Karjapolku auttoi paikoitelleen.
Ylhäällä oli helppo hymyillä kuumuudesta huolimatta.
Takanamme oleva pelto oli viikinki aikana meri. Suoraan takanamme näkyy vastapäätä Kärävuori.
Josta kerron myöhemmin ...
Oli aika vaikeaa saada mitään perspektiiviä tai mittasuhteita linnavuoresta. Koska puita oli kasvanut liikaa näkymän haitaksi. Tässä eräs kuva josta voi edes hieman kuvitella jyrkkyyttä.
Tiia kapusi innokkaana alaspäin katsomaan seinämää tarkemmin.
Lopulta minun oli pieni pakko laskeutua alaspäin kuvaamaan.
Tiia pienellä kallio hyllyllä.
Läksimme kiertämään Rikalanmäen huippua ympäri. Seuraavalla korkeammalla huipulla kasvoi laaka kuusi.Tämä oli harvinaisen laaja-alainen.
Sain zoomattua Akin HD : n joltakin huipulta esille.
Viäläkin kovemmalla zoomilla ...
Kun ilma on puhdas, niin sille on eräs indikaattori. Tämä on Naavan esiintyminen.
En ole mikään "virtuoosi" tuntemaan sammalia ja jäkäliä sekä naavoja.
Minulla on hyvä kirja tuohon, mutta ala on todella vaikea. Niinpä sanon, että tämä naava voi olla myös luppo.
No joo sellaista hiusten halkomista tämä tiede.
Heti tuon jälkeen havaitsin riippa kuusen. Se näyttää hieman pohjois-suomen kuuseselta, mutta sen oksat ovat pehmeitä ja riippuvia. Pohjoisessa tämä johtuu lumikuorman välttämisestä. Puut ovat viisaita.
Rikalanmäen toisella reunalla oli yhtenäinen 160m pitkä kivi muuri.
Kun seurasimme muuria, niin lopulta tulimme takaisin portin kohdalle, josta kapusimme takaisin pyörillemme. Tämä on se helpoin reitti ylös sekä alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti