Ajokausi ohitse

Ajokausi on nyt ohitse. Tai olikin jo aikaisemmin. En vain päässyt aikaisemmin pyörätöihin.
Syy on aika huvittava. Isännöitsijä oli hukannut meidän "mopo" yhteis´tallin avaimen.

Koska myöskin hävisin taloyhtiömme tallihaun, niin jälleen HD lähti Järvenpäähän, niin kuten ennenkin talvilevolle.
Hd on helppo ja nopea paketoida, koska siinä on litium akku. Se säilyttää virtansa talven yli ongelmitta. Muut HD : n talvilepo toimet ovat ne normaalit.

Honda Rebelissä on jokin kaasuttaja ongelma, joka pitäisi ratkaista talven aikana.
Sen akku on mallia hyytelö, joka on parannettu painos lyijyakusta.

Kuvissa perinteisen akkujen lataus lähtötilanne.
Jos joku ei tiedä miten perinteinen akkulaturi toimii, niin kerron sen nyt. Kun akku on irroitettu ja laturin johdot + ja - kytketty oikein ...
Niin ampeeri mittari näyttää laturin syöttövirran. Täydempi akku on lähellä 1 ampeeria. Nollaan ei vanha akku kykene enää menemään. Tuskin edes alussa uutena.
Toisin sanoen, mitä pienempi lukema, niin sitä täydempi akku on.

Honda Rebelin akun latauksen lähtö tilanne. Akkulaturi alkoi lataamaan tätä hyytelöakkua tilanteesta 2,5 ampeeria. Lopputulos oli hyvä tämän akun kohdalta.

.











Sitten Yamaha Virago 250 cc akkuun. Akku on mallia perinteinen, josta on otettava korkit pois ennen akun latausta. Lopuksi myös ehkä lisättävä kennoihin hieman akkuvettä.
Tämän akun lataus alkoi kohdasta 2,8 ampeerin teholla.
Aika tyypillistä, että tämä pyörä ei lataa kunnolla akkua, edes ajaessa. Se on tämän pyörän typpivirhe.
Litium akku olisikin paras apu tälle pyörälle.

Latasin tämän akun kohtaan 2 ampeeria. Ja jatkan tuota myöhemmin. Näin on parempi, kuin ladata  akkua tunti tolkulla.

Yamaha Virago 535 akku säilytti paremmin virran. Se alkoi lataamaan akkua 2,2 ampeerin teholla.
Tämä tarkoittaa lyhyesti, että akku oli aika hyvässä virrassa

Ps. Jos on ylimääräistä rahaa kannattaa tietenkin siirtyä litium akkuihin, jotka ovat toistaiseksi kalliita sekä niiden laturit myös. Litium akkujen laturi on erilainen. Ne eivät ole yhteensopivia lyijy ja hyytelö akkujen kanssa

Litium akkujen ja laturien hinnat ovat tulleet kovasti alaspäin.
Niissä on tulevaisuus.

Kroatia ja Bosnia-Herzegovina

Olimme tuossa suunnassa noin 2 viikkoa ja ajoimme noin 1400 km kaikkiaan.

Havaintona oli, että suurin osa 2 pyöräistä oli skoottereita. Matkapyörät olivat lähes kaikki Saksalais turistien. Muutamia kyykkiä näkyi. Sekä joitakin muoviluoteja oli paikallisilla ajossa.
Ne eivät ole meidän juttumme.
Joten kerron niistä harvemmin nähdyistä moottoripyörstä/ mopoista sekä autotoist  jotka näimme Kroatia ja Bosnia- Herzegovina alueella.

Meidän suurin ajatus oli täällä, tällä kertaa sukellus,  sekä eräillä häämatkan vietto.

Honda Rebel  Bosnia- Herzegovinassa.

Romu autot eivät herättäneet luottamusta. Kroatiassa ajettiin kovin lujaa säännöistä piitaamatta. Bosnia- Herzeginassa ajettiin lähes liian hitaasti. 
Matelu oli lähes kurjempaa, kuin Suomessa !

Näimme täällä Yamaha Virago 250 cc. Tämä ja Honda Rebel olivat kovin yllättäviä havaintoja.
Koska myös Japanilaiset autot olivat täällä harvinaisia.

Aprilia edusti moottoripyörien enemmistöä. Sen selittää lyhyt matka meren ylitse Italiaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aprilia

Skootterit edustivat enemmistöä, miltei autojen edelle. Ainakin kaupungeissa. Kaupunkien tiet ovat pajon parempia ajettavia niillä. Autolla on lähes pulassa  kapeilla kaupunki teillä.

Pari Vespaa :

Sitten kuvat muutamasta paikallisesta paloautosta ...

Kullakin paloautolla oli nimi kyljessään. Tämä auto oli nimeltään Rozeta.

Vanhimman paloauton merkki TAM oli ennestään tuntematon.

https://en.wikipedia.org/wiki/Tovarna_avtomobilov_Maribor

Tämän ranta-auton näimme eräällä saari retkellämme. Sen merkki jäi meille arvoitukseksi

Tippa Rellu , eli Renault 4

Renault 4, oli yllättäen lähes yleinen auto. Sen selittänee ehkä Jugoslavian bloggi aika.Tuollaisia eivät  nyky lapset ole nähneet.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Renault_4

Täällä oli myös vanhojen autojen kokoontumis ajot. Ne tuntuivat kulkevan samoja reittejä, kuin me.
Tuosta en selitä yhtään tämän enempää .... Katsokaa netistä, jos asia kiinostaa.

Ps. Koska matka oli yksityisluontoinen ja perhe keskeinen ... sekä myös häämatka  niin en kerro sen enempää matkan sisällöstä tai reissumme ihmisistä.
Kaikki osui  hyvin kohdalleen. Uimme korkeiden putousten alla Bosnia-Herzegovinassa.

Putousten edessä oli hieno "laguuni"  ...
Susanna putouksilla.

Ari ui myöskin tuolla.

Pss. Ehkä kuitenkin jotakin pientä asiaa sukelluksesta.

Hienoin ja kirkkain sukellus ranta oli tämä ...

Muutamat räpylät rannalla.

Sitten eräs vesikamera kuva. Kirkkaan punainen meritähti on meille kovin tuttu näky ennestään.
Nyt näimme tällaisen ruskean ensi kerran.  Jippii uusi laji !
Ja paljon muutakin nähtiin  ...

Prätkäilyä Lapissa

Susannan kertomaa :

Eilen kävimme ajamassa prätkällä pienen päivämatkan lähialueille, joissa minä en ollut käynyt aiemmin.

Kartasta näkyy reittimme: Grensen - Utsjoki - Nuorgam - Tana - Ifjord - Lakselv - Karasjok.

Utsjoella pysähdyimme pelkästään tankkaamaan sekä syömään ja matka jatkui Nuorgamiin, jossa emme pysähtyneet ollenkaan sillä se on myöskin minulle jo valmiiksi tuttu paikka.
Nuorgamista ajaessa Tanaan, ei maisemat ole kummenpia kuin muuallakaan Tenojoen varrella ja rajanylitystäkään ei edes huomaa muuten kuin talojen muuttuessa hienommiksi sekä maatalouden suuremmasta määrästä esimerkiksi lampaista.

Tanasta eteenpäin tiet ovat järkyttävän huonossa kunnossa. Täynnä railoja, töyssyjä, monttuja ja paikoitellen irtohiekkaa. Jos olisimme tienneet teiden olevan niin pahat, emme olisi lähtenyt ajamaan kyseistä väliä ollenkaan. Piti pysähtyä useampaan kertaan jaloittelemassa sekä juomassa vettä, sillä helle oli kova ja emme teiden huonon kunnon takia päässeet viilettämään tarpeeksi kovaa vauhtia. Jotta olo olisi vähän viilentynyt kaikkien prätkä varusteiden alla.
Mutta onko ihmekään se kuumuus, kun kesän lämpöennätys oli mitattu samaan aikaan Utsjoella eli pohjoisen mittakaavassa '' aivan vieressä''. Utsjoki Kevo 30.3C

https://yle.fi/uutiset/3-10302061

Ajotauko ennen matkan jatkumista Ifjordin tunturiin. Tie mutkittelee ja kaartelee alla olevassa kuvassa näkyvien tuntureiden väliseen kanjoniin. Tässä vaiheessa tie oli onneksi uusittu eli pääsimme nauttimaan norjalaisten jyrkkien mutkien ajosta.
Mika huilaa pyörän vieressä. Oikeasti hän istuu lähialueen ainoassa varjossa.

Ps. Lapissa on harvoin noin kuumaa, ja motoristivaatteet ovat pysähtyessä välillä liian tuskalliset.
Ajoviimassa sitten ne ovat kovinkin sopivat.
Vain idiootti moottoripyöräilijä ajaisi polvihousuissa ja t-paidassa.
Ajovarusteet ovat aina tärkeitä. !

Pss. Polvihousu ihmiset, eivät ole ikinä kaatuneet moottoripyörällä ilmeisesti !

Ifjordissa norjalainen sää ei taaskaan tuottanut ''pettymystä'' vaan oli itselleen erittäin tyypillinen eli toisinsanoen iski pieni ukkosmyrky, vesisade, kova tuuli ja lämpötila tipahti puoleen.
Varmaan taas Murphyn laki piti paikkaansa, kun oli kuitenkin luvattu säässä hellettä.
Onneksi olimme kuitenkin varautuneet yllättäen iskevään arktiseen säähän.
Otimme repusta esiin kerrastovaatteet, puimme ne prätkävaatteiden alle ja niin meidän  matka voi taas jatkua.

Vesisade jatkui kuitenkin aina Lakselviin asti, joten emme kovin paljoa pysähdelleet valokuvaamaan. Toki kahvilla ja jaloittelu tauolla olimme välillä. Koska kyytiläisen istuin ei ole kovin mukava istua pitkiä matkoja.
Viimeisten 100km aikana sää alkoi seljetä ja mitä lähemmäs kotia pääsimme nousi lämpötilakin. Ajokilometrejä kertyi yhteensä huimat 475km.  Eli ihan kiitettävästi noin huonoilla teillä ja pieni tehoisella pyörällä kaksi päällä ajaen.

Yamaha Viragon säätökahvat

Jo ennen edellistä yhteistä lomareissua tuli tilattua Tiian Yamahaan säädettävät kytkin ja jarrukahvat. Ne voi hankkia helposti Ebay sivuilta. Ovat kivasti alle 20€  hintaiset. jolloin ei mene tullimaksua.
Kahvat ovat laatutavaraa. Tiedän sen, koska aikaisemmin ostin itselleni sellaiset.
Ja niitä on tullut käytetteyä riitävästi, ennen tätä ostoa.

Säätökahvat säästävät käsirasitusta. jos ei ole itsellä pienonsoittajan sormia.
Sormet kiittävät tuosta hankinnasta.

 Ote aikaisemmasta mail vaihdosta Kanadaan  :
(Tuolloin vielä iloa ilmassa  ...)

 > Kun nyt Tiian pyörä tuntuu täydelliseltä etuteleskooppien korjaamisen jälkeen, Niin ajattelin tehdä hänen Yamahasta vielä paremman. Tilasimmekin Honkongista asti Tiialle hänen pyöräänsä sopivat jarru ja kytkin kahvat.
Ne ovat samanlaiset, kuin minulla on jo käytössä.. Pienen ihmisen sormet eivät juuri riitä käyttämään kytkintä tai jarrua normaalisti.
Toki niillä vanhoilla pärjäsi, mutta sormet tulevat pitkillä ajomatkoilla kipeiksi.
Meillä Euroopassa kun tiet eivät mene koskaan minnekään kovin suoraan. Vaihteen vaihtamista ja jarrua tarvitaan ajaessa tuhannesti enemmän kuin siellä Kanadassa.
Suomen tiestö on saanut mallinsa muinaisista metsästys poluista tai karjan kulkureiteistä.
Toisin on siellä, jossakin paljon uudemmassa kulttuurissa Amerikassa.<

  ... Kun saamme nuo kahvat tänne Suomeen, niin asennan ne heti Tiian Yamahaan.
Koska Tiia on pienikokoinen nainen, niin hänen sormensa rasittuvat originaali kahvoista.
Pienen ihmisen ongelma on hoidettavissa nopeasti näillä säädettävillä kahvoilla.<

Juuri ennen ajolomamme alkua, paketin seurantakoodi ilmoitti kahvojen saapuneen Helsinkiin.
Sitten posti lähetti ne välittömästi takaisin mukamas osoite tuntemattoma. !?
Ei sitten saatu niitä kahvoja meidän ajolomaksi,, vaan vasta heti loman jälkeen. Kun pyysimme ne myyjältä takaisin, niin ...
Myyjä kysyi, että onko osoite sama ? Johon vastasimme, että taatusti on !!!


Hävettää, että olen tehnyt töitä tuollaiselle firmalle. Toisin oli silloin kaikki aikoinaan.
Ei sitten enää, kun minua vanhemmat kuskit sekä minä jäimme pois työelämästä.
Ammattitaito on ilmeisesti kuollut minun ikäpolven lähdettyä.
Tavaraa vaihdettiin silloin "lennossa" ohi lajittelun kuorma-autojen tai rekkojen kohdatessa.
Tuota kutsutaan ammattitaidoksi !


No,  loman jälkeen kahvat sapuivat uudestaan suomeen  ja minä asensin ne heti saavuttuaan  Tiian Yamaha 250cc Viragoon.

Toinen Kanada mail :
( Lievää potutusta ilmassa)

>Säädettävien kytkin ja jarru kahvojen seikkailua ... Kahvojen piti alunperin tulla ennen meidän yhteistä ajoamme. Seurantakoodin mukaan ne saapuivat suomeen ajoissa.
Sitten posti lähetti ne takaisin, väittäen että niissä ei ollut osoitetta  !! ??
Tuon jälkeen meidän piti pyytää myyjää lähettämään ne meille uudestaan. Ne tulivatkin  uudestaan perjantaina illemmalla. Asensin ne jokseenkin ongelmitta paikoilleen.
Piti ainoastaan viilata kytkinkahvan pultin reikää 1mm isommaksi.<

>Suoritin eilen koeajon, jonka seurauksena säädin kytkintä hieman kohdalleen vaijerin hienosäädöstä.<

Jarrukahva :

Kytkinkahva :
 Laitoin tuon säädön kohtaan 4 kuvaamisen jälkeen. Olivat minun säädöillä testi ajossa.
Tiia saa sitten säätää ne itselleen mieleisekseen.
Se on helppoa kun ei siihen tarvita enää työkaluja.
Tiia valitsi itselleen punaiset kahvat, jotka sopivat hyvin hänen pyöräänsä.

Ps. Kaikki hyvin lopulta, mutta potutuksella ja ihmetyksellä ei ole vieläkään rajaa.
No ...tilatut kahvat on kyllä täydelliset. Ja se ilahduttaa tosissaan.
Sekä myös se, että  myyjä oli avulias.
Ei siis missään mielessä ollut hänen vikansa.

Loppuun aiheeseen sopiva Pertti Jarlan Fingerpori strippi.

Silta ei minnekään

Harhaan ajon jälkeen ajoimme  Kemiön kautta Angelniemelle ja siitä ylitse lossilla Kokkilaan 
Sitten ajoimme siitä maihin tullessa vasemmalle.

Vihje yksi mukulakivi kellari. Tätä  kohdetta on jo vaikea havaita.

Vihje kaksi on Portinvartian talo. Siihen ei voi juuri pysäköidä autoa leveämpien maatalouskoneiden kulkemisen vuoksi. Joten älkää pysäköikö autoanne tähän lähelle !!! Sen sijaan me motoristit voimme tehdä tuon, järkeä käyttäen.

Hieno Portivartian talo on yksityinen, joten älkää menkö heidän pihalle !
Kuvia voitte ottaa, mutta kauempaa.

Tuosta pitää tallustella polkua pitkin edelleen .... jolloin tulemme keskellä metsäpolkua olevalle sillalle, joka ei johda mihinkään ! ?

Itse silta ylittää luonnollisen rotkon.

Ari sillalla ...

Silta sivusta nähtynä.

Tiia tämän ihmeellisen sillan sivussa.

Sillan kaari on hieno ...

Sitten kävelimme tai kahlasimme ruohikossa tämän sillan ylitse.

Kuva kertoo unohduksesta.
Tarina kertoo, että äveriäs mies olisi aloittanut tämän tekemisen ennen sotia ja sitten ei ollut enää tekijöitä jäljellä. Pari poikaa kuolivat sodassa.

Kaikki on tehty täällä kovasta kivestä. Kuten voitte jo sillan kaiteesta nähdä.

Tuntuu, kuin kaikki olisi vaipunut unohdukseen.

Kävelimme sillan ylitse kuitenkin perille kallion huipulle, jossa on myllynkivi jäljellä. Aikoinaan siellä olleesta tuulimyllystä.
Tähän lienee olisi tullut ilman sotaa suuri kartano.
Täältä olisi ollut hieno näköala merelle.

Kohde ja sen suunnitelmat saavat minut nöyräksi. Jonkun suuri unelma kuoli tänne ...

Ajoa harhaan ja yllätyksiä

Ajelimme kohti Turkua vanhaa tietä pitkin, koska se on paljon mukavampi motoristeille.
Alkuperäisenä ideana oli mennä joko Liedon vanhalle linnalle tai kääntyä aikaisemmin Sauvoon.

Käännyimme hetken mielijohtesta Sauvoon. Tie olisi luultavasti meille se harvemmin käytetty.
Joten aina uuden tutkiminen on hauskaa.
Itse Sauvo ei ollut kovin kiinostava, mutta menimme sinne katsomaan hienoa harmaakivi kirkkoa.
Tuo näytti niin perinteiseltä, että emme odottaneet siltä mitään uutta.
Kirkko oli ulkonäöltään  todella perinteellinen.

Tässä Sauvon kirkon kellotapuli.

Heti sisälle astuessa, emme tulleet tyypillisineen Luterilaiseen kirkkoon.
Täällä oli sisällä holvikaariia ja etc.
Saimme tietoomme, että kirkko oli oli alunperin katollinen kirko. Siksi täällä ei oltu peitetty kalkkimaalilla varhaisia seinä maalauksia.
Tämä vasta oli yllätys meille !

Holvauksia ja koristellisuuta.

Täällä, jos missään olikin pajon katseltavaa ... kattoholveja etc.

Vasemmalle ja ...

Oikealle katsottuna.

Martti Luther halusi hävittää " kuvain palvonnan" ja perustaa puhtaalle pohjalle uskon.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Luther

Niinpä ... meidän kirkoissamme maalattin kalkkimaalilla peittoon kaikki tämä.
Ne on otettu esille uudestaan nykyisin muissa kirkoissa. Paljon on hävinnyt vanhaa kirkkotaidetta.
Entisen katollisen kirkon ja nykyisen Luteriraisen kirkon loistoa kuvissa
Tässä saarnas´ pönttö.

Sitten kirkon lehteri.

Etualalla oli todella paljon mutakin katsottavaa, joista muutama ...
Pyhä Yrjö ja lohikäärme.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4_Yrj%C3%B6

Neitsyt Maria ja Jeesus.

Tuolla oli nähtävänä paljonkin muuta, mutta saatte mennä sinne itse, jotta näkisitte kaiken.

Koska tämä paikka on historiallisesti tärkeä, niin täältä löytyy aatelisvaakunoita, ehkä enemmän kuin muualta. Eivät lopu edes tähän.

Tässä esimerkiksi Fågelhufvud suvun vaakuna

Täällä on yllättäen seinällä täysin uusi aatelisvaakuna. Tiedän asiasta vain vain sen verran, että he ovat restauroineet kirkkoa nyky kuntoon.
En kyllä muista mikä suku se on .. joten etsikää tämä netistä.

Ps. Lopuksi ajoimme  hieman harhaan ja jouduimme Kemiöön siltaa pitkin.
Oikea ajatus olisi ollut ajaa Angelniemen vastapuolelle suoraan. Lähdimme kirkolta väärään suuntaan.
Tämä ei kyllä harmittanut yhtään meitä, koska tie sinne oli meille tuntematon. Tosin aika tylsä suurine nopeuksineen. Ehkäpä "kyykkä miesten" unelma tie.
Ohi kiitävät maisemat kuitenkin korvasivat tämän kaiken.