Säädettävät jarru- ja kytkinkahvat Viragoon.

Koska en ole suurin ihminen kooltaan suomessa, ja siksi sormeni ovat suhteellisen lyhyet.
Virago XV 535 DX 2003 vakiomallinen kytkinkahva on niin pitkällä, ettei normaalin "pienen" ihmisen kädet riitä kytkinkahvan painamiseen ...
Tai siis riittää, ...  mutta peukaloon tulee lähinnä rasitusvamma. Siis jotakin oli tehtävä !
Tilasin netistä uudet ja säädettävät kahvat.

Jarrukahva istui heittämällä paikoilleen ilman ongelmia ja jarrun säätöä.

Kahvan säädöt ovat helppoja, ei tarvitse, kuin valita säätö 1-6 välillä.

Mitä uusilla kahvoilla saatiin aikaan ?
Näillä kahvoilla voidaan vaikuttaa kahvan ja tangon säätöetäisyyteen.

Kytkinkahva ei istunut paikoilleen heti. Ensin tarvitsi viilata kahvan vastepinnoista maalit pois molemmilta puolilta. Noin 1-1,5mm.

Tuon jälkeen ajoin Akin kanssa noin 100 km testiajon.

En ollut aivan tyytyväinen kytkimen toimintaan, joten meille kotiin päästyämme mietimme yhdessä ... missä vika ?

Pohdinnan jälkeen tänään päädyin viilaamaan maalit pois myös kahvan pystyvastepinnalta.

Ps. Tämä viilaaminen tarkoittaa  kytkinkahvan mustalta osalta pysty ja vaaka kohtaa, sekä pultin reikää.
Kahvan näkyviltä osilta ei tietenkään viilata maalia pois. Sitten laitetaan väliin vain vaseliinia.
Heti tuon jälkeen sain hienosäädettyä kytkimen kohdilleen. Testiajon jälkeen homma toimi kunnolla.
Ja jos ei toimi jatkossa, niin viilaan hieman lisää ... pikku juttu minulle.
Joka tapauksessa kahvat muuttuivat heti sormiystävälliseksi,  ja ovat toleranssiltaan minulle hyvät ... Pitää vain viilata heti maalit pois kaikista vastepinnoista.
Ongelmana lähinnä on että kahvoista tulee kyykkämäiset ja hätäisen sekä nopeat.
Mutta minkäs teet sille.!
Sormeni kiitävät kuitenkin tuosta uudistuksesta.
Kahvojen säädötkin ovat tarkemmat lyhyen säätövälin vuoksi.
Mutta, jos pitää säädön osoittamisen vapaalla, noin merkin keskipaikkeilla, niin kahvan hienosäätö toimii.

Ps. Tähän olisi toivonut jotakin ohjetta netissä ... ei muuten löytynyt. 
Mutta nyt tuokin on ratkaistu.
Maalilla on pilattu usein jengat ja tässä tapauksessa toinen kahva, mutta viilalla tuo ongelma hoitui helposti.
Kovin pienestä on toimivuus kiinni.
 

Sitten hieman uudempi kohta joka kannattaa myös lukea.

http://mckucko.blogspot.com/2018/07/yamaha-viragon-saatokahvat.html

Mikä lintu ?

Aikaisemmin Kaajaanissa ollessani, tuli kuvattua Kajaaninjoessa erikoinen lintu. Koska sillä oli mukanaan normaali puoliso, niin asia oli minulle sikäli selvä, että tiesin asian noin suunilleen.
Mietin ensin yksittäistä mutaatiota, mutta tämä on kylläkin jonkin sortin alarotu. Niin oudolta kuin se tuntuukin.
Lintuja on paikallisesti kotimaassaan paljon. Joten tuo on jo saanut oman nimenkin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mutaatio
https://fi.wikipedia.org/wiki/Risteym%C3%A4

Nettiä selaamalla asia selvisi minulle tarkalleen. Ja siksi en ole hosunut näiden kuvien vuoksi. Tämä asia piti saada selvitettyä, ennen kuvien julkaisua.

Lintu on Kööpenhaminan sorsa. Nytpä tuokin tiedetään.
Laitan pari linkkiä vielä tuosta. Ne selvittävät asiaa tarkemmin.
Olen aika iloinen koska onnistuin ottamaan nuo kuvat. Olin oikeaan aikaan, oikeassa paikassa.

http://users.utu.fi/hlehto/photo/color/copenhagen.shtml

Kuhakoski ja tulvauoma

Kosken rantaa voi kulkea kummalta puolelta tahansa sillan vuoksi, niin teimme tietenkin juuri niin.
Tässä minä olen "kosken keskellä" putousten pärske sumussa märällä kalliolla. Koska nyt oli kuivaa niin vesi virtaa vain minun vasemmalta puolelta. Mutta jos on vähänkin satanut, niin silloin se virtaa myös minun oikealta puoleltani.

Tässä tämä kyseinen oikeanpuolinen tulvauoma. On aika lähellä, ettei vesi tule minun päälleni tuosta suoraan.

Tämä on kiinnostava kohta siksi, että tuohon on syntymässä hiidenkirnu. Joku pöhkö on lienee hävittänyt tuota montusta jauhinkivet. Puolivalmista kirnua näkee harvoin.

Tässä Aki mittatikkuna  kirnu montussa.

Matkan sää oli hieno ja täysin aurinkoinen. Hikoilimme ja ilma oli 21,5C. Palumatkalla Helsinkiin törmäsimme kamaliin pilviin ja jäiseen ilmaan vain 16C !
Että osasi olla outoa paikallis säätä. Toki syksy on tulossa.
Tällä kertaa ajoimme vain 158km. Mutta sekin oli hyvästä. Retki oli mukava.

Kuhakoski ja myllynvierus putous

Myllynvierus putous on se korkein yksittäinen näistä kaikista tuossa koskessa. Tässä kolme kuvaa, koska minulla oli kuvavalinta ongelmia ...

Ps. Näette nyt siksi enemmän kuvia ...

Kuhakoski ja mylly

Toisella puolella oli vanhan myllynrauniot. Koskesta on saatu tuohon hyvin voimaa. Nyt tuo koski näyttää melko kesyltä, mutta keväisin ja syksyisin on koskessa vettä varmaankin lähes liikaa. Hieno tuo on näinkin kuivana hetkenä ihailtavaksi.
Vesi johdatettiin myllyn alle, jotta saatiin voimaa. Nyt vesi virtaa ohitse ja kesälläkin se näyttää melko voimakkaalta.

Aki tarkkailee myllyn rakennetta ja veden voimaa. Myllyn tarvitsema käyttövesi on kulkenut myllyn alla olevasta aukosta.

Myllyn pyöritys ja veden kulkuaukko näkyy hyvin myllyn alla.
Se on hienosti holvattu.

Veden voimaa voi hieman arvioida tästä kuvasta.

Tässä Patrick, joka on hieman lyhyesti nukkunut eilisen konsertin vuoksi. Hän näyttää nyt aavistuksen väsyneeltä.
Tuossa voi nauttia kosken soundista.
Jos mikään, niin tämä kosken kohinan kuuntelu on lepoa.

Söimme aamupalaksi retkieväät ja joimme teetä ja kahvia takana olevalla kalliolla. Sekin oli kovin kaunis retkipaikka. Tiia huomasi siellä kukkivan maksaruohon.

Kuhakoski ja uoma

Itse uomaa oli hieman louhittu. Lohkareita ei oltu siivottu minnekään tuosta vierestä. Aika on kuitenkin hienosti harmaannuttanut kivet jäkälillä. Ne sopivat nyt miltei luontoon.

Hieman alempana uoma alkoi pudota alaspäin. Putouskorkeus on noin 16m portaittain.

Tässä tämä ensi pudotus hieman lähemmin.

Kuhakoski ja silta

Ensinäkin täytyy mainita säästä. Ensin ennustettiin super lämmintä säätä. Kun sitten aamulla katsoin ikkunasta ulos, niin Helsingissä oli merisumu ja pilvistä. Läksimme silti aamulla ajamaan. Mitä kauemmaksi Helsingistä päästiin, niin sen parempi ilma oli. Meidän retkillä on aina jokin etappi, ja tällä kertaa se oli Kuhakoski. Luulen, että tuota ei moni tiedä. Tuohon on syynsä, jos Lopentieltä katselee niin näkee lähinnä savisen pelto-ojan. Tämä paikka on piilossa lähes kaikilta. Se ei näy oikestaan miltään tieltä. Paikkaan on vain osattava mennä.
Ensimmäiseksi sivutieltä vasemmalla näkyy tämä museosilta.

Sillalta katsottuna  näkyy toiseen suuntaan lähinnä kurja pelto-oja. Toiseen suuntaa hitaasti virtaava kanjonin vesi. Kanjonin vesi peilasi hienosti taivasta ja muu osuus näytti lähinnä saviselta.

Sillan kaiteet kävivät hyvin motoristien varustenaulakoista, koska alkoi olla aika kuuma.
Oli mukavampi tutkia ympäristiöä kevyemmin varustettuna. 

Itse silta oli hienosti holvattu, tosin melko loivalla profiililla. Silta oli kaunis ja hyvin säilynyt.

Aki pääsi katselemaan uomaa lähemmin ensimmäisenä. Tuossa vesi kulkee vilkaammin ja näyttää teknisesti paremmalta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tekniikka

Tuosta voidaan tietenkin olla eri mieltä nykyisin. Mutta tasangon tulvapelto ei linee ollut aikalaisille mieleen. Leipä oli otettava jostakin siihen aikaan.
Joka tapauksessa tämä loi erilaisen eliö bioversiteetin tuonne.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Biodiversiteetti

Tässä ajojengiä sillalla.

Gumbo Kiosk ja Halloumi burger

Kun vaihdoimme Viragoihin uudet renkaat niin, ne olivat tuoreet eli "vastapaistetut". Tämä tarkoitti sitä, että renkaat piti ajaa iisisti sisään noin 100 km matkalla. Päädyin Patrickin kanssa Gumbo kiosk, jossa ajattelimme ottaa jotakin erilaista.
http://www.gumbokiosk.fi/
https://www.facebook.com/Gumbo-Kiosk-1420768311584741/
Otimme hiukopalaksi Halloumi burgerin. Se on sellainen Vege viritelmä. Me emme ole missään mielessä mitään vegetaristeja.
Tässä on valkosipulia sisällä ja muutakin hyvää. Pian totesin tuon olevan taivaallista !
Siis tykkäsimme molemmat äijät älyttömästi.
Sunnuntaina olikin pakko ajaa Tiian kanssa sinne syömään "Vege burgerit", koska hän ei töiltään kerennyt tuonne aikaisemmin.
Tässä siitä retkestä kuvasaldoa.

Ps. Suosittelen kokeilemaan tuota vaihtoehtoa. Oli meinaan hyvää !
... niin että kiitoksia Gumbo Kiosk väelle.