torstai 16. heinäkuuta 2020

Majakkapassi ja Suurupin ylempi majakka

Nähtyämme jo kaikki kolme Tallinnan sisämaamajakkaa ja muitakin meriliikenteen loistoiksi tai vastavaksi ajateltavia, niin me hankimme majakkapassin.
Nyt, kun olimme edelleen motoristi hotellissa, niin lähdimme kohti seuraavaa kohdetta ...
Majakkapassissa on sisällä tietoa ja kohteen koordinaatit ja siihen saa myös leimat niistä kohteista, joihin pääse sisälle. Joitakin majakoita voi vain katsella ulkopuolelta.


Ensinmäinen kohde sopii himopyöräilijöille, tai motoristeille sekä autoilijoille. Jalankulkijat pääsevät sinne myös bussilla, jos älyävät missä jäädään pois.

Tämä kyltti johtaa harhaan jalakulkijat, koska tuo suunta on lähinnä vain moottorilla kulkeville ihmisille.
Kyltissä lukee Suurupin ylempi majakka Suomeksi.


Jos pitää ylimääräisestä kävelystä, niin voi käytää tätä tietä. Silloin näkee paljon uusia kukkia ja kasveja, sekä kaivoslammen, jossa voi uida, ennen majakkaa.
Esimerkkejä kasveista ja hyönteisistä laitan vain vähän. Niitä on siellä satoja, jos jotakin kiinnostaa.

Arnikki :
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arnikit


Sitten tämä kasvi on minun mieleeni, koska se on eräs Viikinkien seuralainen ... Vuohenputken ohella mistä saa C vitamiinia.
No joo tämä  kasvi on Nurmilaukka ( laukka on sipulin toinen nimi ) Ruohosipulin ehkä moni jo tunteekin ennestään  ...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nurmilaukka


Sitten hyönteis maailman bileet ... ilman rasittavia latinalaisia nimiä.
Joo mutta kaikkea kivaa näkyi.


Upea kasvi- ja hyönteismaailma jatkui, mutta sitten näimme "kaivoslammen" keskellä kasvimerta.
Tuon määrittelystä en oikeasti tiedä mitään. Näytäisi kuitenki louhokselta, vaikka voisihan tuo olla myös vesivaranto etc.
Pysähdyimme tähän hetkeksi. Vesi oli tuossa kirkasta ja syvää. Uutta vettä tuonne valuu kokoajan.



Nyt saimme ensi havainnon majakkatieltä katsottuna kohtestamme.


Tuolla oli hieman informatiota, josta näimme  josen seuravaan kävely kohteen kartalta. Ajattelimme kävellä kunnolla kohteesta toiseen.


Mutta ensin oli tämä majakka katsottava  ... Majakan piha oli ruusuharrastajan aluetta, ja sehän sopi "kuin naula päähään minulle". Mutta en rasita teitä Ruusuilla, vaikka mökillämme kasvavat kaikki Suomessa kasvavat omajuuriset villiruusut.
Ehkä voitte kuvitella, kuinka paljon majakanvartian tyttärellä ja minulla oli yhteistä ihastelemista ja keskusteltavaa ruusuista.



Koska meillä on Lady kissa, niin oli majakan vartian perhellä myöskin kissa. Nyt yhteinen kielemme vain syventyi.


Sitten oli torniin kiipeämisen vuoro. Ohitan lyhyesti tornin kaikki museohuoneet jotka olivat kiinnostavia tietenkin, mutta eivät johtaisi ikinä tämän tarinan loppuun. Ylimpään lamppuhuoneeseen oli 123 askelta.


Minä ylhällä ja odottelin seuraavaa ylös tulijaa. Joka oli tietenkin Tiia.


Täällä ylimpänä löytyi majakan lamppu. Ja hienot näköalat.



Tuohon hieman majakanlampun mittasuhteita ...


Lamppuhuoneesta poistuminen ulkotasenteelle edellytti hieman pään varomista. Onneksi olemme näin pätkiä, joillakin kaksimetrisellä olisi jo paljon hankalampaa.



Sitten kerrosta alempana  ...



Kaunista näköalaa riitti vaikka mihin, joten en pilaa yllätystä sadoilla kuvilla, vaan sanon käykää tuolla itse, niin kokonaisvaltainen elämys on parempi.
Netti kun pilaa kaiken yllätyksellisen liian valmiksi kerrottuna.


Ulkotasanteen lattiaan oli maalattu ilmansuuntia. Vaelluskenkäni ja Suomen suunta



Lopuksi kapusimme alas ja kuvasimme siellä kaikkea kivaa ja tutustuimme majakanvartijan ruusutarhaan, jopa heidän yksityispuolelle. Saimme hyvää infoa häneltä. Olisin halunnut keskustella vielä enemmän, mutta kielemme rajoittivat meitä hieman.
Ihana paikka ja hieno uusi tuttavuus.
Kaikesta jäi erittäin hyvä mieli. Joten iso Kiitos sinne ! Muistan sinut ikuisesti.

Aivan lopuksi kerroimme menevämme tuon jälkeen vielä alempaan majakkaan kävellen, jolloin saimme henkilökohtaisen neuvon ja opastuksen oikotiestä, joka johti bussipysäkille pienen pellon ylitse ja rinnettä alas.
Ylempää katsottuna tuo polku näytää selvältä ...


Mutta jos katselee tuota alhalta päin ei asia ole enää kovinkaan selvä. Kuka "hitto" olisi tuon löytänyt bussipysäkin suunasta ?
Kyltti löytyi vain hakemalla ja polun päätä ei sitten olenkaan.

Ps.  Me olimme jo vaeltamassa toiseen suuntaan, joten tuolla ei ollut mitään väliä meille.
Mutta varmaankin tarpellinen tieto niille,  jotka tulevat tänne bussilla meidän jälkeemme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti