Rikalanmäen päällä

Kiipesimme ylös Rikalanmäen huipulle kuumissa ja kankeissa moottoripyörä vaatteissa.
Karjapolku auttoi paikoitelleen.

Ylhäällä oli helppo hymyillä kuumuudesta huolimatta.
Takanamme oleva pelto oli viikinki aikana meri. Suoraan takanamme näkyy vastapäätä Kärävuori.
Josta kerron myöhemmin ...

Oli aika vaikeaa saada mitään perspektiiviä tai mittasuhteita linnavuoresta. Koska puita oli kasvanut liikaa näkymän haitaksi. Tässä eräs kuva josta voi edes hieman kuvitella jyrkkyyttä.

Tiia kapusi innokkaana alaspäin katsomaan seinämää tarkemmin.

Lopulta minun oli pieni pakko laskeutua alaspäin kuvaamaan.

Tiia pienellä kallio hyllyllä.

Läksimme kiertämään Rikalanmäen huippua ympäri. Seuraavalla korkeammalla huipulla kasvoi laaka kuusi.Tämä oli harvinaisen laaja-alainen.

Sain zoomattua Akin HD : n joltakin huipulta esille.

Viäläkin kovemmalla zoomilla ...

Kun ilma on puhdas, niin sille on eräs indikaattori. Tämä on Naavan esiintyminen.
En ole mikään "virtuoosi" tuntemaan sammalia ja jäkäliä sekä naavoja.
Minulla on hyvä kirja tuohon, mutta ala on todella vaikea. Niinpä sanon, että tämä naava voi olla myös luppo.
No joo sellaista hiusten halkomista tämä tiede.

Heti tuon jälkeen havaitsin riippa kuusen. Se näyttää hieman pohjois-suomen kuuseselta, mutta sen oksat ovat pehmeitä ja riippuvia. Pohjoisessa tämä johtuu lumikuorman välttämisestä. Puut ovat viisaita.

Rikalanmäen toisella reunalla oli yhtenäinen 160m pitkä kivi muuri.

Kun seurasimme muuria, niin lopulta tulimme takaisin portin kohdalle, josta kapusimme takaisin pyörillemme. Tämä on se helpoin reitti ylös sekä alas.

Rikalanmäki

Aloitimme tänään meidän moottoripyörä ajon tukikohdastamme suoraan Rikalanmäelle. Nykyiseen Halikkoon.
Tämä kohde oli yksi lähin tutustumisen arvoinen kohde majapaikastamme.
Kovin sattumalta ostin kirpputorilta kirjan nimeltään Varjagien aarre.
Varjagit olivat Viikinkien valaliittolaisia. Kirja kertoo tarinan Rikalanmäestä ja Haukkavuoresta, joka on hieman kauempana jokivarressa nykyään. Kirjan paikat ovat todellisia.
Minulla on myös akateminen Hjalmar Appelgren väitöskirja aihesta hyllyssäni.
Joten tämä oli tutkimisen arvoinen kohde kahdella eri tavalla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Varjagit
https://en.wikipedia.org/wiki/Varangians
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rurik
https://en.wikipedia.org/wiki/Rurik

Rikalan väki oli lähinnä kauppiaita, ja koska heillä oli ylivertainen linnavuori käytössään, niin he eivät pelänneet Viikinkejä, vaikka niinä aikoina heitä osittain pelättiin. Viikinkilaivoissa oli tuolloin myös suomalaisia miehistössä. (Varjagit)

Rikalassa tehtiin kauppaa kaikkien kanssa.
Tähän kyltin viereen jätimme meidän moottoripyörämme.

Hieman zoomaten kyltin "fiktio" kuva. Linnamäki oli silloin paljas puista ja sinne johti yksi ainoa karjan ja ihmisten tie linnaan.

Nyky todellisuus on aika metsäinen. Mutta aloitimme kiipeämisen Rikalaan alhaalta.
Polun alussa oli hieno pahka Kuusi. 

Sitten alkoi kovempi kiipeäminen ylös. Ensinmäiseksi tuli mahdollisesti Sulkasammalta vastaan. Siinä oli ehkä kuivuudesta tulleita läikkiä.
Joka tapauksessa tämä sammal on merkittävä havainto.

Rikalan linnavuoren alku.

Tässä meidän kiipeilyn tulos. Olemme nyt Rikalanmäen portilla. Akin kohdalla oikealla puolella kivimuuri oli aikoinaan 2m korkea. Sen päällä on ollut paaluvarustus.
Tiian jalkojen kohdalla on kivetetty karjapolku, jolloin saatiin karja ja muut kotieläimet helposti turvaan vihollisilta.
Polun molemmilla reunoilla oli myöskin muurit suojana.
Kun aikaa tuosta on kulunut ainakin 1200 vuotta, niin paljon on peittynyt maan alle ja kadonnut maastoon.
Muuria on vielä jäljellä helposti katsottuna 160 m tänä päivänä.
Myöskin portin molemmilla reunoilla oli puolustus muurit.