lauantai 24. huhtikuuta 2021

Syntymäpäivä lahja

Tämä koko juttu ei juuri kuulu mitenkään meidän blogiimme, mutta nyt on aivan pakko mainita.
Vietimme siis minun syntymäpäiviä ja yhtäkkiä olo oli höyhenen keveä.

Otimme tämän kuvan aikaisemmin tilaltamme. Muuten niin täydellisen sinisellä taivalla oli loistava esimerkki Höyhenpilvestä/Cirrus sen toinen nimi on Untuvapilvi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Untuvapilvi


Ennen minun syntymäpäivää oli salattu minulta muutamia papereita, jotka sain avata vasta syntymäpäiväni.
Lopputulos oli ihana ja järkyttävä yhtä aikaa !
Sain palan maata "syntymäpäivä lahjaksi" Scotlannista ja samalla myös arvonimen Lordi ja vaimoni arvonimen Lady.

Voiko Lordi Ari hymyillä enempää. Vieläkin tuntuu, että tuossa ei ole mitään järkeä.
Lord Ari Storkucko of etc ...

Ps. Kissamme nimi on Lady ... aivan hurja etiäinen sen nimi on !!!
Kuka tällaista voisi ikinä uskoa ?
tai Latinaksi Nomen est omen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eti%C3%A4inen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nomen_est_omen


tiistai 20. huhtikuuta 2021

Yltjärven linnavuori

Seuraavan kohteen löytäminen on helppoa. Saloon johtavaa entistä tie numero 1 ajetaan Helsingistä päin kohti Saloa. Pian Muurlan lasitehtaan jälkeen on käännyttävä oikealle hiekkatielle. Sitten tuolta tulee vastaan risteys ja valitaan tietenkin tämä suunta.


Suunistimme Karttapaikan kartan mukaan. Josta tämä leike on otettu.
https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yltj%C3%A4rven_linnavuori



Tällä kertaa ajoimme autolla, vaikka tuonne voi ajaa hyvin myös moottoripyörillä. Jolloin löytyy hyvin parkkipaikkoja. Kohde on kuitenkin niin vaativa, että motoristi kamppeilla ei tee yhtään mitään.
Yritin ajella tietä pitkin, jolloin huomasin että pohjoispuolella oleva hiekkatie oli "heikossa hapessa".
Minun Toyotani olisi jäänyt mahasta kiinni välittömästi. Ehkä kesällä on asiat paremmin.
Sitten sattui onnen kantamoinen. Paikalle sattui paikallinen ulkoilija. Jolloin kerroimme hänelle aikeemme.
Ja, että kaipaisimme parkkipaikkaa autollemme. Saimmekin sen, hänen neuvon mukaan eräältä talon pihalta.
Ulkoilija hymyili meille ja näytti hieman epäuskoiselta kuullessaan meidän ajatuksemme.
Sitten tämän nähtyämme me ymmärrsin ulkoilijan epäuskoisen hymyn. Menimme metsään kahden mökin paikkeilta. Sitten oli ensin hypittävä kiviä pitkin puron ylitse.
Silloin vastassa oli kauhistus ... ajattelimme heti, että olimme haukanneet liian suuren palan.

Hieman toivottomana katselimme pystysuoraa rinnettä, Jokainen kiipeilijä tietää, että ylöspääsy on helppoa, mutta mitenkä on sitten alaspääsyn paikka?
Nyt oli sitten kaivettava kaikki erätaidot esille, jolloin huomasin peurapolun, joka johti ylöspäin.
Seurasimme sitä ja ihmettelimme kuinka ne kykenevät tuohon. Meillä, kun oli tekemistä riittävästi.
Kuvassa tuo nyppylä näytää kovin matalalta ja helpolta. Siitä se ei ole. Kännykän näyttö kertoi tuon olevan tarkalleen 69 metriä korkea. Sitä ei topografikartta näytä, koska kyseinen piste on liian pieni painettavaksi paperille.
Oli siis edettävä askel kerrallaan. Pystysuorassa rintessä oli pieni luola, jonka katosta oli pudonnut kiviä alas. Olisi ollut kiva kaivaa luola puhtaaksi, mutta alue on rauhoitettu.


Vilkaisu taaksemme alkuvaihessa alkoi kertoman meille totuutta rinteestä ja sen vaativuudesta.
Jos eläimet pääsevät tästä ylös, niin me myös.


Vilkaisu ylöspäin näytti aika kamalalta ... ja ajatus paluumatkasta ei helpottanut yhtään minua.


Helppoa vai mitä ? Näin vanhempaa ihmistä hieman kauhistutti, mutta nuorena olisin juossut tuonne, kuin arokauris. Koska kuntoni oli huippuluokkaa tuolloin.
Keväisin sammaleet ovat superliukkaita, joten jokainen suomalainen tajuaa tuon riskin.

Keskellä rinnettä oli tämä hauskuus. On kuin kataja kannattelisi kalliota.
Vahva kataja !


Pääsimme huipulle, jossa kännykkä näytti korkeuden olevan peräti 69 metriä. Tässä kohtaa oli kovin pieni alue, mutta istahdimme siihen ja joimme teetä ja nautimme eväistä. Oli myöskin hieno heittää takki pois päältä, koska ylös kiivetessä tuli kova hiki. Istuessamme tuolla ylhäällä, kävi myöskin mielessä kova kiipeäminen. Kuitenkin siellä ylhäällä asui selvästi rauha. Kun henki tasaantui oli jo kovin hyvä olo. Ehkä kuuma Earl Grey tee ja voileivät antoivat uutta energiaa meille.
Mikäs tuolla oli istuessa. Istua ja huilata vain ja nauttia näkymistä.
Hiljaisuudesta sekä lähes ihmisen koskemattomasta luonnosta.


 Huipulla aivan vieresämme kasvoi iäkäs kataja.


Kaatunut mänty jatkaa myös elämäänsä.

Näköalatkin olivat taukopaikaltamme hulppeita, tuolta näkyi hyvin Yltjärvi.


Yltjärvi näköala korkeimmalta pisteeltä.


Siirryimme hieman sivummalle, evästauon jälkeen, kun oli hiki hieman laskeutunut.
Tässä kohdassa näkyy hieman linnavuoren hoidollista puiden kaatoa.
Puut oli kaadettu rotkosta pois.
Ilman tuota toimenpidettä emme voisi nähdä " pikku linnavuoren ja ison linnavuoren välistä rotkoa.
Harvoin minä ihastun puiden kaadosta, mutta se oli taatusti oikein, jotta kulkija voisi havainnoida jotakin tärkeää. Joissakin tapauksissa on kulttuurin/ historian kuljettava luonnonsuojelun edellä.


Siksi nyt näimme visuaalisesti hieman enemmän historiaa.


Tuosta kiersimme ovaalin muotoista linnavuorta edelleen. Nyt näimme sen puolustusmahdin ilman puita. Lännen puoleinen jyrkänne torppaa taatusti joka ainoan vihollisen. Niin pystysuora se on.



Tiia olisi halunut vielä kiertää kallion lakea pidemmälle, mutta minulla oli muuta mielessäni. Itse halusin löytää Hjalmar Appelgren 1891 väitöskirjassa löytämät muurit ja rakennusten pohjat.
Omistan itse tuon väitöskirjan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_muinaislinnat_(kirja)

Joten vein Tiian hieman sivuun kallion laelta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_Appelgren-Kivalo

Rakennusten pohjat ovat mitä hienoimmassa kanjonissa  ja täysin piilossa keltään.
Joka on vieläkin kovin hyvä asia. Tänne ei voi odotella mitään turisti laumoja, koska linna on lähes valloittamaton edelleenkin.
Siksi sen laki on lähes neitseellinen. Tuota luontoihmiset kiittävät.
Kuvasimme rakennusten kivijalat ... kyseessä on muinaisten talojen nurkkakivijalat.




Minä halusin jo palata, mutta ei ehkä Tiia ... kuljimme tätä kanjonia pitkin alaspäin sinne suuntaan mistä nousimmekin ylöspäin. Tämä olikin aika hauska kanjoni kaikkine ihmeineen.

Jokin valtava myrsky oli puhaltanut puita kuvaukselliseen pinoon. Ne olivat kaatuneet kanjonissa ristiin ja rastiin.


Tulimme tuota kanjonia kulkiessamme kohtaan, jossa ylös nousetessamme hieman epäröimme ja lähdimme sitten siitä sivuun kiipeämään. Kuitenkin löysimme yllättäen hirven jälkiä alas laskeutuassamme, joten ajattelimme, jos näin raskas otus kykenee kulkemaan tuosta, niin me myös.
Kulkisitko tuosta ?  Jos hirvi kulki tuosta, niin me myös.
Sellaista se on "erä Jorman tieto".


Kohdassa jossa Hjalmar Appelgren väitti olevan muurin, ja niihän se oli täsmälleen siinä. Se on vain niin sammaleen peitossa, että huono ei huomaa ja tyhmä ei välitä.

Mutta näimme tuolla jotakin  muuta mielenkiintoista. Tuossa kohdassa oli paljon kuusien kääpiä, jotka olivat kovin kauniita. (Fomitopsis pinicola)


Sitten havaitsimme juuri että tässä puolustusmuurin sivustassa näyttäisi olevan kuva muinaislaivasta mastoineen.
Ehkä tuota ei ole kukaan ennen meitä havainnut.  Mutta siinä seinässä se on kaikkien löydettävissä.
Ajatelkaa mitä huvittaa, mutta siltä se meistä näyttää ...
Masto on vasemmassa nurkassa.


lauantai 17. huhtikuuta 2021

Näsiä ja sen salaperäinen pölyttäjä

Pieni johdanto näin aluksi :
Lukekaa ensin tuo ...

https://www.luomus.fi/fi/tule-kaymaan/ajankohtaista/blogi/kumpula-2142014-nasian-hedelmattomyytta-ihmettelemassa

Kasvi nimeltään Näsiä on kalkin suosija, niin sopivasti tutkinnan kannalta tilamme sijaitsee muinaisen kalkkikaivoksen lähellä.
Joten tontilla on hyvää havaintomateriaalia aivan vieressämme.

https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4si%C3%A4
https://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/nasia


Näsiät kukkivat juuri parhaillaan. Meidän Näsiöihin tulee marjoja aina. Sen vuoksi ne leviävät myös ympäristöömme. Jotkut linnut kykenevät syömään näitä niin myrkyllisiä marjoja.

Kuvat ® Storkucko

Ps. Tieteelliseen esittelyyn nämä kuvat ovat sallittuja. Joten nauttikaa kaikki tutkijat tuosta.

Seurantaa :

Kukissa kävi yksi Kimalainen, joka makasi aterian jälkeen puolipökerryksissä. Sattumaako vai olivatko eväät myrkyllisiä kimalaiselle ? Tämä oli jokseenkin epätieteellinen havainto. Että miksi ? Otanta oli aivan liian pieni. Ollakseen tosi.
Mutta se antaa osviittaa jatkotutkimuksille.


Havaitsin kolme nokkosperhosta, mutta ne vain näykkivät valikoiden joitakin harvoja kukkia.


Kolmas ehdokas oli Sitruunaperhonen ja niiden populaatio on suuri tontillamme.
Koska niiden toukkien isäntäkasvi paatsama on runsaasti edustettuna meillä.
Eli, jos haluatte sitruunaperhosia, niin istuttakaa pihallenne paatsama.
Sitruunaperhoset olivat ahkeria, mutta myöskin hieman "vähemmän" valikoivia näsiän kukistaan.

Joku tuntui pelästyttävän niitä ja perhoset lehahtivat ilmaan vähän väliä. Nyt oli syytä tutkia mistä oli kyse.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Korpipaatsama
https://www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/korpipaatsama


Seisoimme pitkään paikoillamme, kunnes minä huomasin erään otuksen. Kun se saapui, niin perhoset lähtivät.
Se mikä tämä oli ... se oli vielä silloin aika arvoitus. Näytti vähän kimalaiselta, mutta lekuutteli paikallaan ilmassa, niin kuin kukkakärpäset, kiitäjät tai kolibri.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiit%C3%A4j%C3%A4t_(perhosheimo)
https://www.suomen-perhoset.fi/heimo-kiitajat/

Kiitäjistä poiketen otus oli lasisiipinen. Se katosi pienestä liikkeestä. Otus oli salamannopea ja pian keksin mihin se katosi. Se katosi, kuin tuhka tuuleen, siltä se vaikutti näin äkkiseltään.
Kunnes älysin katsoa maahan. Siinä se oli paikoillaan tammen lehdillä ja helposti kuvattavana !
Otus oli olevinaan piilossa. Kimalaisen kroppa, tikkujalat, pitää imukärsäänsä aina suorana.
Lasisiivissä mustat etureunat. Näitä oli todettavissa kaksi toisistaan poikeavaa mallia. Toisella oli selvä mustakuvio selässä.
Sitten oli kokonaan tuollainen peräpäältään kullankeltainen väriltään ja  karvoitukseltaan.

Nyt, kun sain otuksen kuvattua ... oli saatava siitä todisteeksi kuvia näsiässä ruokailemassa. Usein tuo lekuutteli ilmassa, jolloin luulisi sen ryöstävän meden näsiästä. Sitten havaitsin sen joskus laskevan jalkansa kukkaan.


Tämä on taatusti se oikea näsiän pölyttäjä, koska se ei valikoinut kukkia, vaan kävi kaikissa kukissa joksenkin järjestelmällisesti !




Se kuinka tuo sitten pölyttää, näkyy tässä kuvassa hyvin.
(Jos avaa kuvan uudessa ikkunassa (tietokone),saa sen täysikokoisena tarkasteltavaksi).
Siitepölyä tarttuu sittenkin sen sileään imukärsään ja jalkoihin.


No, kysymykseen mikä tämä on ? Tuohon on minulla nyt vastaus.
Tämä on Villakärpänen.
Näsiän pölyttäjän arvoitus on ratkaistu. Kolmen ihmisen sinnikäs työ palkittiin tietona !

https://fi.wikipedia.org/wiki/Villak%C3%A4rp%C3%A4nen


Nauttikaa uudesta tiedon murusesta toivoo Ari, Tiia ja Kimi. 

Kuvat ® Storkucko

Ps.  Jälkikirjoitus :
Joka ainoassa verrokki Näsiän kukassa on nyt marjat, tuosta voi helposti päätellä, kuka sen lopuksi pölytti.


Juvankoski

Kun on kevät ja ei ole lehtiä puissa ja lumen sulamisvettä paljon, niin Juvankosken kaltainen paikka on parhaimmillaan. Koski kuohuu ja kohinaa riitää. Tämä on niin sanotusti helppo motoristeille. Pysäköinti paikkakin löytyy. Mutta on siedettävä ensin hieman hiekkatietä, jolloin pyörä pölyyntyy.

Ensi kuva parkkipaikkamme vierestä ...


Tuosta oli laskeuduttava alas, koska seisoin kallion päällä. Tässä tämä alhaalta nähtynä. Tuosta alhaalta pääsee maasillan ylitse kosken vasemmalle puolelle, josta pääsee näkemään enemmän.


Tämä reitti vaatii hieman kiipeämistä, koska myös vasemmalla puolella on pystysuorat kalliot.
Niiden vierustaa kosken ja kallion välistä voi kiivetä ylös, jotta pääsee oikeaan kohteesen.


Koskinäkymä alkaa matalalta lehdosta. Tuossa voi motoristin ajokengät hieman jopa kastua.
Sitten seuraa kiipeäminen kapeaa kaistaa kallion ja kosken väliltä ylös.


Tuossa välissä voi ihailla Sinivuokkoja ...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sinivuokko
https://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/sinivuokko


Ja sen hieman harvinaisempaa variatiota " punavuokkoa". Siis sama kasvi mutta eri värinen.


Seuravaksi oli näkyvillä se suurin vapaa pudotus, koska tämä koskiputous on  moniportainen mallinen.
Ja putoaa useita metrejä alaspäin kaikkiaan. Kosken  kokonais lasku on jopa 300m pitkä.

Ylöspäästyämme oli siellä pieni tasanne, jossa söimme eväämme. Joimme hieman thermospullosta Earl Grey teetä USS-Enterprise kapteeni Jean-Luc Picard tapaan, sekä söimme Turkulaista Frosta leipää leikemakkaran kera.
Kuvassa on Suomen armeijan lääkintälaukku eväineen ja Herttoniemen Apteekin mukit.
Tässä kului tovi aikaa vain nauttiessa hyvästä säästä ja kosken kohinasta.


Ruokailu näkymämme oli tämä. Rakennus toisella puolella on kirkon hallussa.

Kosken kahden uoman välin jää saari, jonne johtaa heppoinen silta.


Uskaltaudumme mennä sillalle ...


Koski näkymä saarelta.

Tarkastelen tässä ränniojaa saaren toiselta laidalta.


Siellä oli myös patosulku.


Saarelta katsottuna padon ylitse virtaava vesi oli kovin elävän näköistä.




Paluumatka takaisin sillan ylitse


Nyt aurinko oli kuvaamisen kannalta paremmassa suunnassa. Joten sain puuputkea kannattavat tolpat paremmin kuviin.



Puusta tehtyä putkea tukivat teräsvanteet. Puuputki johti Suomen erälle melkein ensimmäiselle paperitehtaille.
Voimaa sai koskesta myös mylly ja alempana koskessa oleva sähkölaitos.


https://www.suomenvesiputoukset.fi/vesiputoukset/suomen-vesiputoukset-luettelossa/juvankoski/