torstai 28. kesäkuuta 2018

Silta ei minnekään

Harhaan ajon jälkeen ajoimme  Kemiön kautta Angelniemelle ja siitä ylitse lossilla Kokkilaan 
Sitten ajoimme siitä maihin tullessa vasemmalle.

Vihje yksi mukulakivi kellari. Tätä  kohdetta on jo vaikea havaita.




















Vihje kaksi on Portinvartian talo. Siihen ei voi juuri pysäköidä autoa leveämpien maatalouskoneiden kulkemisen vuoksi. Joten älkää pysäköikö autoanne tähän lähelle !!! Sen sijaan me motoristit voimme tehdä tuon, järkeä käyttäen.

Hieno Portivartian talo on yksityinen, joten älkää menkö heidän pihalle !
Kuvia voitte ottaa, mutta kauempaa.












































Tuosta pitää tallustella polkua pitkin edelleen .... jolloin tulemme keskellä metsäpolkua olevalle sillalle, joka ei johda mihinkään ! ?
















Itse silta ylittää luonnollisen rotkon.
















Ari sillalla ...
















Silta sivusta nähtynä.
















Tiia tämän ihmeellisen sillan sivussa.
















Sillan kaari on hieno ...
















Sitten kävelimme tai kahlasimme ruohikossa tämän sillan ylitse.
















Kuva kertoo unohduksesta.
Tarina kertoo, että äveriäs mies olisi aloittanut tämän tekemisen ennen sotia ja sitten ei ollut enää tekijöitä jäljellä. Pari poikaa kuolivat sodassa.

Kaikki on tehty täällä kovasta kivestä. Kuten voitte jo sillan kaiteesta nähdä.




















Tuntuu, kuin kaikki olisi vaipunut unohdukseen.
















Kävelimme sillan ylitse kuitenkin perille kallion huipulle, jossa on myllynkivi jäljellä. Aikoinaan siellä olleesta tuulimyllystä.
Tähän lienee olisi tullut ilman sotaa suuri kartano.
Täältä olisi ollut hieno näköala merelle.

Kohde ja sen suunnitelmat saavat minut nöyräksi. Jonkun suuri unelma kuoli tänne ...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti