keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Keilajoan putous

Ensinäkin Motoristihotellita lähdettyä kameramme näyttävät epäyhtenäisesti aikaa, Joten olkoon tuo sitten 15. 07 ... Vaikka kameramme Exif näytää muuta. Päivä sinne tai tänne johtuu kesä ajasta. Jotka eivät siirry automaattisesti. Kysessä on meidän unohduksemme.

Mielettömän hieno lyhyt retki oli Keilajoan putouksille.  Tuonne on helppo kulkea himopyöräilijöille, tai meille motoristeille, sekä bussilla, jossa kovin huonot aikataulut. Sinäänsä tuo retki ei vie rahaa juuri yhtään, mutta kohde on hieno putouksineen ja jokineen. Sen luontopolut ovat hienot, vaikka emme nyt tiedä mihin suuntaan joku muukin voi kulkea siellä. etc. Me kuljimme vain yhden polun kohti merta.


Saavuttuamme perille oli bussipysäkki aivan kohdallaan, parkkipaikka autolle tai moottoripyörille vielä lähemmällä. Tuosta oli hyvä alkaa ...Ensin olimme kartanon puolella katsomassa putousta. 


Jo tuolla matkalla näkyi minulle harraste kasvitieteilijälle monta kasvia. Tämä on lienee Suomalaisittain jokin Karhunköynnös, mutta se on kovin oudon näköinen valkoisine viiruineen  meille Suomalaisille. Se näytää lähinnä joltakin Välimeren kukalta, joita olemme siellä itse nähneet monastikin.
En ole vaivannut itse tuolla päätäni, koska tiedän tuon kasvin noin suurinpiirtein.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karhunk%C3%B6ynn%C3%B6s

Toinen jonka lehdet ovat Hampun malliset, mutta sillä ei ole mitään sukua tuolle kasville.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rantapunalatva
Harmikseni tuo oli vain nupullaan, ja olisin halunut nähdä tuon kukassa.


Keilajoki ja putous kartanon puolelta nähtynä.

Jotta pääsisi joen toiselle puolelle on palattava takaisin päin. Ennen putousta on ketjusilta, josta voi lähteä kävelemään usealle luontopolulle.

 Näkymä joen yläjuoksulle ketjusillalta.

Sitten putous näkymä joen toiselta puolelta sillan ylitettyämme..


Nyt Tiia on joen ja putouksen toisella puolella.

Sitten minä Ari olen joen ja putouksen toisella puolella

Tuosta kävelimme kohti rantaa ihanaa luontopolkua, mutta sen kulkuasuunta kohti merta oli hieman epäselvä ilman opastusta. Keila-joa kartano näkyy hyvi joen tältä puolelta.

Kuljimme pitkän matkan fiiliksen avulla ja Näimme kulkiessamme kovin paljon.
Suosittelen jokaista luonto ihmistä käymään tuolla. Näette jotakin muuta, kuin Suomessa.

Jokivarren hauskuuksia:
Kunnollisessa erämaassa annetaan puiden kaatua jokeen.
Täällä se on aivan oikein. Ja niin pitääkin tapahtua luonnossa.

Polun ihmeellisyyksiin kuului kolmen polun silta, jossa oli kunkin oman suunnan kivestä tehty kaarisilta.
Mitään näin ihmellistä ei saanut edes kuvaan . Kuvassa on lähinnä kaksi ulotteinen kuva tuosta ihmellisyydestä.
Sen olemusta pitää jokainen käydä itse katsomassa. Todella outo juttu.
En  pysty kuvaamaan tuota ideaa millään kameralla.
Ps: Joten etsikää tuo outous meidän jälkemme, ja tehkää siitä oma juttunne. 

Toivoo Mc Kucko.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti