Päämääränä oli tämä Hakoisten muinaislinna : Tässä Magnus von Wrigh.
Ensin näimme Hakoisten kartanon, mutta tämä on yksityistä maata. Joten sinne ei ole asiaa.
Kapusimme polkua pitkin hitasti ylöspäin tuon vierestä.
Juuri ylös päästyämme näimme stafonin. Tämä on varma sellainen. Hiidenkirnut kun ovat pystyssä ja Kucko kiven hiidenkirnu on irronnut kalliosta ja sitten kulkeutunut vaaka asentoon. Se vain näyttää nykyisin stafonilta koska on kyljellään.
Vanhoille linnoille on tyypillistä, että sieltä löytyy aina tulikukka. Niitä käytettiin tervaan kastettuna soihtuina.
Kallion laella aukeni sitten hienot maisemat joka ilmansuuntaan.
Aki ja Tiia
On ihmeellistä, että näin korkella oleva laki on näin rehevä kasvuinen. Yleensä tällainen paikka on täysin paljasta kalliota. Vain pitkäaikainen asutus kykenee selittämään tuollaisen kasvun..
Kyllä meidän kelpaa .... Suomi osaa sitten olla kaunis kesällä.
Linnalla on vallinnut myös kova kuivuus, koska ylhäällä on kelopuita.
Kelot sireenipensaikon keskellä. Omituisinta linnassa on se, että siellä on ollut kaivo !
Mistä tuollainen saa vetensä noin korkealle.
Kukkia siellä on vaikka mitä , ... jänön apila.
Hienoin havainto on tämä ... Kaikkihan niittyleinikin tuntee, mutta kuka on nähnyt peltoleinikin ?
Kukka on isompi ja rotevampi suomalaiseen serkkunsa verattuna.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peltoleinikki
Paluuta varten meidän piti kavuta alaspäin. Se olikin melkein helpompaa. Tai niin luulisi.
Jäykät moottoripyöräkengät eivät ole parhaat mahdolliset kiipeämiseen.
Alhaalla havaitsimme karatemiehen halkaiseman kiven.
Oikeasti tuohon on iskenyt salama. Jos siihen olisi iskenyt pommi, niin kivi olisi pirstaleinen yläpinnastaan.
Tuolta ajoimmekin tankkaamaan pyörämme ja myös itsemme.
Söimme Hyvinkään Rossossa.
Tässä muutama esimerkki :
alkusalaatti
Quattro stagione ja pollo e capra pitza sekä margarita ...
Kotiin voikin sitten ajaa hyvillä mielin. Päivä oli onnistunut !
Ajoa kertyi 254 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti