Pettu

Aikaisemmin teimme ajoretken Särkisalo, Nikinsaari, Ulkoluoto, jolloin Pettu jäi meiltä käymättä ajanpuuteen vuoksi.
Nyt korjasimme asian. Kohteena oli Pettu. Ei siis pettuleipä, vaan Petunsaari.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pettu

Ajomatka Petunsaarelle on aluksi hyvä. Mantereella on asvalttitie, samoin Särkisalossa ja Niksaaressa, mutta Ulkoluodossa alkaa hyvin pölyävä hiekkatie. Pettuun pitää mennä lossilla tai vaikka uimalla.
No, ehkä lossi on parempi vaihtoehto.
Kuvassa on Petun lossi. Lossin takana on Ulkoluoto ja edessä Pettu, maihinnousun jälkeen on välittömästi korkea ylämäki.

Niinpä sitten ajoimme Ulkoluodosta lossin kyytiin, kohteenamme Pettu, josta emme tienneet yhtään mitään etukäteen. Seikkailu on aina kivempaa.
Ari lossilla.

Ari peilissä.

Lossilla oli myös laivakoira.

Sekä yksi pelastusvene ... mihin tarkoituksen, sitä en kyllä osaa aavistaa.

Tiia lossilla. Hänen oma selfiensä.

Pettuun päästyämme ajelimme jyrkän mäen ylös ja sitten lähdimme kulkemaan eteläistä tietä.
Tarkoituksena kiertää saari. Täälläkin tiet olivat todella pölyäviä. Teitä meni sinne sun tänne, vaikka tuossa piti olla jokin ympyrälenkki saarta kiertäen. Tienviittoja ei ollut missään.
Päädyimme sitten vahingossa Kattensviken (Kissanlahti), jossa päätimme sitten syödä eväämme.

Kattensviken oli hyvä paikka syödä eväät, koska Pettun rannat on täynnä kesämökkejä. Kulkijalle ei tahdo löytyä tilaa paitsi saaren keskellä. Rannat ovat niin sanotusti miinotettuja kesämökeillä. Jolloin Katsholmen oli hyvä ja vapaarantainen paikka. Katsholmen tarkoitaa Kissaluotoa. Se on ilmeisesti välillä luoto ja välillä niemi, jääkauden jälkeisen maannousun mukaan. Tai sitten se on jo vanhaa tietoa.
Sama se, söimme retkieväämme jokatapauksessa tässä lahdelmassa.

Muuten hyvä retkipaikka, kun oli hyvät maisemat ja kivi istuimeksi, mutta pöytä puuttui.
Käy se noinkin eväiden syöminen.

Teehetkemme. Aina ajatellaan, että me  kaikki suomalaiset joisimme joka kerta kahvia.
Me teemme aivan toisin. Retkillämme on aina vain teetä, joten nyt oli teehetki Earl Greyn kanssa. Kotona ja mökillä juodaan useinmiten kahvia.
Tosin talvella on meidän thermoskannussa itse valmistettua minttukaakaota.
Jep ... siihen on meillä oma reseptimme.

Tuolloin lipuivat iloksemme kyhmyjoutsenet Katsholmenin edustalle.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyhmyjoutsen
https://luontoportti.com/t/601/kyhmyjoutsen

Evästauon jälkeen me ajoimme kohti Petun kartanoa. Ensimmäiseksi metsämaisema avartui ja pian oli niittyjä sekä kartanon tuulimylly näköpiirissä.

Moottoripyörämme jätimme kartanon parkkipaikkaan. Nyt oli jo tavattoman kuuma ja hiostava ilma.
Jätimme myös ajovarusteemme pyörien päälle.

Olisiko tuo navetta? Sen seinustaa vasten oli hienot kukkaistutukset.

Upein niistä oli musta salkoruusu, jollaista en ole ikinä ennen nähnyt.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Salkoruusut

Petun kartanon pihalle piti mennä ruukin slagitiileistä tehdystä portista pihalle.

Petun kartanon kuisti näytti tältä.

Kuistilla oli tietenkin pelargonioita, mitä muutakaan voisi kasvattaa historiallisen rakennuksen kuistilla.

Oranssin värinen Kuu

Ajon jälkeen tietenkin saunoimme. Jo pidemmän aikaa Kuu on ollut oranssin värinen, kuin appelsiini. Väijyimme Kuuta, jotta se olisi kuvaamisen kannalta oikeassa kohdassa, eikä piilossa metsän takana.

Tässä sitten tämä saatiin kuvaan vihdoinkin.

Orijärven kaivos

Saavuttuamme Orijärven kaivokselle kiinnitin huomion ympäristön huonoon hoitoon. Kaivos on vanha ja silloin ei ollut vielä lakia, joka velvottaisi tasoittamaan jälkiä sekä hoitamaan ympäristön siedettävään kuntoon. Nykyisillä koneilla olisi helppoa työntää kuonakasat ja jätekivet kuoppiin.
Toista se oli hevospelien aikaan. Kuitenkin he ovat pilanneet jopa asuinrakennuksen pihan edustan.
Kasaamalla kuonaa ja jätekiviä tien toisellepuolelle talon eteen. Tuosta olisi voinut alkaa eheä luonto.
Aivan käsittämätöntä toimintaa!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Orij%C3%A4rven_kaivos

Kuinka ollakkaan sain siskoltani sopivasti kirjan nimeltään : Vihreä oli laaksoni.
Siinä näkyy kaikki nämä elementit jotka sopivat myös Orijärven kaivokseen.
Richard Llewellyn oli ympäristöasioissa aikaansa edellä.

Tien toiselle puolelle kaivos sopiikin ja järjellä olisi voinut hoitaa kaikki asiat toisinkin.
Duunarit eivät välitä, koska pitää saada leipää, ja omistajat taas ahnehtivat rahaa.
Vihreästä laaksosta keltaiseen liejuun.

Tästä tämä on lähtöisin ...

Rautaakin löytyi yksi lohkare.

Kekoja ja kuoppia riittäisi tasoitettavaksi.

Joku kaivostorni kaiketi.

Louhetta riittää ... seuraavaksi kiipesimme tuohon pienelle nyppylälle, jotta näkisimme ylempää enemmän.

Nyppylällä oli useampiakin kellareita. Ilmeisesti ruudin ja dynamiitin säilytykseen tehty.

Tämän rakennuksen seinässä oli tukimuurin ankkureita.

Muut kellarit olivat huonossa kunnossa.

Nyppylän toiselta puolelta oli hyvät näkymät josta sain otettua paremman kuvan kaivostornista.

Tornin alla olevassa kallioseinämässä näytti olevan onkalo.

Pohdin, kuinka tuo on syntynyt. Oliko muinoin jäähtyvään kallioon jäänyt kaasukupla tai olisiko tuo stafoni (rapautumaonkalo)? En millään jaksa uskoa, että kaivosmiehet olisivat hakannet huviksensa pyöreän onkalon lujaan kallioon.

Oikeastaan kaivosjärvi oli aika kaunis ja sen Välimeren sininen vesi oli kuin Kreikassa.
Kaivosjärven pohjukkaa.

Järven keskikohtaa ...

Nyppylä missä ensiksi seisoimme kuvaamassa.

Kaivosjärven toista päätä.

Sitten alkoi paluuajo kohti majoituspaikkaamme. Mutta ensin oli syötävä. Pysähdyimme Karjalohjalle Unkan baariin syömään.
https://fi-fi.facebook.com/Unkanbaari/

Tilasimme Pizzat ja olutta sekä siideriä. Siinä vieresämme oleva motoristipariskunta "veti herneen nenään" ja aloitti mutinansa, että eihän tämä meille kuulu, mutta ...
Johon vastasimme, että meidän oluessamme ei ole alkoholia. Tuohon Tiia lisäsi : Minun siiderini on myös alkoholitonta.
Nainen näytti epäröivältä, jolloin Aki sanoi hänelle, että sisällä on kylmäkaappi josta voi hakea alkoholitonta juomaa jos niin haluaa.

Pieni huomio, koska minun olutkolpakon (Iittalan valmistama) pohjassa oli karhu. Yleensä niissä ei ole kyseistä mainosta.