Malmgårdin kartano

Kuten jo mainitsin niin vaihdepolkimen vika vei meiltä aikaa, joka kostautui.
Malmgårdin kauppa oli mennyt kiinni. Myöhästyimme vain 15 minuutia.
Jäimme siis ilman ostoksia. Malmgårdin olut olisi tietenkin ollut mukava tuliainen kotiin vietäväksi.
Päätimme vilkaista kartanoa, kun siellä kerran olimme.
Hienovarainen ja kuninkaalinen ajokielto.
Kuljimme siis kävellen. 

Kartano sivusuunnasta nähtynä.

Ensimmäiseksi meitä tervehti kanuuna.

Pääoven pällä lukee kartanon valmistus vuosi 1885.

Nurmikon reunassa oli koristeina suuria simpukoita.

Tässä kartano koko komeudessaan.

Ja olihan myös hyvä saada henkilöitäkin kuvaan.
Vastavalo hankaloitti kuvaamista melkoisesti.

Kuvaajan selän takana komeili leijona. Se oli vanhempi kuin kartano.

Sitten olikin paluumatkan vuoro. Sää alkoi pilvistymään. Ja sadepilvet lähestymään.
Pilvet väistimme ajamalla mahdolliimman lähellä rannikkoa. Suuntasimme Isnäsiin, Jakariin ja sieltä alakautta Porvooseen. Näin väistimme juuri ja juuri sateen.
Porvoossa söimme vielä viimeiset retkieväät. Ja joimme termospullon loput tyhjäksi.
Myöhästyimme myös täällä Brunbergin kaupasta.
Viime metreillä oli jo kylmä ajaa varusteista huolimatta. Tämä on niin tätä surkeaa kesää.
Lämpö puuttuu ja päivääkään ei voi olla satamatta.
Päivällä kyllä tarkeni. Mutta kesällä pitäisi ola myös illalla lämmintä 

Retken pituus oli noin 260km

Ps. Otin sitten tänään tutkittavakseni Tiian vaihdepolkimen ongelman.
Pultti jolla se oli kiinni, oli mauserilla mitattuna 9,5mm !  Ei siis mikään ihme, jos ei löytynyt avainta tuohon !
Tallissa ollessani oli ilmeisesti osunut käteen jokin "kiinalainen" avain, joka sattui toimimaan.
Uudella rosteri pultilla oli hintaa peräti 30 centtiä.
Ja tuollainen pikkuvika viivästytti meidät Malmgårdista ja Brunbergiltä.
Pienestä on joskus asiat kiinni.
Pyörän edellisen omistajan 30 centin säästö kostautui aikahäviönä meille.  

Malmgård kvarn

Paluumatkalla pysähdymme katsomaan Koskenkylässä olevaa myllyä.

Sitten meidän oli aikomus mennä Malgårdin kartanon kauppaan.
Pysädyimme kuitenkin pian uudelleen, sillä näimme jotakin kiintoisaa.
Tuossa lukee Malmgård kvarn ( mylly )

Suoraan kyltin alapuolella on ovenedustan askelmana puolikas myllynkiveä.
Siihen on hakattu vuosiluku 1874.

Paikanpäällä näki, että äsken ajamamme silta on hieno.
Olisi jäänyt muuten näkemättä ilman pysähtymistä.

Veden korkeus selittyy virran eteen tehdyllä padolla.

Sorsapoikue näytti löytävän hyvin ruokaa syödäkseen padon matalalta puolelta.

Tiia ja myllyrakennus.

Sitten sai kasvisto mielenkiintomme heräämään.
Huomasimme heti useita sarviorvokkeja. 

Palsternakka oli myös villiintynyt.

Seuraavaksi ulotimme kasviretkemme puron varteen.

Pähkäilimme, että mikä tämä hieman "rantakukkaa" muistuttava kukka on.

Kovin helppo olisi pähkäillä, että tämä on Peltopähkämö.
Lehtien mukaan se on se. Latvuksen ja varren värin mukaan ei ole.
Luulen, että tuo on lehtopähkämön ja peltopähkämön risteymä.
Tässä sen kukka vielä kiusaksi.
Visainen juttu vai mitä ?

Vanha kunnon perinteinen aitakin nähtiin.

Ps.  Löysin kotinurkilta peltopähkämön.
Joten voitte heti verrata tätä pienikukkaista ja vihreävartista kasvia edelliseen.
Ei ole kuin aavistus samaa. Mutta kasvi on tunnistettavissa heti sukulaiseksi. 

Loviisan kirkko

Savukosken sillalta teimme ohimennen pikapyrähdyksen Loviisan kirkkoon.
Tämän kirkon alttaritaulu on korvattu patsaalla. 

Melkoisen komea tuo olikin. Kannatti tulla sitä vartavasten katsomaan.

Patsaan molemmilla sivustoilla on upeat lasimaalaukset.

Tässä niistä toinen. Valo siivilöityy niiden lävitse upeasti.

Uruissa oli selvästi uutta ja vanhaa.
Parvekkeelta roikkuva pillistö on selvästi tuoreempi.
Aika omintakeinen ratkaisu.

Savukosken silta

Seuraavaksi ajelimme Savukosken museo sillalle. Se ei ole enää käytössä.
Se on hieno, mutta mallia matala. Kovin moni vene ei pääse tuosta alitse.

Siltakansi on katettu nupukivillä.

Vaijerit pitävät pohjaa paikoillaan. Silta on tehty vuonna 1926.

Harvapa tulee ajatelleeksi nimiä Ruotsinpyhtää ja Pyhtää.
Tuolla on selityksensä. Rajakahinoissa 1743 tuohon keskelle Kymijokea vedettiin raja.
Ruotsinpyhtää jäi Ruotsi-Suomelle ja Pyhtää ilkeälle naapurille.

Tällä puolella sijaisi silloisen Ruotsin tulli. Nyt tie ei johda oikein mihinkään.
Se on miltei umpeen kasvanut.
No eipä tuon rajan vetokaan ollut pysyvää.
Ja hyvä niin ...  

Sillan vieressä kasvoi muhkeaa järvikaislaa.
No niin, nyt joku hermostui, koska se yleisön kaislana tunnettu kasvi satuu olemaan järviruokoa.
Harvoin on enemmistö ollut väärässä, mutta nyt on.
Oikeasti tuolla ei kai ole mitään väliä.
Olkoon siis se kaislikkona tunnettu kaislaa. 

Strukan sulut

Pyhtäältä löytyy myös Kymijoen haara, jossa sijaitsee Srtukan sulut.

Mootoripyörillä pääse sinne perille hiekkatietä pitkin.
Ajo-ohjeita tai viittoja ei juuri ole.

Sulut rakennettu Stocfors tehtaan toimesta noin vuonna 1903.
Kanavaa tai sulkuja tarvittiin merelle pääsyä varten ja että voitiin ohittaa Ståkafors koski.

Yläsulku ja sen takana padottu joki.

Sitten ylävirrasta saapui vene

Hetken seurattuamme Aki on jo koneen käyttäjänä.
Neljä patoluukkua pitää nostaa käsin veivaamalla  ja antaa sitten välialtaan täyttyä vedellä.
Kun vesi on samalla tasolla voi portit avata ja ajaa veneen sisälle. 

Sitten kun vene on altaassa, niin pitää portit ja patoluukut sulkea takanaan.
Sen jälkeen avataan neljä patoluukkua alasululta ja odotellaan veden laskua.
Tässä vene on jo laskenut osittain.
Vasemmalla olevista tikkaista näkee aikaisemman veden korkeuden.

Veden laskeuduttua merentasolle avataan portti tai kaksi, riippuen tietenkin veneen leveydestä.

Nyt on tie vapaa merelle ajoa varten.

Siellä paljon muutakin mukavaa katseltavaa.

Padon yläpuolella on ilmeisesti laiturin tolppiaa pollareinen ilman kantta.

Sivummalla on pari uomaa, joista yksi on tahkonut sähköä tai sitten tahkoaa edelleen.
Tämä oli hieno paikka missä viivyimme melko pitkään.

Pyhtään kirkko sisältä

Ensinäkymä oli tällainen ovesta astuessamme sisälle.

Kirkon saarnastuoli on vuodelta 1633

Kirkon katossa ja seinissä oli erilaisia piirustuksia.

Nämä ovat kaiketi vanhimmasta päästä.
Kirkko taidetta, jotka nykyisin vaikuttavat kovin alkeelliselta.

Vaikuttavin piirros oli mielestäni 6m korkea pyhä Kristoforos, joka kantaa Jeesus lasta olkapäällään.

Kirkkovaakunoita sieltä löytyi kaksi, jossa tässä toinen niistä.

Taidetta vuodelta 1600 luvulta.