Kärkelän kuparisulatto

Ajelimme sitten pölyävää hiekkatietä Kärkelän kuparisulatolle, jossa harvempi turisti on käynyt.
Pyörät jätimme kuparisulaton pajan viereen, koska kylässä ei ollut parkkipaikkoja edes prätkille.

Sivurakennuksessa oli hieno esimerkki Brittiläisestä oivalluksesta, eli piippu on suljettu päältä.
Miksi näin? Jotta sade ja lumi ei menisi piipusta sisään. Kun tulee matalapaine, niin uunit eivät vedä,
koska kylmä ilma laskeutuu aina alaspäin. Nyt kylmä ilma väistää piipun vierestä.
Itse muinoin Englannissa käydessäni kopioin idean ja tein siitä suomalaisen version.
Kyllä kyläläiset ihmettelivät asian tarkoitusta kovasti. Nykyisin piipunhattuja voi ostaa rautakaupasta, eikä tuota ihmetellä enää yhtään. Omaan versioon hitsasin rungon parista pellonlaidalle hylätystä potkukelkan jalaksista. Johon niittasin pläkkipellin kanneksi.
Jos joku propellihattu ihmettelee miksi potkukelkan jalakset ? Niin kerron, että ne oli ennenvanhaan tehty superhienosta jousiteräksestä. Jolloin en tarvitse edellenkään ruuveja sen kiinittämisen.
Koko homman voi nostaa paikoiltaan vain venyttämällä ja sama homma toimii toistepäin.

Kun saimme pyörät parkkiin, lähdimme kävelemään takaisin kohti kylää.

Ensin pysähdyimme sillalle katsomaan Kärkelän jokea. Täällä suunnassa ei ole juuri satanut vettä tänä kesänä ja sen takia joki on aika kesy.

Siis ensin katse yläjuoksuun päin.

Sitten toiseen suuntaan vilkaisu alajuoksulle päin.

Sen jälkeen kuljimme idyllisen ruukkikylän halki. Tuolla kaikki rakennukset oli maalattu punamullalla.

”Vanha pelargonia on mummon akkunalla ja akkunan alla, laulaa katulaulaja.”
(Tangon sanat)

Lisää kylän rakennuksia ...

Pieni jalkapatikka vie meidät Kärkelän koskelle ja padolle. Ohitse hevoshaan ja kukkaniittyjen.
Hevoshaan tolpan päässä oli kivi. Pyöreä kivi oli haljennut hienosti.

Tienpientareella oli ketokukkia ja perhosia vaikka kuinka paljon. Tässä metsänokiperhonen ja ahdekaunokki.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4nokiperhonen
https://www.suomen-perhoset.fi/metsanokiperhonen/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ahdekaunokki
https://luontoportti.com/t/1179/ahdekaunokki

Saavuimme patosulun sillalle.

Jossa tutkimme hieman ympäristöä ...

Tässä patosulkujen nostolaite joka on toiminut rautakangella vääntäen ja hakakoukkuja aukaisten.
Alkeellista, mutta toimivaa.

Yläjuoksuun kurkaten näytää, kuin tuossa olisi järvi, mutta se on vain padottua jokea.

Hieman sivummalta se näytää tältä. Sikajärveen on vielä kuitenkin matkaa.

Sitten kurkistus alajuoksuun päin.

Paluumatka alkoi tietenkin kävellen ...

Puolimatkassa takaisin oli sähkömylly jota vilkaisimme.

Sähkömyllyn kohdalla jokimaisema näytti tältä.

Pian olimme taas Kärkelän kylänraitilla ja kohta pyörillämme.

Antskog ruukki

Yhteinen ajolomamme alkoi. Sää oli ollut helteinen joksenkin 30C jo pidemmän aikaa. Tuollaisilla keleillä ei voi ajaa ajovarusteilla. T-paita shortsit yhdistelmä sallii vain alle mopon nopeuden.
Kaikki muu ylempi nopeus on idiottimaista. Onneksi sää hieman viileni ja me saimme laittaa yllemme oikeat ajovarusteet.
Lähtömme oli aamuvarhaisella.
Heitimme rinkat selkäämme ja painumme baanalle.

Ensimäinen varsinainen kohtemme oli Antskogin ruukki. Yleensä olemme pyyhältäneet aikaisemmin tuon kohteen ohitse, lähinnä Billnäs ja Fiskars ruukeille. Nyt ajattelimme korjata tuon asian.
Prätkille löytyi helposti parkkipaikka, mutta autoille ei niinkään.

Kävelimme tuosta tien toisellepuolelle katsomaan ruukkia. Billnäsistä ja Fiskarsista poiketen tämä alue oli aidattu. Otin silti pari kuvaa. Korkea putous jäi meiltä näkemättä.

Oliko tämä tässä mietin. Zoomasin kuvan korkealle padolle, jonne emme nyt päässeetkään käymään.
Tuosta menimme takaisin pyörillemme, koska teki jo mieli syödä aamupalaa.

Eväät söimme seisten, kun ei löytynyt kantoa, kiveä tai tukinpätkää istuimeksi. Pöytänä oli prätkän sivulaukut. Syötyämme oli jo aivot kirkkaammat ja aloimme tähyillä ympäristöön ...

Seuraksemme tuli neitoperhonen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Neitoperhonen
https://www.suomen-perhoset.fi/neitoperhonen/

Ensinäkemältä vaikuttava pihatie olikin käytettävissä oleva tie, sen me havaitsimme nyt.
Sitten kävelimme hieman joenvartta ja näimme päätien sillan jonka ylitse olimme ajaneet tänne tullesssamme. Nauhukset näyttivät viihtyvän tuossa hyvin.
Väittäisin tuo olevan valtikkanauhuksen ja siperiannauhuksen risteymä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Valtikkanauhus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Siperiannauhus

Jokivarsi oli hyvin kivetty.

Tuosta näimme valkoisen sillan, josta mietin saavamme hienoja kuvia.

Ja niin kävikin ... sillalta näkyi ruukin suuntaan sauna ja hieno hiekkapohjainen uimapaikka.

Toiseen suuntaan näkyi koko pitkä patojärvi.

Kauniin näkymän lisäksi täältä näkyi myös, että patoaltaan toisessa päässä olisi toinen pato.
Päätimme kävellä moottoripyörillemme ja ajaa katsomaan mitä siellä oikeasti on.

Ajotie oli hienohiekkainen ja pölyävä, mutta ei se meidän tahtiamme haitannut.
Tässä patojärven maisemakuvia ohiajaessamme.

Perille päästyämme ensihuomiomme kiinittyi penkkiin ja maisemiin. Täällähän meidän olisi pitänyt syödä eväämme. Mutta mistäpä tuon olisi etukäteen tiennyt. Emme olleet urkkineet netistä mitään, vaan seikkailimme ja se kannatti. Hyvä istuin ja eväspaikka totesimme kaikki samaan henkeen.

Tiian takana näkyy samainen penkki.

Kysymyksen oliko täälläkin patosulut ? Vastaus on että on.

Aki sululla.

Padon sulkulaite.

Tästä näkyy hyvin Seljänalaisenjärvi.

Siltojen väliseen kallion oli hakattu kiveen teksti. Suomennettuna se kuuluu näin:
Suomen ensimmäinen sulku,
Julin 1824.

Näimme muutakin, kuten neidonkorennon
https://fi.wikipedia.org/wiki/Neidonkorento

Lisäksi pähkinäpensaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopanp%C3%A4hkin%C3%A4pensas
https://luontoportti.com/t/1308/pahkinapensas

Iso-Valkee

Kun kuulimme, että on olemassa eräs hyvin kirkas järvi Etelä-Suomessa, päätimme käydä sitä katsomassa juhannuksena, kun oli pakko päästä uimaan liika lämmön vuoksi. Järvi on nimeltään Iso-Valkee.
Alkumatka sujui hyvin, mutta käänntyessämme Oinasjärventielle alkoi surkein öljysoratie ikinä.
Ajaminen oli yhtä tuskaa ja kuoppien väistelyä. Lopulta pääsimme tämän surkean tien lopuun ja käännyimme kohti Iso-Valkeeta. Se oli hiekkatie, jossa alussa oli sellaista pyykkilautatietä, että hampaista oli paikat pudota.
Loppumatka olikin sitten melko hyvää tasaista hiekkatietä.

Perille päästyämme oli vielä patikoitava polkua pitkin, jotta löytäisimme sen mitä etsimmekin.
Tarttee nähdä vaivaa enemmänkin joskus.

Tuolla ei pääse uimaan aivan joka paikasta. Esimerkiksi tuosta Lummelahdesta on turha yrittää.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Isolumme
https://luontoportti.com/t/110/isolumme

Myöskään jyrkät rinteet tai suo ei salli uimista. Mutta luonto ja kasvisto oli ihanaa.

Jatkoimme kävelyä edelleen ja aloimme olla jo järven toisessa päässä. Jossa oli aivan liian matala lahti.
Tämä järvi ei ole kuitenkaan mikään matala rutakko, vaan syvimmilään lienee 22m.
Järven perukka oli liian matala, mutta hyvin kiintoisa koska kirkkaassa vedessä näkyi hyvin ikiaikaisia uppotukkeja helposti.

Tämä kolo houkutteli, mutta veden mataluus ei. Luulisin sen olevan kanootin lähtöpaikka. Koska maaston pieni kuluma on sen luokkainen.

Lopulta tulimme kohtaan järven toisella puolella, aivan mitä etsimmekin. Siinä kohdassa kasvoi Rantakukkia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rantakukka
https://luontoportti.com/t/421/rantakukka

Joo ... kävimme uimassa tietenkin ja söimme retki eväämme. Lukija toki huomasi että juhannus ei ole tällä päivämäärällä, kuin blogi kirjoituksemme ...

Vaan nyt palasimme uudelleen kohtaan mitä etsimmekin ja se liittyy sukeltamiseen.
Meillä ei ollut juhannuksena välineitä mukanamme, koska ne olivat Helsingissä, joten otimme asian uusintana.
Syy on on tämä ... järvi on täynnä kaloja ja muuta katseltavaa, koska vesi on kirkasta.
Kuvassa Ahven pinnalta katseltuna ilman sukellusta.

Niinpä otimme tällä kertaa asian uusiksi. Päätimme hieman snorklata.

Tiian snorklausta ... ensimmäinen lähtö

Tuossa hommassa ei ole mikään kiire, kannattaa vain lipua hiljalleen ja katsoa ympäristöön.
Niin silloin näkee paljon enemmän

Tiian paluumatka kuvia  ...

Sitten oli minun vuoroni. Minä en pelkästään snorklaa, vaan syväsukellan tuon lisäksi.

Paluumatkalla kohti evästaukoa ...

Ja sen me myös pidimme, sekä otimme sukellus session heti uusiksi.

Ettäkö Miksi ?
https://www.youtube.com/watch?v=RBIjGyoyGLU
https://www.youtube.com/watch?v=jeMUeq6K6Sc
https://www.youtube.com/watch?v=FRmQ0FLYNwY

Havaittua

Kun kävin kaupassa, niin parkkihalliin eteemme oli ilmestynyt erikoinen laite. Katettu kuin kyykkä ja vaikutti silti skootterilta. Kuitenkin siinä oli ketjuveto !
Koska vehkeessä luki Honda, niin etsin netistä sitten ... mikähän tämä mahtaisi olla ?

No sieltä selvisi että laite on Honda Forza 750. Siis jonkinlainen skootterien kuningas.
Tuolla kelpaisi jo ajaa itsekin. Olen ajellut Kreikassa kovinkin monella skootterilla ja lapsillamme oli niitä parikappaletta aikoinaan itsellään. Eli on jotakin käsitystä Custom miehellä skoottereistakin.
Peltikuoristen Vespojen omistajia tulee moikattua tienpäällä, kuten muita prätkäilijöitä.
Olen tavannut Vespa harrastekerhon äijiä ja todennut heidät mukaviksi.

Tässä tämä ihmetyksen kohde.

Stadilainen pottu juttu

No, en viitsinyt vastata keskusteluun mitään ... syystä ... , vaan kerronpa pienen stoorin.
Kun muutimme Siilitie seiskaan, niin siellä oli oikeat leveät kivestä tehdyt ikkulaudat.
Halusin kasvattaa snadina kloddina takiaisia ja muita luonnonkukkia ruukussa himassa (koti)
Se minulle aina sallittiin ... vanhempamme olivat edistysmielisiä.

Ps. Jolloin ... siksi olen nykyisin innokas kasvitieteilijä.

Toisessa kodissamme (Siilari) Siilitie seiskassa oli samanlaiset tuuletusikkunat, kuin meillä on nyt Roihuvuoressa. Ulkona oli muutama räpätäti (Siis sama, kuin ennenvanhaan sentraali Sandra puhelinkeskuksessa.)
https://urbaanisanakirja.com/word/rapatati/

Pitivät torikokoustaan tallin edessä ikunamme alla. Yksi viittoili ylös meidän ikkunaamme kohden ja ihmetteli, että mikähän on noin kaunis kukka tuolla ikunalla ?
Meinasin kuolla nauruun, koska kasvattelin perunoita kukkaruukussa ikkunalaudalla ja niissä olivat nämä kauniit violetin väriset kukat, vaikka muissa perunoissa oli yleensä vain valkoiset kukat.

Pentuina oikasimme aina Palkkarin (palokunta) metsän takaa peltsien (pelto) poikki kohti Marista (Marjaniemi) uimaan naku klabeilla (paljas jaloin). Pelloilla joissa silloisissa pienissä Stadin puutarhapalstoissa, ei juurikaan viljelty kukkia, niin kuin nykyisin.
Ihmisillä oli paljonkin perunoita viljelyssä palstoillaan.
Perunoilla ei ollut nimeä tai lajia etc. Ne olivat vain perunoita ... !
Tuota on ehkä nykynuorien aika vaikea käsitää. Nyt kun kaupasta saa ostettua melkein mitä tahansa laatua.

Ps. Tuohon aikaan ostimme perunat lähes aina Hakkiksen torilta samalta kauppiaalta, joka myi Lopen pottui (perunoita.) Äiti oli oppinut tuon tavan jo Helsingin Linjoilla asuessaan.

Kauppatorilla kävimme aika harvoin.
Mutta, silloin sain aina Magin jäätelöä itselleni. Kiitti mutsilleni siit.

Välillä tuli Sipoosta saakka, Siilari (Siilitie) ykkösen aikaan, jokin ukko hevoskärryjen kanssa pihalle ja huus niin, että talo kaikui.
Pirnoit ... Pirnoit !! 
Ja sitten se myi lavalta perunoita ja muutakin vihannesta. Kaikkea ja muit vihanneksii, joit voi ostaa lähikaupasta. Sen Sipoo hevos ukon vihannekset olivat parempii kuin kaupas.
Niit ostivat kaikki talon ämmät ja me me skidit saimme aina osamme kustakuin kuormasta.
Vaikka herneitä. Se oli tosi nastaa venaamista.
Sipoon hevos äijä oli meidän odotetettu juttumme aina.

Ps. Tuolloin meidän näkemät perunat olivat valkokukkaisia aina. Muuta värii me ei nähty ikinä.

Snadin broidini Kimin kasvattamat perunat ovat sinisisiä maltoltaan ja kukiltaan.
Ihme juttu kaikkiaan.

Ps. Mitä hauskinta tässä jutussa on se, että kuvassa olivat sinisten perunoiden kukat.
Perunat ovat vielä keittämisen jälkeenkin sinisiä/violetteja ja arvatkaa miten kamalan näköistä perunamuussia niistä tulee.

Virago 250 jarrukenkien asennus

Palaan vanhaan asiaan, jolloin Tiian Viragon jarrukengät (takana) olivat loppuun kuluneet.
Niinpä edellisen kerran ostin tarvikeosat Motonetistä. Ne eivät olleet alkuunkaan miellyttävät.
Koska niiden kosketuspinta oli aavistuksen liian kova.
Tuo ongelma johtuu kaiketi EU säännöistä, jossa kiellettiin vanhojen jarrupalojen sekä jarrukenkien materiaalin käyttö.
Valmistajien oli siis pikaisesti keksittävä jotakin uutta materiaalia niiden tilalle.

Kun Tiia taas kerran valitti takajarrusta, niin tilasimme alkuperäiset Japanilaiset osat.
Toimitukseen kului vain viikko. Niinpä asensin ne paikoilleen yksin. Koska muilla oli töitä liikaa, niin en saanut keltään apua.

Ensin nostetaan pyörä ylös hyvin sidottuna. No tuo vaihe oli yksin kovin helppoa.
Irrotin satulalaukkujen alapään ja käänsin laukut ylös. Sitten sidoin ne toisiinsa, Nyt tuli työtilaa kivasti.

Purkaminen sujui hyvin itsekseen, koska tuo on oikeasti kovin helppoa.
Uudet jarrukengät näyttävät tältä. Kaksi jarrukenkää ja kaksi jousta.
Tarvikejarrukenkiin nähden nämä olivat nyt hinnaltaan lähes yhtä halpoja alkuperäisiin, joten rahan vuoksi ei kannata mennä vipuun.

Vaikkakin minä sain nämä aikaisemmat kovin halvalla ... Niin nyt hinnat ovat lähellä toisiaan parin euron päässä. Joten valinta olisi aina parempi alkuperäis osilla. Niin itse ja luulen että osittain myös tiedän Japanilais osista. Meillä kun Japanilaisia riitää, niin autoina ja moottoripyörinä sekä työkaluina. 

Hieman verrokkina on vasemmalla vanhat tarvikeosat ja oikealla Japanilaiset osat jo paikoillaan kannessa.
Huomattavana rakenteellisina ero on rungossa. Alkuperäis osan jouset ovat selvästi parempia.
Suurin ero on tietenkin jarrutuspinnassa.

Tähän asti kaikki sujui jo hyvin. Asennus sujuu niin, että jouset laitetaan paikoilleen ja palat ovat ennen asennusta 90 asteen kulmassa. Sitten vain käännetään nämä jousineen irrotettuun kanteen kuvan mukaisesti.
Mitään työkaluja ei tarvi tuohon.
Nyt vain asetetaan tämä kansi jarupaloineen irrotettuun takapyörään.
Ei tarvitse tuossakaan välissä mitään työkaluja.

Sitten alkoi ongelmat, ensinäkin sää oli todella kuuma, vaikka aloitin mukamas ajoissa aamulla.
Hikeä virtasi jo pelkästään tekemättä mitään.

Luulisi homman olevan yksinkertainen. Väärin ajateltu ! 
Nyt pitäisi saada rengas paikoilleen.
Ja sitten pujotella siihen ketjut ennen akselia ja muutamia prikkoja sekä holkkia.

Kaksin tämä työ on helppoa koska toinen voi pitää rengasta oikessa asennossa ja korkeudeltan sekä pituus suunnaltaan.

Työ aloitetaan koputtamalla akseli, läpi takahaarukan, johon sitten pujotetaan holkki, vasta sitten tulee rengas, jonka lävitse akseli on pujotettava. Ketjujen olisi suotavaa pysyä paikoillaan operation vuoksi  Teeppä tämä yksin !
Sitten akselin pitäisi jatkaa matkaa koputtamalla toisenpuolen haarukan lävitse.
Tuohon kuluu tuhottamasti aikaa verrattuma "pienen apulaisen" minuutti palveluun.

Tein sen sitten täysin itse. Ajoin tänään koeajon, jolloin huomasin akselin olevan hieman vinossa.
Löysäsin akselin ja koputtelin oikean puoleisen akselin pään hieman taaemmaksi.
Sitten kiristin akselin oikeaan asentoon sekä kiristin ketjut oikeaan kireyteen.
Helle saa kyllä aivot aika sekaiseksi keltä tahansa.

No joo, koeajo sujui hyvin ja kaikki näyttäisi olevan kunnossa.
Uudet jarrut näyttävät olevan käytössä pehmeät, mutta jarruttavat niin kuin pitääkin.

Uskoisin meillä olevan taas hyviä ajoretkiä tiedossa.