Sipoo, Söderkulla ... ynnä muuta silppua

Tallinnasta kotiuduttuamme ajelimme lähinnä Sipoon suunassa sinne sun tänne.
Ensin oli käytävä Söderkullassa Patrickin asunnolla.

Kävimme Cafe Sibben luona.

Tuo on Viikinkilaiva Sotkan kotisatama. Nyt se oli turpoamassa.

Sitten ajelimme Gumbostrandin ja sieltä Lemminkäisen luolalle. Meille se on liiankin tuttu kohde.
Kuitenkin siellä näytti kauniilta, vaikka vesi oli korkealla.

Lopuksi pieni Suomen-Ruotsalainen kevennys.

Ps.  Ai niin meinas unohtua.  Ekologisia, kun olemme niin ostimme "uuden" Tv tuolin, jonka valtasi Lady heti.
Tuossa on kai kiva nukkua päikkärit.

Suurupi alumine tuletorn

Lähdimme kulkemaan kävellen Suurupi Ülemite tuletornista, nähdäksemme Suurupi alumine tuletorn. Suomalaisittain sana tarkoittaisi alumiiniä. Mutta oikeasti sana tarkoitaa Viroksi alempaa.

Tästä kartasta näette mihin me motoristit vaellamme seuravaksi jalkaisin. Avatkaa uuteen ikkunaan kuva, jotta näkisitte kartan paremmin.

Kävely majakalta Munakivi tielle saakka oli tavattoma tylsää. Sana munakivi tarkoittaa mukulakiveä.
Venäjän, aikaset kivetyt tykkitiet ovat mukulakiveä myös Helsingissä.
No sellaista venäjän aikasta tietä kuljimme nyt merenrannalle.
Olkoon se historiaa Suomen ja Viron välillä. Mutta siitä ajasta ei ole ollut mitään ilon aihetta kummallekaan kansalle.
Yhtä kaikki mukulakivitiet ovat tietenkin hyvät, mutta mutta Viron valloitus ja Suomen valloituksen  yritys oli täysin väärin.
Inhoan  tuollaista politiikkaa.

Saavuimme merenrannalle, jossa paikakalliset uivat, tuosta näystä jäi hyvä mieli. Me lähdimme  kuitenkin ilman uimista kulkemaan kohti itää.

Ensimmäiseksi tuli vastaan jokin patsas ja sen vieressä grillipaikka. Söimme tuolla välipalaa ja joimme teetä termarista.

Tuolta kliffin töyrällä oli hyvä pitää taukoa ja nauttia merimaisemista.

Hieman kivikkoista oli paikallisten uimapoukaman vieressä. Tuosta kyllä merilinnut pitivät.

Tauon jälkeen me valitsimme ylemmän polun. Tuolta olisi voinut kulkea myös rantaa pitkin.
Myrsky oli repinyt leviä pohjasta  ja kuljettanut kasoiksi rannalle ja ne tuoksuivat kovasti helteessä.
Kliffin päällä kulkeminen antoi meille raikasta merituulta, joten polku valintamme oli parempi tällä kertaa.

Yläpolulta näki välillä hyvin rantakaistaleelle.

Välillä yläpolulla oli tiheäpääkin, mutta yleensä avointa ja hyvää polkua kulkea.

Paikoitellen polku oli hyvin kaunis. Ja tuosta näkyy, että rantaa pitkin on hyvä kävellä.

Olemme nyt jokseenkin perillä, mutta kun ranta oli hauska malliltaan, niin tutkimme sitä ensin.

Ranta kallioita ...

Pieni luola ja sen ylitse kulkeva kivisilta.

Aivan niemennokassa oli haarapuu. Tuolta jatkui kiva patikkapolku pitkin rantaa edelleen.
Sen jätimme tälläkertaa väliin.

Kun kääntää kameraa manterelle päin huomaa, että olemme jokseenkin perillä, sillä majakka näkyy niityn takana. Valitettavasti majakan edessä on aita täältä katsottuna.
Majakasta tuleekin heti mieleen Tove Janssonin kirjan kuva ...

Tove Jansson kuva kirjasta : Muumilaakson marraskuu.

Suoraan mentäessä oli vastassa aita. Niinpä se oli kierrettävä, jotta löytäisimme portin.
Marssime tuosta sisälle ...

Itse majakka oli tehty puusta. Ensikerran tuollainen puusta tehty nähtiin.

Majakan alakerrassa oli majakanvartijan asunto.

Tuosta vierestä pääsikin helposti kiipeämään ylempiin kerroksiin.

Nyt olemme parvekkeen kohdalla, josta otin heti muutaman kuvan.

 

Lamppuhuoneesen on aina kiva päästä. Se on bonus kiipeämisen jälkeen.

Sitten oli jäljellä vain alaskapuaminen ja majakan ulkopuolinen kierros. Nyt näimme parvekkeen 

Sitten pyysimme leiman majakka passiin ja niin olikin aika lähteä baanalle pienen kävelyn jälkeen. Koivet alkoivat kaivata lepoa hiljalleen
Oli lopulta mukava päästä takaisin motoristi Hotel Aquamarinaan ja suihkuun. Sen verran kuuma päivä oli ollut.

Ps . Nyt on hankittu tuoltakin leima majakkapassiin todisteeksi visiitistämme.
Nämä kohteet olivat suhteellisen helppo saavuttaa. Joten hyviä ajohetkiä sitten joskus teille kaikille, kunhan pääsemme  maailmassa ensin Koronasta/COVID-19 eroon ja saamme rajat taas auki.

Kävimme reissullamme paljon muuallakin, mutta niistä ei tule juttua tällä kertaa.

Majakkapassi ja Suurupin ylempi majakka

Nähtyämme jo kaikki kolme Tallinnan sisämaamajakkaa ja muitakin meriliikenteen loistoiksi tai vastavaksi ajateltavia, niin me hankimme majakkapassin.
Nyt, kun olimme edelleen motoristi hotellissa, niin lähdimme kohti seuraavaa kohdetta ...
Majakkapassissa on sisällä tietoa ja kohteen koordinaatit ja siihen saa myös leimat niistä kohteista, joihin pääse sisälle. Joitakin majakoita voi vain katsella ulkopuolelta.

Ensinmäinen kohde sopii himopyöräilijöille, tai motoristeille sekä autoilijoille. Jalankulkijat pääsevät sinne myös bussilla, jos älyävät missä jäädään pois.

Tämä kyltti johtaa harhaan jalakulkijat, koska tuo suunta on lähinnä vain moottorilla kulkeville ihmisille.
Kyltissä lukee Suurupin ylempi majakka Suomeksi.

Jos pitää ylimääräisestä kävelystä, niin voi käytää tätä tietä. Silloin näkee paljon uusia kukkia ja kasveja, sekä kaivoslammen, jossa voi uida, ennen majakkaa.
Esimerkkejä kasveista ja hyönteisistä laitan vain vähän. Niitä on siellä satoja, jos jotakin kiinnostaa.

Arnikki :
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arnikit

Sitten tämä kasvi on minun mieleeni, koska se on eräs Viikinkien seuralainen ... Vuohenputken ohella mistä saa C vitamiinia.
No joo tämä  kasvi on Nurmilaukka ( laukka on sipulin toinen nimi ) Ruohosipulin ehkä moni jo tunteekin ennestään  ...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nurmilaukka

Sitten hyönteis maailman bileet ... ilman rasittavia latinalaisia nimiä.
Joo mutta kaikkea kivaa näkyi.

Upea kasvi- ja hyönteismaailma jatkui, mutta sitten näimme "kaivoslammen" keskellä kasvimerta.
Tuon määrittelystä en oikeasti tiedä mitään. Näytäisi kuitenki louhokselta, vaikka voisihan tuo olla myös vesivaranto etc.
Pysähdyimme tähän hetkeksi. Vesi oli tuossa kirkasta ja syvää. Uutta vettä tuonne valuu kokoajan.

Nyt saimme ensi havainnon majakkatieltä katsottuna kohtestamme.

Tuolla oli hieman informatiota, josta näimme  josen seuravaan kävely kohteen kartalta. Ajattelimme kävellä kunnolla kohteesta toiseen.

Mutta ensin oli tämä majakka katsottava  ... Majakan piha oli ruusuharrastajan aluetta, ja sehän sopi "kuin naula päähään minulle". Mutta en rasita teitä Ruusuilla, vaikka mökillämme kasvavat kaikki Suomessa kasvavat omajuuriset villiruusut.
Ehkä voitte kuvitella, kuinka paljon majakanvartian tyttärellä ja minulla oli yhteistä ihastelemista ja keskusteltavaa ruusuista.

Koska meillä on Lady kissa, niin oli majakan vartian perhellä myöskin kissa. Nyt yhteinen kielemme vain syventyi.

Sitten oli torniin kiipeämisen vuoro. Ohitan lyhyesti tornin kaikki museohuoneet jotka olivat kiinnostavia tietenkin, mutta eivät johtaisi ikinä tämän tarinan loppuun. Ylimpään lamppuhuoneeseen oli 123 askelta.

Minä ylhällä ja odottelin seuraavaa ylös tulijaa. Joka oli tietenkin Tiia.

Täällä ylimpänä löytyi majakan lamppu. Ja hienot näköalat.

Tuohon hieman majakanlampun mittasuhteita ...

Lamppuhuoneesta poistuminen ulkotasenteelle edellytti hieman pään varomista. Onneksi olemme näin pätkiä, joillakin kaksimetrisellä olisi jo paljon hankalampaa.

Sitten kerrosta alempana  ...

Kaunista näköalaa riitti vaikka mihin, joten en pilaa yllätystä sadoilla kuvilla, vaan sanon käykää tuolla itse, niin kokonaisvaltainen elämys on parempi.
Netti kun pilaa kaiken yllätyksellisen liian valmiksi kerrottuna.

Ulkotasanteen lattiaan oli maalattu ilmansuuntia. Vaelluskenkäni ja Suomen suunta

Lopuksi kapusimme alas ja kuvasimme siellä kaikkea kivaa ja tutustuimme majakanvartijan ruusutarhaan, jopa heidän yksityispuolelle. Saimme hyvää infoa häneltä. Olisin halunnut keskustella vielä enemmän, mutta kielemme rajoittivat meitä hieman.
Ihana paikka ja hieno uusi tuttavuus.
Kaikesta jäi erittäin hyvä mieli. Joten iso Kiitos sinne ! Muistan sinut ikuisesti.

Aivan lopuksi kerroimme menevämme tuon jälkeen vielä alempaan majakkaan kävellen, jolloin saimme henkilökohtaisen neuvon ja opastuksen oikotiestä, joka johti bussipysäkille pienen pellon ylitse ja rinnettä alas.
Ylempää katsottuna tuo polku näytää selvältä ...

Mutta jos katselee tuota alhalta päin ei asia ole enää kovinkaan selvä. Kuka "hitto" olisi tuon löytänyt bussipysäkin suunasta ?
Kyltti löytyi vain hakemalla ja polun päätä ei sitten olenkaan.

Ps.  Me olimme jo vaeltamassa toiseen suuntaan, joten tuolla ei ollut mitään väliä meille.
Mutta varmaankin tarpellinen tieto niille,  jotka tulevat tänne bussilla meidän jälkeemme.