Ei kuin vain sisään ja heti tutkimaan luolia lähemmin.
Laskeuduin alemmaksi luolaan ja huomasin, että Aki oli jo mennyt tuon luolan valoaukon toiselle puolelle. Meillä oli toisiimme suora näköyhteys. Me jäimme kuitenkin tutkimaan tätä ensimmäistä kohtaa tarkemmin.
Mentäessä luolassa oikalle oli siellä lisää tilaa ... kävin sielläkin ja havaisin, että se suunta johti ulospäin. Joten palasin heti takaisin.
Luolassa oli pari hienoa ja kuivaa tasoa, jossa muinais´ ihmiset ovat voineet nukkua.
Tiia näyttää kuinka näillä tasoilla on voinut viettää yönsä. Toki kivipatja on kova.
Muinais´ ihmiset osasivat toki pehmustaa sänkynsä luonnon materiaaleilla ja sekä taljoilla hyväksi nukkuma paikkaksi.
Sänky tehtiin yleensä käyttäen neljää lovettua puurankaa. Niiden väliin kerättiin luonnosta pehmusteita. Alinna lienee havuja ja niiden päällä jotakin muuta. Heinää, kaislaa, naavaa, kanervaa etc.
Lopuksi päällä oli taljat. Peittona oli tietenkin toinen talja.
Aikamme tutkituamme luolaa, niin menimme ulkokautta kiertäen Akin luokse.
Siellä oli se rotko, josta olette jo nähneet kuvia ylhäältä sekä alhalta.
Heti niiden vieressä alkoi lippaluola alue. Tämä sopi hyvin muinais ihmisille kesäasunnoksi ... Edellinen luola, kun oli lähinnä talviasunto.
Aki ja Tiia kuvassa ... Nyt täytyy kiinittää huomio myös välittömästi Akin oikealla olevaan kuuseen.
Ehkä tästä toisesta suunasta näkyy kuusi paremmin. Se näyttää kasvavan ikään kuin kallion lävitse ...
Kuusella on kuitenkin tilaa kasvaa. Niin oudolta, kuin se tuntuu.
Itse "mysteeri" näytää tältä ulkopuolelta katsottuna. Kyllä on kuusi löytänyt omituisen kasvupaikan.
Kun ei huvitanyt millään yritää, kiivetä helteesä tuloreittiä takaisin ylöspäin jäykissä moottoripyörä tamineissa, niin ...
Läksimme kiertämään pystysuoraa kalliojyrkännettä oikealle, kunnes lopulta pääsimme kiipämään helpommin ylös.
Tuolta tulimme hieman yllättäen takaisin kallion laelle liki lähtökohtaamme.
Hyvä koska sieltä tunsimme jo paluumatka reitin ennestään.
Aki huilaa kiipäämisen jälkeen ja minä nautin merituulen virestä, joka osui vaelluksellamme ainoastaan tänne korkean kallionlaelle. Jokainen jäkiviisas tietää, että tuolloin oli todella kuuma.
Kun paita lepatti, niin se myös kuivui ja olo oli heti helpompi.
Ps. Tuli vinoiltua samalla ajankuluksi moottoripyörien "hippy aikaa" , jolloin oli käytössä "apina kiikku" tai "kainaloiden tuuletus ohjaustanko". Juuri nyt se olisi ollut tarpeen. Tuskin muina aikoina.
Ps. ps. Itse olen elänyt silloin elämäni parasta aikaa, mutta ei olisi tullut mieleenkään vaihtaa omaan pyörääni hippy tankoa.
Tämän retken päätökseksi näimme Merisinikorennon.
Nuoret yksilöt ovatkin yllättäen vihreitä väriltään ... joka vaikeutti kovasti tämän sudenkorennon tunnistamista.
Aikuiset ovat sinisiä väriltään.
Korenot ovat sitten hankalia tunnistaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Merisinikorento
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti