Kuhakoski ja tulvauoma

Kosken rantaa voi kulkea kummalta puolelta tahansa sillan vuoksi, niin teimme tietenkin juuri niin.
Tässä minä olen "kosken keskellä" putousten pärske sumussa märällä kalliolla. Koska nyt oli kuivaa niin vesi virtaa vain minun vasemmalta puolelta. Mutta jos on vähänkin satanut, niin silloin se virtaa myös minun oikealta puoleltani.

Tässä tämä kyseinen oikeanpuolinen tulvauoma. On aika lähellä, ettei vesi tule minun päälleni tuosta suoraan.

Tämä on kiinnostava kohta siksi, että tuohon on syntymässä hiidenkirnu. Joku pöhkö on lienee hävittänyt tuota montusta jauhinkivet. Puolivalmista kirnua näkee harvoin.

Tässä Aki mittatikkuna  kirnu montussa.

Matkan sää oli hieno ja täysin aurinkoinen. Hikoilimme ja ilma oli 21,5C. Palumatkalla Helsinkiin törmäsimme kamaliin pilviin ja jäiseen ilmaan vain 16C !
Että osasi olla outoa paikallis säätä. Toki syksy on tulossa.
Tällä kertaa ajoimme vain 158km. Mutta sekin oli hyvästä. Retki oli mukava.

Kuhakoski ja myllynvierus putous

Myllynvierus putous on se korkein yksittäinen näistä kaikista tuossa koskessa. Tässä kolme kuvaa, koska minulla oli kuvavalinta ongelmia ...

Ps. Näette nyt siksi enemmän kuvia ...

Kuhakoski ja mylly

Toisella puolella oli vanhan myllynrauniot. Koskesta on saatu tuohon hyvin voimaa. Nyt tuo koski näyttää melko kesyltä, mutta keväisin ja syksyisin on koskessa vettä varmaankin lähes liikaa. Hieno tuo on näinkin kuivana hetkenä ihailtavaksi.
Vesi johdatettiin myllyn alle, jotta saatiin voimaa. Nyt vesi virtaa ohitse ja kesälläkin se näyttää melko voimakkaalta.

Aki tarkkailee myllyn rakennetta ja veden voimaa. Myllyn tarvitsema käyttövesi on kulkenut myllyn alla olevasta aukosta.

Myllyn pyöritys ja veden kulkuaukko näkyy hyvin myllyn alla.
Se on hienosti holvattu.

Veden voimaa voi hieman arvioida tästä kuvasta.

Tässä Patrick, joka on hieman lyhyesti nukkunut eilisen konsertin vuoksi. Hän näyttää nyt aavistuksen väsyneeltä.
Tuossa voi nauttia kosken soundista.
Jos mikään, niin tämä kosken kohinan kuuntelu on lepoa.

Söimme aamupalaksi retkieväät ja joimme teetä ja kahvia takana olevalla kalliolla. Sekin oli kovin kaunis retkipaikka. Tiia huomasi siellä kukkivan maksaruohon.

Kuhakoski ja uoma

Itse uomaa oli hieman louhittu. Lohkareita ei oltu siivottu minnekään tuosta vierestä. Aika on kuitenkin hienosti harmaannuttanut kivet jäkälillä. Ne sopivat nyt miltei luontoon.

Hieman alempana uoma alkoi pudota alaspäin. Putouskorkeus on noin 16m portaittain.

Tässä tämä ensi pudotus hieman lähemmin.