Sapokanlahden ympäri kierros

Putouksilta alas tultuamme lähdimme kiertämään lahtea.
Pieni silta lyhensi reittiä sopivasti.

Rannan kasvisto on upea. Siitä esimerkkinä tämä Siperian kurjenmiekka.

Myös taidetta oli ripoteltu paikkapaikoin.
Kattohaikara perhehän se siinä.

Japanilaisuuskin oli näkyvillä, jos tarkkaan osasi katsella ympärilleen.

Tämä oli sitten liiankin helppo löytää.
Puiston idea taisi olla siinä, että kaikki löysivät jotakin.
Ja niin oli hyvä.

Sapokan putous

Kovasti kiitelty Kotkan Sapokanlahti on laitettu kovin kauniiksi istutuksineen.
Aloitimme katselun putouksen tutkimisella.
Tässä tämä.

Kiipesimme ylös, jossa huomasimme sivuhaaran pulppuavan kallionraosta.

Sama itsenään.

Eipä hassumpaa ...tuossa on jotakin veitoksellista.

"Pysäytyskuva" josta näkee veden liikerytmin.

Huipulta kuvattuna näkyy Sapokka ja kaupunki.
Hieno paikka.

Ari putouksilla.

Merimuseo

Helsingin Hylkysaaressa sijainnut merimuseo on nykyisin Kotkassa.
Sama tuo, sillä nyt se on hienossa merihenkisessä paikassa.

Katolle piti kävellä pitkää ramppia myöten.

Pientä loistoakin voi ihailla ilman että omistaa veneen.

Moottoripyörän sivupeili ... vaiko sittenkin meikkipeili ?

Haukkavuoren näköalatorni

Kotkan keskustaan saavuttuamme menimme ensiksi Haukkavuoren näkötornin kalliolle.
Tuo alue on aika hienosti piilossa ollaksen keskellä kaupunkia.
Taustalla on uhkaavia pilviä, mutta ne eivät saapuneet Kotkaan koskaan.

Ystävällinen tyttö otti meistä kuvan.
Kiitos sinulle.

Itse näkötorni oli vesitorni alunperin.Sodanaikana se toimi ilmavalvontatornina.
Se ylettyy 72m merenpinnasta mitattuna.
Tornin huipulla on kiikarit käytettävänä.

Sivuhuomiona havaitsimme hauskan roskakorin.
Se on hieno piriste arkipäivän tylsyyteen.
Visuaalisuudella on oma arvonsa.

Kyminlinna

Edellisestä retkestä oli kulunut noin 20 päivää. Sen jälkeen ilmat ovat olleet mahdottomia.
Tilastojen mukaan olisi kulunut 30 vuotta yhtä kylmästä juhannuksesta.
No se siitä.
Ennusteen mukaan Kotkassa oli tiedossa täys aurinkoinen päivä aamusta iltaan.
Niinpä tankkasimme pyörät ja suuntasimme Kotkaan heti aamuvarhaisella.
Jopa aamupala jäi syömättä.
Loviisassa pysähdyimme ostamaan aamupalaa kaupasta.
Voin todeta että oli hiemaan viileää ajaa ja välillä näytti todellakin siltä että voisi tulla pilvistä.
Niin ei kuitenkaan käynyt.
Hieman ennen Kotkaa on Kyminlinna, jonka rakentaminen aloitettiin 1791.
Kyminlinna on ollut sotilaskäytössä ja sinne ei ole ollut asiaa aikaisemmin.
Nyt tuo on hiljalleen enemmän avoinna.

Tässä olemme Kyminlinnan eräällä portilla, joka oli avoin ainakin tuolloin.

Ulkopuolellla on kivimuurit ja muurienpäällä ehkä hiekkavallit.

Marssimme tuosta sisään.

 





Toineinen puoli ei ollut tämän kummallisemman näköinen.
Alue oli suuri ja vaatisi parempaa perinpohjaista tutkimusta.
Kyminlinnan kokonaispinta-ala on yli 66 hehtaaria. 
Tuo veisi liikaa aikaa ja meillä oli mielessä muutakin katseltavaa.

Äijäpuhelin

Kun Suomen suvi on ollut mitä on ollut.
Pakkasta, räntä/vesisateita ja raekuuroja. Niin ajot ovat olleet väkisinkin vähissä.
Nyt oli siis aikaa miettiä.
Mietinnän tuloksena oli motoristille sopiva puhelin, jollaisen myös ostin.
Tämä on Cat B25.
Puhelin kestää pudotusta, öljyä ja veteen hukkumisen.
Tuon isoveli on Caterpillar B15q älypuhelin.
Jollainen myös tilattiin.
Jonkun erätestin mukaan se kesti yön pakastimessa olon.
Virtaa kuulema riitti aamulla. Samassa testissä puhelimen yli oli ajettu autolla.
Ei kyllä yhtään huvittaisi kokeilla tuota omalle puhelimelle.
Koska tämä ei ole mainos, niin toivottavasti oma laite kestää.
Masiinan kuori oli ainakin 4x paksumpi kuin vanhassa Nokiassa.
Sivuilta tämä on kumipinnoitettu ja takakannen avaamiseen tarvittiin tovi aikaa.

Sama laite takaapäin.

Spjutsund SSS Paviljong

Tiialla oli viikon loma, mutta sää oli kovin vaihtelevaa. Sadetta, pilvistä, kylmää, aurinkoa ja hellettä.
Kaikki etukäteen suunnitellut retket piti peruuttaa huonon kelin vuoksi.

Tänään oli kuitenkin pieni tasaisen sään hetki.
Ajattelimme ajavamme suoraan Sjutsundiin. mutta tielaitos oli toista mieltä.
Porvoontie oli suljettu Östersundomin siltaremontin vuoksi.
Piti ensiksi miettiä mitä ihmeen kautta pääsisimme jatkamaan matkaamme.
Toki moottoritietä pääsisi, mutta se ajatus ei miellyttänyt yhtään.
Keksimme lopulta moottoripyöräilyyn sopivan kiertotien.
Pääsimme sitä kautta takaisin mukavalle ja ajettavalle Porvoontielle, jota pitkin ajoimme Boxin riteykseen saakka.
Risteyksestä käännyimme oikealle ja ajoimme Spjutsundin tietä lähes loppuun saakka.
Sieltä päädyimme etukäteen oletetulle aamukahville SSS Paviljong ravintolan pihaan.
http://www.ssspaviljong.com/etusivu.html

Kuva SSS Paviljongin pihalta

Marssimme sisälle oven raosta ja tilasimme kahvit. Jolloin meille ilmoitettiin ravintolan olevan kiinni.
Myivät kuitenkin meille kahvit ja juuri paistetut munkit.
Siis  aivan ihanaa palvelua, aivan kuten jossakin pohjois-Suomessa.
Heillä taisi olla tänään jokin yksityinen tilauspäivä olettaisin.
Juuri mistään ei ole tullut yhtä ihanaa fiilistä, kuin tuolta.
Joten kumarramme ja kiitämme erittäin syvään.

Kuppi kahvia ja vastapaistettu munkki maistuivat taivaalliselta.
Kiitos päivämme pelastuksesta !
Suosittelen tätä paikkaa kaikille .
Olemme myös syöneet tuolla joskus aikaisemmin ja ruoka oli hyvää.

Kahvien jälkeen kävelimme läheisen niemen kärkeen katselemaan maisemia.

Sitten mietimme minne mennä ja päädyimme ajamaan Kitöö/Löparo kanavalle, jonne Susanna on ajanut viimeeksi Masalla.
Honda reissu näyttti nyt tältä.

Pari pyörää ja kanavan hyvin kapea sisään syöttö, joka on vasemmalla.

Spjutsundissa on myös komea saaristolaiskirkko.

Hienoa säätä ja ajomatkaa syntyi kiertotien takia peräti 95km .

Uimista, hellettä ja ongelma

Tiedossa oli tuleva superhellepäivä. Jo varhain aamulla oli 22C varjossa.
Päätimme lähteä porukalla uimaan.
Emäsalon parkkipaikalla oli muutaman uimarin pyörä jonossa ...

Pienen metsä rämpimisen jälkeen me pääsimme rannalle.

Meitä vetää tänne kirkas vesi ja hienot maisemat.

Susanna päätti hieman kuvata. Veden lämpötila oli aluksi vain 13C.
Iltapäivällä ilma lämpeni ja oli peräti 30C varjossa.
Vesikin lämpeni iltapäivällä 15C asti.

Kuvaus tuloksia :
Meriheinä on näin alkukesästä melkein keltaista. Se vihertyy myöhemmin.

Hui mikä hai !
Tosin siinä luki made in USA.

Rantakäärmeitä oli meidän uima kavereina. Tässä niistä eräs.
Käärmeitä ja meitä ei kylmä vesi haitannut yhtään.

Armeijan tykkivene ajoi vauhdilla ohitse. Jäimme odottelemaan suuria aaltoja.

Tässä kuva ennen aaltoja.

Ja vähän sen jälkeen.

Uiminenkin oli kovin haasteellista tykkiveneen tekemässä aallokossa.
Samaan aikaan Akilla oli kiire pelastaa ajovarusteensa, sillä aallot ylettivät vajaa 2m ylöspäin kalliolle.
Armeijan aluksissa on ilmeisesti rajusti tehoa, näin voimme päätellä tuosta episodista.

Joskus on pakko lähteä poispäinkin.
Pakkasimme varusteet mukaan ja vaelsimme metsän halki takaisin moottoripyörillemme.

Viime vilkaisu taaksemme. Kovin kaunista tuokin taakse jäävä maisema on.

Kuumissamme pääsimme metsän halki pyörillemme. Oli ihanaa päästä viilettämään kohti kotia.
Pysähdyimme kuitenkin vielä Emäsalon sillalle.

Nyt kuvaaja päätti seistä ilmassa, jotta voi ottaa tämän kuvan.
Vai mitä luulette ?

Sillalta pyyhälsimme tovin kohti kotia, kunnes ...
Mustijoen kohdalla Susannan Hondasta irtosivat ketjut vauhdissa.
Onneksi ei mitään käynyt, mutta ajomatka päättyi tähän, niin oletimme.
 

Kunnes Tiia muisti hinausvakuutuksen.
Pohdimme hieman korjaus ongelmaa, kun hinausauton kuljettaja sanoi että heillä on varikolla työkaluja.
Päätimme, että mennään sinne ensiksi.

Nyt olemme hinausvarikolla, mistä saimme tarvittavat työkalut lainaksi.
Siis holkkisatsin. Muita työkaluja meillä on itsellämme aina mukana ajossa.

Saimme ketjut paikoilleen avaamalla koneen posken.
Sieltä olivat pudonneet ketjut eturattaalta alas.
Totesimme heti, ettei mitään ollut onneksi rikki.
Tarvittiin vain pieni säätö ja pyörä oli valmis ajoon.
Lienee tässä kyse superhelteestä, jossa ketjut olivat venyneet hieman liikaa lämmössä.

No reissu oli kuitenkin hyvä kaikin puolin ja ongelmakin hoitui hyvin kitkatta.
Hienoa ajomatkaa tuli 125km.

Ps. Jes kaikki on OK .