Määkynmäki

Talomuseolta lähtee luontopolku Määkynmäelle. Kasvistossa on huimia erikoisuuksia, joten kannattaa kävellä vaikka pikkasen.
Pian meille kävi niin, että me vain jatkoimme matkaa edelleen. Unohtaen melkein Hakoisen muinaislinnan.
Ensimmäinen ihastus oli Mustakonnanmarja, jota en ole koskaan nähnyt luonnossa. Kasvitarhoissa toki.

Toinen minulle tuttu komistus oli Kotkansiipi, niitä oli täällä valtavina yhtenäisinä kasvustoina.

Kävelyreissua vain jatkettiin vaikka alkoi olla jo kuuma ...
Aloittelu kun oli kovin helppoa ensi alkuun. Ja polku tuntui vetevän edelleen meitä

Eräässä kuusessa oli hieno tyvi paksunnos.Tuollaista näkee harvemmin.

Juoksuhautoja on täällä ainakin 2,5 km matkalla.  Ne on tehty 1915. Rakentajina olivat venäläiset, suomalaiset, virolaiset ja kiinalaiset. Kiinalaiset olivat vankityövoimaa, kuten Helsingissäkin tapahtui.

Ladottua kivimuuria

 

Muurilla kävelyä jatkui aina vain ylemmäksi. Moottoripyörävarusteissa alkoi tuntumaan jo kovin kuumalta.

Joitakin sivujuoksuhautojakin oli harvakseen havaittavissa.





















Kävelyä sen kuin vain riitti.

Perillä odotti hieno näkymä, joskin olisi toivonut auringon paistavan. Tänne oli hyvä pysähtyä evästauolle ja huilaamaan.

Hetken syötyä ja juotuamme oli aika katsella paikkaa tarkemmin. Pystysuoraa pudotusta riitti.

Hieman "uhkarohkea" Tiia halusi välttämättä käydä aivan reunalla katselemassa.

Aki huipulla ....

Tiia huipulla

Ps. Sanoisin Määkynmäen olevan hieno kohde, mutta se ei sovi aivan motoristeille, paitsi jos ilma on viileä. Meidän retkemme oli siinä ja siinä lämmön suhteen.
Jos ajaa jollakin kaapilla tai leposohvalla, niin tuota ongelmaa ei ole.

Laurinmäki ja sepänpaja

Koska sepän rakennusta pidettiin palovaarallisena, niin rakennus sijoittautui aina pihapiirin ulkopuolelle.
Sepän ammatti oli siihen aikaan kovin tärkeä. Hän osasi tehdä aseet, miekat, puukot ja aurat..
Kalevalan seppä Ilmari osasi takoa myös Sammon.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sampo_(Kalevala)

Ei pidä unohtaa hevosten längen tekijöitä tai samalla metodilla jousipyssyjen tekoa..
Jousipyssyllä kadettiin etupäässä riistaa ja se sopi myöskin vihollisten kaatamiseen.
Valmistus tapa on samanlainen.















Hupia :
" Maa Jussit," Aki ja Tiia.

Laurinmäki jatkoa

Tuulimyllyihin verrattuna on tämä käsikäyttöinen jauhinkivi on kovin alkeellinen.
Vilja pudotettiin keskellä olevasta aukosta alas. Sitten vain pyöritettiin käsin kiveä kepillä joka kuului kiven sivussa olevaan koloon.
Veikkaisin tuulimyllyn oleen kovin vapauttava keksintö tähän verrattuna.

Sana pihapiiri on nykyisin kovin hukassa. Tämä tarkoitti piha rakennusten neliöön sijoittelua. Jolloin rakennusten keskelle jäi pihapiiri. Ettäkö miksi näin?
Rakennukset suojattiin villi eläimiltä, kuten karhuilta ja susilta. Ei pidä unohtaa  myöskään naapuri valtioiden toimintaa.
Koska vesi oli se tärkein elämän säilyttäjä, niin talot sijoitettiin kaivon ympärille.
Keskellä oleva vinttikaivo on ollut hieno innovatio aikoinaan.

Missä ei ollut rakennuksia suojana, niin siellä oli niinsanottu risuaita. Joten pihapiiri oli todellakin suljettu.

Rakennusten katot tehtiin päreistä. Tässä on vaikka tuulivoimalla toimiva pärehöylä.

Myöskään ilman saunaa ei ole Suomalainen koskaan voinut olla.
Savusauna , siis ilman piippua oleva..

Muinoin saunoissa eleli Saunatonttu, jota ei voinut ärsyttää väärillä sauna tavoilla.
Siitä seurasi vain ongelmia. Kuten vielä nytkin. Sauna  olisi vaikka syttyä palamaan.
Muinasia sauna sääntöjä :
Löylyn heiton aloitus : Yksi kauhallinen saunalle, yksi saunatontulle ja yksi saunojille.
Näin pitää tehdä ensin ja sitten löylyn heitto on vapaata.

 Ps . Saunassa ei voi kiroilla, puhua politiikkaa, tai käyttäytyä  muuten huonosti. etc 

Laurinmäen tuulimylly

Tuolla oli rakennuksia paljon enemmänkin, mutta en viitsi kaikesta kirjoittaa. Joten käykää itse tuolla katsomassa..
Koska Tiia on käsityö ihminen, niin ompelijan talo oli hänestä kiinostava.

Tuulimyllyt ovat aina hienoja silloisten " insinöörien"  suunitelun jälkiä. Tuulivoimaa on käytettety melko monella tavalla hyödyksi aikoinaan.
Laite tarvitsee avointa ja tuulista mäkeä toimiakseen. 

Sen siivet tarkemmin nähtynä. Tuossa käytettiin siipien päällä olevia kankaita purjeina.
Kuvassa vain apukehikko.

Laitteen välitys tapahtui puisilla hammasrattailla ja erilaisilla akseleilla.

Laurinmäen talomuseo

Heti kahvit juotuamme lähdimme Laurinmäelle . Siellä on pieni talomuseo alue.
https://www.janakkala.fi/laurinmaki/

Ihmiset ovat kyenneet asumaan talossa, jossa ei ollut savupiippua. Savu kulki ulos katonrajassa olevista räppänöistä ulos.
Tällainen oli siis savupirtti.

Rakennukset olivat kovin matalia.

Niiden oviaukot vieläkin matalempia. Ihmiset olivat lyhyempiä, kuin nyt ja lämpöä ei haluttu katoavan oven aukaisun yhteydessä..

Laurinmäki ja Cafe Laurinmäki

Aivan lähellä kirkkoa löytyi Laurinmäen kahvila. Cafe Laurinmäki. Se oli hieno keltamullalla maalattu vanha rakennus. Punamulta lienee tutumpi  maali meille kaikille.

Heti pihalla oli lasten viihdykkeitä.

Mikä olisi lasten ratsastaa vaikka Dinolla.

 ... tai sitten kiraffilla.

Minulla  jo kuitenkin kolotti kahvihammasta ja menimme kahvilaan sisään. Oli jäänyt aamukahvi juomatta minulta.
Ensin sisältä tuo näytti koululuokalta, koska siellä oli koulupulpetteja.
Kun kyselin asiasta , niin sain tiedon, että tämä oli ollut rukoushuone ja he olivat ottaneet koulupulpetit talteen tänne.
Mikä on hieno asia mielestäni.

Tiedon jälkeen tilasimme kahvit ja wienerit.

Jotka söimme ja joimme tietenkin ulkona.

https://www.facebook.com/kahvilalaurinmaki/?ref=ts&fref=ts
https://www.janakkala.fi/laurinmaki/kahvila/

Janakkalaan

Aloitimme retkemme valmistelut ajoissa. Tankkasimme pyörät ja keitimme teeveden termospulloon.
Teimme retkieväät ja etc.
Retken pääkohteena oli Hakoisten muinaislinna.

Kuvassa olemme melkein lähdössä matkaan.

Janakkalaan saavuttuamme suunnitelmat muuttuivat hieman.  Pyhän Laurin kivikirkko vaikutti tutkimuksen arvoiselta.

Speksejä hieman tuosta ...

Kirkkoon oli  lisätty muutama "uusi" siipirakennus ...

Kirkon tapuli oli erikseen kuten aina oli silloin rakennustapana.

Kirkon pääovi näytti tältä. Josta pääsimme vasta tovin jälkeen astumaan sisälle katsomaan. Meitä ennen kirkko oli varattu jonkin suvun toimintaan.

Sisältä näytti tältä ... yllätyksessi kirkossa ei ollut seinämaalauksia yhtään. Aika koruttoman näköinen se oli. Aivan kuin Martti Lutherin pyynnöstä. Eli usko on tärkeämpi kuin kirkon loisto ja etc.
Hän pyrki uskonnon puhdistamiseen kaikesta epäolennaisesta.

No,  aatelisvaakunoita oli kuitenkin muutama seinällä.
Stiemcreuz 1600, Von Frank 1600 luvulta, Brunow 1600 luvulta, Uggla 1600 luvulta.
Joiden nimi järjestyksen saatte keksiä itse.

Pyhän Olavin veistos kuitenkin löytyi. Pyhä Olavi 1400 luvulta

Pyhä Lauri veistos 1300 luvulta.

Mc Kucko Susannan ajoja

Eilen kun katsoimme sää ennusteet oli tälle päivälle vihdoinkin luvattu jotain muuta kuin +5C° ja vesisadetta, joten päätimme että käymme ajamassa vähän pidemmän ajolenkin merenrannassa. Aamulla ennusteet olivat kuitenkin vaihtuneet, sää oli synkkä ja pilvinen vaikkakin lämpöasteita jopa +14C°, joten päätimme muuttaa suunnitelmaa ja ajaa lenkin Tenojokilaaksoa pitkin.

Ajoimme ensin Suomen puolelle Karigasniemeen tankkaamaan pyörän ja sieltä jatkoimme matkaa Tenojokilaakson vartta kulkevaa tietä pitkin Utsjoelle.

Pysähdyimme matkan varrella ottamaan pari kuvaa Rastigaisa tunturista jossa oli vielä sen verran lunta että olisi voinut vaikka ajaa moottorikelkalla.

Pysähdys paikalla sijaitsi myös iso kivi, johon oli laitettu muistokyltti Tenonvarren tien rakentamisesta jonka edesmennyt presidentti Mauno Koivisto vihki käyttöön vuonna 1983.

Näin sivuhuomiona kyseistä tietä ei olla uusittu yhtään sitten sen avaamiseen. Tie on täynnä piellä paikattuja railoja, paikkamattomia monttuja ja töyssyjä jotka, onneksi osa oli merkattu punaisella spray maalilla. Näin osasi ajoissa varoa niitä. Utsjoelle päästyämme piti pysähtyä kahvitauolle sillä montut alkoivat tuntumaan jo selässä. Todennäköisesti jousitusta jos säätäisi kahdelle henkilölle paremmaksi ei montutkaan niin tuntuisi.

Utsjoelta jatkoimme matkaa rajan ylittävää siltaa pitkin Norjan puolelle ja Karasjokea kohti. Vaikka tie kulkee samalla lailla Tenojoen vartta pitkin mutta Norjan puolella jokea, niin valtioiden välisen eron huomaa heti. Norjan puoleinen tie on huomattavasti paremmassa kunnossa ja pääsee kallistelamaan moottoripyörällä mutkissa !
Tosin mielestäni maisemat ovat hienommat Suomen puolelta katsottuna, sillä Norjan puolella on enemmän pusikkoa ja puita näköesteenä.

Pohjoisessa on tunnetusti kylmä, kostea ja vähä luminen kesä, joten "riemuksemme" ajoimme viimeiset  90km vesisateessa. Ei se vesisateessa ajaminen ole mitään herkkua, mutta näillä leveyspiireillä on sen verran vähän aurinkoisia ja lämpimiä ajopäiviä että jos haluaa ajokilometrejä kertyvän täytyy lähteä liikenteeseen vaikka sää olisikin epävakaan oloinen. Eihän se sää kuitenkaan ole kuin vain pukeutumis kysymys, kunnon ajovarusteet ja kaksi kerrosta vaatetta alle niin tarkenee. Sillä pystyyhän sitä ajamaan moottorikelkallakin -25C° pakkasessa.
 Ajokilometrejä kertyi 262km.