Suurupi alumine tuletorn

Lähdimme kulkemaan kävellen Suurupi Ülemite tuletornista, nähdäksemme Suurupi alumine tuletorn. Suomalaisittain sana tarkoittaisi alumiiniä. Mutta oikeasti sana tarkoitaa Viroksi alempaa.

Tästä kartasta näette mihin me motoristit vaellamme seuravaksi jalkaisin. Avatkaa uuteen ikkunaan kuva, jotta näkisitte kartan paremmin.

Kävely majakalta Munakivi tielle saakka oli tavattoma tylsää. Sana munakivi tarkoittaa mukulakiveä.
Venäjän, aikaset kivetyt tykkitiet ovat mukulakiveä myös Helsingissä.
No sellaista venäjän aikasta tietä kuljimme nyt merenrannalle.
Olkoon se historiaa Suomen ja Viron välillä. Mutta siitä ajasta ei ole ollut mitään ilon aihetta kummallekaan kansalle.
Yhtä kaikki mukulakivitiet ovat tietenkin hyvät, mutta mutta Viron valloitus ja Suomen valloituksen  yritys oli täysin väärin.
Inhoan  tuollaista politiikkaa.

Saavuimme merenrannalle, jossa paikakalliset uivat, tuosta näystä jäi hyvä mieli. Me lähdimme  kuitenkin ilman uimista kulkemaan kohti itää.

Ensimmäiseksi tuli vastaan jokin patsas ja sen vieressä grillipaikka. Söimme tuolla välipalaa ja joimme teetä termarista.

Tuolta kliffin töyrällä oli hyvä pitää taukoa ja nauttia merimaisemista.

Hieman kivikkoista oli paikallisten uimapoukaman vieressä. Tuosta kyllä merilinnut pitivät.

Tauon jälkeen me valitsimme ylemmän polun. Tuolta olisi voinut kulkea myös rantaa pitkin.
Myrsky oli repinyt leviä pohjasta  ja kuljettanut kasoiksi rannalle ja ne tuoksuivat kovasti helteessä.
Kliffin päällä kulkeminen antoi meille raikasta merituulta, joten polku valintamme oli parempi tällä kertaa.

Yläpolulta näki välillä hyvin rantakaistaleelle.

Välillä yläpolulla oli tiheäpääkin, mutta yleensä avointa ja hyvää polkua kulkea.

Paikoitellen polku oli hyvin kaunis. Ja tuosta näkyy, että rantaa pitkin on hyvä kävellä.

Olemme nyt jokseenkin perillä, mutta kun ranta oli hauska malliltaan, niin tutkimme sitä ensin.

Ranta kallioita ...

Pieni luola ja sen ylitse kulkeva kivisilta.

Aivan niemennokassa oli haarapuu. Tuolta jatkui kiva patikkapolku pitkin rantaa edelleen.
Sen jätimme tälläkertaa väliin.

Kun kääntää kameraa manterelle päin huomaa, että olemme jokseenkin perillä, sillä majakka näkyy niityn takana. Valitettavasti majakan edessä on aita täältä katsottuna.
Majakasta tuleekin heti mieleen Tove Janssonin kirjan kuva ...

Tove Jansson kuva kirjasta : Muumilaakson marraskuu.

Suoraan mentäessä oli vastassa aita. Niinpä se oli kierrettävä, jotta löytäisimme portin.
Marssime tuosta sisälle ...

Itse majakka oli tehty puusta. Ensikerran tuollainen puusta tehty nähtiin.

Majakan alakerrassa oli majakanvartijan asunto.

Tuosta vierestä pääsikin helposti kiipeämään ylempiin kerroksiin.

Nyt olemme parvekkeen kohdalla, josta otin heti muutaman kuvan.

 

Lamppuhuoneesen on aina kiva päästä. Se on bonus kiipeämisen jälkeen.

Sitten oli jäljellä vain alaskapuaminen ja majakan ulkopuolinen kierros. Nyt näimme parvekkeen 

Sitten pyysimme leiman majakka passiin ja niin olikin aika lähteä baanalle pienen kävelyn jälkeen. Koivet alkoivat kaivata lepoa hiljalleen
Oli lopulta mukava päästä takaisin motoristi Hotel Aquamarinaan ja suihkuun. Sen verran kuuma päivä oli ollut.

Ps . Nyt on hankittu tuoltakin leima majakkapassiin todisteeksi visiitistämme.
Nämä kohteet olivat suhteellisen helppo saavuttaa. Joten hyviä ajohetkiä sitten joskus teille kaikille, kunhan pääsemme  maailmassa ensin Koronasta/COVID-19 eroon ja saamme rajat taas auki.

Kävimme reissullamme paljon muuallakin, mutta niistä ei tule juttua tällä kertaa.