Orijärven kaivos

Saavuttuamme Orijärven kaivokselle kiinnitin huomion ympäristön huonoon hoitoon. Kaivos on vanha ja silloin ei ollut vielä lakia, joka velvottaisi tasoittamaan jälkiä sekä hoitamaan ympäristön siedettävään kuntoon. Nykyisillä koneilla olisi helppoa työntää kuonakasat ja jätekivet kuoppiin.
Toista se oli hevospelien aikaan. Kuitenkin he ovat pilanneet jopa asuinrakennuksen pihan edustan.
Kasaamalla kuonaa ja jätekiviä tien toisellepuolelle talon eteen. Tuosta olisi voinut alkaa eheä luonto.
Aivan käsittämätöntä toimintaa!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Orij%C3%A4rven_kaivos

Kuinka ollakkaan sain siskoltani sopivasti kirjan nimeltään : Vihreä oli laaksoni.
Siinä näkyy kaikki nämä elementit jotka sopivat myös Orijärven kaivokseen.
Richard Llewellyn oli ympäristöasioissa aikaansa edellä.

Tien toiselle puolelle kaivos sopiikin ja järjellä olisi voinut hoitaa kaikki asiat toisinkin.
Duunarit eivät välitä, koska pitää saada leipää, ja omistajat taas ahnehtivat rahaa.
Vihreästä laaksosta keltaiseen liejuun.

Tästä tämä on lähtöisin ...

Rautaakin löytyi yksi lohkare.

Kekoja ja kuoppia riittäisi tasoitettavaksi.

Joku kaivostorni kaiketi.

Louhetta riittää ... seuraavaksi kiipesimme tuohon pienelle nyppylälle, jotta näkisimme ylempää enemmän.

Nyppylällä oli useampiakin kellareita. Ilmeisesti ruudin ja dynamiitin säilytykseen tehty.

Tämän rakennuksen seinässä oli tukimuurin ankkureita.

Muut kellarit olivat huonossa kunnossa.

Nyppylän toiselta puolelta oli hyvät näkymät josta sain otettua paremman kuvan kaivostornista.

Tornin alla olevassa kallioseinämässä näytti olevan onkalo.

Pohdin, kuinka tuo on syntynyt. Oliko muinoin jäähtyvään kallioon jäänyt kaasukupla tai olisiko tuo stafoni (rapautumaonkalo)? En millään jaksa uskoa, että kaivosmiehet olisivat hakannet huviksensa pyöreän onkalon lujaan kallioon.

Oikeastaan kaivosjärvi oli aika kaunis ja sen Välimeren sininen vesi oli kuin Kreikassa.
Kaivosjärven pohjukkaa.

Järven keskikohtaa ...

Nyppylä missä ensiksi seisoimme kuvaamassa.

Kaivosjärven toista päätä.

Sitten alkoi paluuajo kohti majoituspaikkaamme. Mutta ensin oli syötävä. Pysähdyimme Karjalohjalle Unkan baariin syömään.
https://fi-fi.facebook.com/Unkanbaari/

Tilasimme Pizzat ja olutta sekä siideriä. Siinä vieresämme oleva motoristipariskunta "veti herneen nenään" ja aloitti mutinansa, että eihän tämä meille kuulu, mutta ...
Johon vastasimme, että meidän oluessamme ei ole alkoholia. Tuohon Tiia lisäsi : Minun siiderini on myös alkoholitonta.
Nainen näytti epäröivältä, jolloin Aki sanoi hänelle, että sisällä on kylmäkaappi josta voi hakea alkoholitonta juomaa jos niin haluaa.

Pieni huomio, koska minun olutkolpakon (Iittalan valmistama) pohjassa oli karhu. Yleensä niissä ei ole kyseistä mainosta.