Se kävi minulle hienosti, niin kuin aina.
Lämpötila ei ollut kovin mairitteleva, mutta ajaminen on aina hienoa seurassa.
Tällä kertaa emme saaneet koko jengiä kasaan erinäisistä syistä.
Aki ehdotti etapiksi Pornaisten Halkiankoskea. Se sopi minulle, koska olin jo joskus aikaisemmin katsonut netistä joen koskia, joista olemme nähneet muutaman ennestään.
Minä yllätyin, että tämähän oli aivan liian helposti löydettävissä, mutta silti täysin piilossa.
Kohteen ohitse on liian helppo ajaa ajohurmiossa.
Pornaistentieltä pitää poiketa piiru sivummalle. Sitten näkyy saari ja ikään kuin tyyni seisova joki ...
Joen tyyneys johtuu sähkövoimalan padoista. Halkiankoski on haljennut tuossa kohtaa kahteen suuntaan aikoinaan. Siitä tuo nimi on kotoisin.
Kuvassa oikealla voi havaita, että uoma on luonnollinen ja syvä. Kallio kaartuu hienosti alaspäin rotkon pohjalle.
Kanjoni näyttää näin hienolta. On mahtanut olla upea näky joen virratessa vapaasti.
Tarvitsee odotella tuon vapaata juoksutusta. Akin ehdottoma ajokohde kohde oli hieno ja tänne tulemme toistekin katsomaan ja tutkimaan paikkaa tarkemmin.
https://www.suomenvesiputoukset.fi/vesiputoukset/koskinaeytoekset-suomessa/#halkiankoski
Hienoja kilometrejä syntyi tällä retkellä 125.
Taaskin voi vain hymyillä.
Ps. Pieni jälki kirjoitus. Koska Tiia ei sattuneesta syystä päässyt käymään täällä kanssamme, niin asia tuli asia korjattua 27.7 eli tänään. Sää oli onneksi parempi kuin viimeksi.
Pieni padon yläpuolis saari on kaunis.
Tiia vihdoinkin paikanpäällä katselemassa.
Koska nyt on kuivaa, niin pitää tulla tänne ehdottomasti keväällä katsomaan kosken pauhua.
Se on varma se !
Taukoa vietimme molemmilla kerroilla Kesämopossa.
Omistaja kertoi minulle, että tämä rakennus oli toiminut kauppana aikoinaan ja sitten kylä kuihtui palveluineen pois, aivan kuten muissakin maaseutupaikoissa. Mikä on hirmuisen sääli.
