Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salo. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. heinäkuuta 2021

Kahvia Salossa sekä muraali

Kävimme muutaman kerran Salon torilla aamukahvilla, ja samalla kertaa Halikossa ostoksilla.
Salon lävitse virtaa Uskelanjoki ohittaen torinlaidan. Kävimme sen polkupyörä/kävelysillalla kuvaamassa.



Sitten katselimme toria, joka oli uskallettu avata koronasta huolimatta.


Tilasimme teetä ja kahvia sekä donitsit. Tuolla tapasimme "motoristi perheen", jolla oli aivan liian kuuma.
Sana perhe tarkoitti isää ja pikkupoikaa. Heillä oli täydelliset ajovarusteet yllään. Katselimme, kuinka he strippasivat itsensä miltei alushoususilleen, ajokengätkin jäivät heiltä moottoripyörän viereen.
Niinpä he marssivat paljain jaloin shortseissa ja T-paidassa kahville.
Kun he huomasivat meidän kypärämme ja moottoripyörä varustuksemme, niin he istuutuivat viereemme. Juttua piisasi aivan heti.
He olivat lähteneet parin päivän ajoreisulle Länsi-Suomeen. Isä kertoi sitoneensa lapsensa ensin matkalaukun hihnalla itseensä ... aivan kuten mekin olimme tehneet jo 30 vuotta sitten.
Syy on sellainen, että pieni lapsi nukahtaa moottoripyörän tasaisen hurinaan ja ilmavirtaan, jolloin matkalaukun leveä hihna estää lasta putoamasta.

Ihanaa kuulla, että joku muukin oli asian oivaltanut. Näin me kuljetimme kaikkia lapsiamme aluksi moottoripyörän päällä Kreikassa.
En muista blogiamme sanatarkasti, että olisiko juttu siinä, vai että olisimme kertoneet oivalluksestamme muille motoristeille. No joka tapauksessa pieni lapsi sidotaan ensin vatsan puolelle. Sitten ikäännyttyään selän puolelle. Meidän lasten aikana ei ollut olemassa lastenkypäriä tai muita moottoripyörävarusteita,
oli vain polkupyöräkypäriä, jotka puimme lapsillemme silloin kauan sitten.
Joka ainut lapsemme on ollut mootoripyörän päällä jo puolivuotiaana ja siitä etenpäin.
Toivotimme heille turvallista ajomatkaa lähtiessämme.


Sen jälkeen menimme Salon poliisilaitokselle. Serkkumme Steve Jarvis toimi USA:n poliisina, joten tämä voisi olla hänelle hauska juttu.
Eräs paikallinen katseli, kun kuvasimme poliisilaitosta. Sitten hän sanoi, että menkää tuonne ajotien keskuskorokkeelle, siellä on jalanjäljet ja ohje kuvauspaikasta. Niin teimmekin.

Seiso tässä ja kuvaa ...


Salon Poliisilaitoksen seinässä on kuva, joka muuttuu kolmiulotteiseksi, vain tästä kohtaa kuvattuna.


Tässä tämä hieno poliisilaitoksen muraali.


Poliisilaitoksen vieressä oli upea oja tännä rantakukkia. Tämäkin oli hyvä nähtävyys.


torstai 28. kesäkuuta 2018

Silta ei minnekään

Harhaan ajon jälkeen ajoimme  Kemiön kautta Angelniemelle ja siitä ylitse lossilla Kokkilaan 
Sitten ajoimme siitä maihin tullessa vasemmalle.

Vihje yksi mukulakivi kellari. Tätä  kohdetta on jo vaikea havaita.




















Vihje kaksi on Portinvartian talo. Siihen ei voi juuri pysäköidä autoa leveämpien maatalouskoneiden kulkemisen vuoksi. Joten älkää pysäköikö autoanne tähän lähelle !!! Sen sijaan me motoristit voimme tehdä tuon, järkeä käyttäen.

Hieno Portivartian talo on yksityinen, joten älkää menkö heidän pihalle !
Kuvia voitte ottaa, mutta kauempaa.












































Tuosta pitää tallustella polkua pitkin edelleen .... jolloin tulemme keskellä metsäpolkua olevalle sillalle, joka ei johda mihinkään ! ?
















Itse silta ylittää luonnollisen rotkon.
















Ari sillalla ...
















Silta sivusta nähtynä.
















Tiia tämän ihmeellisen sillan sivussa.
















Sillan kaari on hieno ...
















Sitten kävelimme tai kahlasimme ruohikossa tämän sillan ylitse.
















Kuva kertoo unohduksesta.
Tarina kertoo, että äveriäs mies olisi aloittanut tämän tekemisen ennen sotia ja sitten ei ollut enää tekijöitä jäljellä. Pari poikaa kuolivat sodassa.

Kaikki on tehty täällä kovasta kivestä. Kuten voitte jo sillan kaiteesta nähdä.




















Tuntuu, kuin kaikki olisi vaipunut unohdukseen.
















Kävelimme sillan ylitse kuitenkin perille kallion huipulle, jossa on myllynkivi jäljellä. Aikoinaan siellä olleesta tuulimyllystä.
Tähän lienee olisi tullut ilman sotaa suuri kartano.
Täältä olisi ollut hieno näköala merelle.

Kohde ja sen suunnitelmat saavat minut nöyräksi. Jonkun suuri unelma kuoli tänne ...



keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Ulkoluodon pirunpelto


Saatuamme lopulta eväät ja hieman virkistystä kahvin ja muun muodossa Cafe Vinsissä Isoluodolta, niin ajelimme pyörillämme Niksaareen. Tuossa välissä oli pari pientä luotoa, jossa olisi voinut vaikka uida.
Minulle se olisi ainakin ollut hyvä ranta. Ehkei juuri muille ihmisille.
Nyt uiminen ei sopinut millään meidän aikatauluun.
Tämä on kuitenkin sopiva uimapaikka. Ainakin minulle.
















Niksaaressa olisi tehnyt mieli käydä Armonlaakson kalastajakylässä.
Menemme sinne joskus toisten. Niinpä ohitimme sen nopeasti ohitse.
Meillä oli aivan muuta hupia mielessämme.

Ajoimme Niksaareen ja siitä sitten Ulkoluotoon.
Ulkoluodossa alkoi nopeasti kurja ja pölyävä hiekkatie. Asvaltti loppui kokonaan.
Tälläinen ei sovi oiken hyvin meidän kustomeille. Jatkoimme kuitenkin matkaa ja etsimme ketjulla suljettua yksityis tietä.
Löysinkin sen koska tämän maamerkkinä vasemmalla olevassa  männyn latvassa on laajennus
Tuollasta matalaa puuta sanotaan pesä kuuseksi tai männyksi.
Nyt tuo täysimittainen puu on kaiketi nimeltään "latva pesämänty".
Joku viisas voi kertoa tuollaisen puun oikean nimen minulle. Sellainen nimi on varmasti olemassa.
 "Pallolatva mänty" voisi se myös olla. Koivussa on  myöskin tuulenpesiä. etc 

Siis, jos näkyy tällainen "pesämänty", pallomänty  on syytä pysähtyä ja etsiä heti ennen reittiä oikealta.

Jälkikirjoitus : Tuota sanotaan tuulenpesä männyksi. Mutta ilmiön tietellinen nimi puutuu männyltä.
http://www.metla.fi/julkaisut/mt/670/ps-tuule.htm
















Jätimme moottoripyörämme tähän ja livahdimme ketjun alta metsätielle.
autolle ei tuossa ole juuri pysäköinti paikkaa.
Kävelyä raskaissa ajokuteissa oli tiedossa määränpäähän noin 2,5 Km.
Hellettäkin oli tiedossa hitosti. Sorry sanontani !
Tämä ei siis ollut mikään motoristin unelma kohde, ainakaan tänään.
Luojan kiitos, että olimme riitävän ajoissa liikentessä. Silloin oli hieman viileämpää toistaiseksi.

Mukavin vaellus havainto oli Maariankämmekkä. Se on Suomalainen Orkidea.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maariank%C3%A4mmekk%C3%A4
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/taplakammekka/




















Oli jo aivan tuskaisen hikistä vaellusta, kunnes lopulta totesimme vienon merituuleen puhaltavan.

Jep !

Kohde olisi lähellä ! Nyt piti vain kiivetä vasemmalla olevalle kalliolle.
Ja siellähän tämä ... Pirunpelto on. Joku voi sotkea sen Hiidenkiukaaseen.

Tämä on kuitenkin Pirunpelto !
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunpelto
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiidenkiuas

Pirunpelto on ehkä suurin mitä olen koskaan nähnyt.
Kuvassa ei ole kuin minimi osa tuosta kaikesta.
Se jatkuu monta sataa metriä tuosta vasemmalle.
















Jonkinlainen mittatikku kuvassa kaikesta suuruudesta ...
on Tiia.
















Nyt oli meidän "äijien" vuoro tulla kuvaan. ... Aki ja minä keskellä pirunpeltoa.
















Ps:  Jos luulitte, että Ulkoluodon Vårdkastberget nähtävyydet jäivät tähän pirunpeltoon.
Silloin olette totaalisesti väärässä.

Seuraava kohde on meistä todella lähellä ... !