkkiamme.
Tämä viimeinen mäki sai jo hien pintaan, koska ilma lämpeni äkisti. .Moottoripyörä asusteet eivät sovi kovin hyvin vaeltamiseen.
Prätkät odottivat meitä täällä metsä parkissa ...
Ps. Hulluinta oli meistä ajaa tietä pitkin, joka oli aivan tasaista kalliota. Tuo tuntui miltei pyhäin häväistyksltä ... minulle kun kalliot ovat miltei pyhät.
Sanoisin, että kuka hitto voi ajaa kalliolla hyvällä omallatunnolla ! ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti