Royal Botanic Garden Edinburgh

Kävelimme tähtitornilta Royal Botanic Garden Edinburgh. Se on iso alue ja siellä on niin paljon nähtävää, sisällä ja ulkona. Tuolla tulee informatio ähky. Ja lopulta ei enää jaksa.
Tämä paikka pitääkin jaotella useampaan käyntikertaan. Ei tuosta tule muuten mitään.
https://www.rbge.org.uk/

Vaikka aihe kiinostaa meitä kovasti, niin kerron asiaa vain lyhyesti jostakin valikoidusti.
Säästän lukijoita pahimmalta tieteellisyydeltä. Alue on hieno vaikka vain huvikävelyyn.

Aloitimme kasvihuoneista, vaikka jo ulkona on lähes liikaa nähtävää.

Kasvihuoneen vieressä oikealla oli kivettynyt puu. Sekin on jo erikoinen nähtävyys.

Kuva tuolta sisältä. Tästä olikin hyvä alkaa ...

Melko nopeasti bongasimme hauskan penkin. Se oli kuin Sudenkorento.

 Kyllä tuossa kelpasi istua.

Kasvitieteellisiä poimintoja ...
Eräässä kasvin lehdessä oli hauska kerrannainen lehtikuvio. Ensin on omalehti, joka sisällä on keltainen lehti. Sen päällä tummavihreä lehti ja lopuksi päälimäisenä vaaleanvihreä lehti.
Mikä tässä oli sitten se maininan arvoinen erikoisuus ?
Hyvin monasti kasvit tekevät fraktaalin itsestään tai sen kuviosta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fraktaali
https://en.wikipedia.org/wiki/Fractal

Mutta tämä kasvi oli päättänyt tehdä itsenäisiä lehti kuvioita ensimmäisen lehden päälle etc.
Se on harvinnaista ja hauskaa. Tuollaisia näkee vain yleensä kaksinkertaisina.
Kuten oikealla takana kuvan yläkulmassa on nähtävissä ...

Jokainen Japanin Kung Fu elokuvia katsonut on nähnyt jätti Bambun. Muutamia bambuja voi kasvattaa ulkona myös suomessa. Ne ovat aika mini kokoisia ja tuskin edes sentin paksuisia.
Tämä Japanin Bambu oli todella korkea.

Sen mittasuhteet paksuudessa näkyvät hyvin tässä kuvassa. En kylläkään ollut koskaan miettinyt, että siinä olisi viherhiukkasia paksussa rungossaan. Se tarkoittaa rungon yhteyttämistä !
Me suomessa olemme nähneet vain oljenkeltaisia varsia tänne tuotuna. Joita me käytimme aikoinaan Messu-maatalous näyttely, TM osaston taustalla.
Messu osastojen rakentaminen oli aikoinaan minun jonkinlainen sivutyö. Joten ehkä nyt selvisi se miksi pärjään kaikkien maaseudun ihmisten kanssa suomessa missä tahansa.
Ympäri suomea on tullut tavattua, jos jonkinlaista ihmistä työn ohella.
Aloitus lapsena "rekka enoni" mukana kulkiessa, ja lopulta itse kuljetus alalle siirryttäessä ... Maailma avautui minulle jo varhain.
Kiitos ajotyöni !
Opin jo varhain ymmärtävän kaikkea elämän vivahteita.

Tässä kuvassa näkyy hyvin rungon viherhiukkaset ja rungon paksuus.

Olemme lukuisilla Kreikan moottoripyörä retkilläme nähneet meille Suomalaisille niin pylväs Katajan mallisen puun, joka on oikeasti Sypressi.
Täällä Edinburghissa näin ensikerran ihmeen, joka oli riippa Sypressi.
Riippa mallin puita esiintyy myös monella puulajilla.
Kuten Walt Disney elokuvassa Pocahontas. Siinä esiintyy riippa Paju ( Kaarnamuori )

Saniaisista sen verran, että meillä Suomessa on eri lajeja noin 40 kappaletta. Joista kansa tuntee ainakin Sananjalan, Alvejuuren ja Kotkansiiven. Ehkä ei nimeltä, mutta on nähnyt niitä metsässä.
Se riittääkin yleistiedoksi ... Koska meillä ei kasva puusaniaisia/saniaispuita, niin esittelen niitä.
Saniaispuu alkaa kasvamaan kuten meidän saniaisemme hassusta rullata, joka oikenee sen kasvun edetessä.

Suomessa kasvu etenee kesän ajan. Lopulta pakkanen lakastaa sen lehdet. Sitten seuraavana keväänä kaikki sama tapahtuu uudestaan.
Jokseenkin maapallon vastapuolella meistä on Uusiseelanti, jossa kasvaa kylmän kestäviä saniaisia, jotka kykenevät kasvamaan puuksi.
Täällä Edinburghin kasvitarhassa niitä kasvaa myös ulkona !
Yleensä saniaispuut ovat viidakon ja lämpimien alueiden kasveja. Saniaispuita oli olemassa valtavasti dinosaurus aikakaudella. Sen keroo fossiililöydöt.
Nyt niitä on reliktinä monessa paikassa jäljellä ympäri maapalloa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Relikti

Puusaniainen kasvaa, "kuin Palmu". Sen alimmat lehdet putoavat ja niiden tyngistä muodostuu kasville vahva varsi.

Jos sitten katsellaan useita metrejä ylöspäin, niin varren huipussa kasvaa meille niin tuttu Saniainen. Tuota ei pidä sotkea Palmuihin, vaikka joku yhtäläisyys niillä on ainakin maallikon mielestä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Saniaiset
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saniaispuut

Täällä oli myös Jättilumpeita, jollaisia löytyy myös Helsingin Kaisaniemen kasvitarhasta.
Ne ovat kuitenkin aina yhtä hienoja nähtäviä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Victoria_(plant)

Olen nähnyt valokuvan, jossa pikkulapsi istuu tuollaisella lehdellä. Uskomaton kantokyky Lumpeella täytyy olla.

Ne olivat  myös sopivasti kukassa.

Kasvitarhassa kasvoi myös Araukarioita ulkona. Ne tosiaankin kykenevät kasvamaan  myös täällä! Araukariat kasvoivat jo Dinosaurusten aikaan ja ovatkin eläviä fossiileja.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Araukariat
https://en.wikipedia.org/wiki/Araucaria

Tässä on sellainen hieman lähemmin kuvattuna.

Niiden rakenne on aika merkillinen ...

Araukariasta hieman lisää ... kasvi on kummallinen, siinä esiintyy yksi ja kaksi kotisia muotoja. Kaksikotinen muoto takaa kasvin säilymisen, mutta sen jälkeläiset ovat saman klooneja.
Yksikotiset takaavat genettistä vaihtelua. Tuo tarkoittaa, että on olemassa hede ja emipuut erikseen ...( ikään kuin mies ja nainen systemillä.), jos kaipaatte lisäselitystä.
Joskin mökillämme on ristipölytteinen ja itse pölytteinen Päärynä.

Tästä Araukarista en kyllä tiedä kumpi tai mikä tämä tarkalleen on.
Tarvitsisi varmaankin lukea tuosta puusta enemmän.

Jotta saisitte hieman lisää käsitystä Araukarioista, niin siksi on tämä kuva otettu.
Siitä selviää vaikka puun mittakaava ja rakenne paremmin.

Tämän ensimmäisen Gunnera manicatan löysimme jo Obanissa ollessamme. Se oli aloittanut kukkimisen. Kukka on tuo vasemmalla oleva hassu kimppu/möhkäle.
https://en.wikipedia.org/wiki/Gunnera

Nämä seuraavat olivat täällä kasvitietellisessä puutarhassa. Gunneran lehtien koko on melko mahtava.

Tässä Susanna yrittää levitää kätensä lehden mitalle. Kädet jäävät armottomasti toiseksi tässä taistossa.

Ps. Jotta motoristit eivät rasittuisi, niin jätän kertomatta tuhannet muutkin havainnot täältä.
Jos kiinostaa, niin tätä kohdetta ei kannata ohitaa.
Varoitan vielä kerran informatio ähkystä, jonka voi saada täältä.

Calton Hill

Laskeuduimme toista reittiä alas kaupunkiin Arhur´s Seatilta. Ja kiipesimme ylös Calton Hillille. Tässä kuva sieltä Arhur´s Seatin jyrkänteen suuntaan.
Valitettavasti korkein huippu jää Männyn taakse tässä kuvassa.

Ennen tänne kapuamista ohitimme hienon oven.

Ovi oli Queen´s Galleryn ovi. Tämä myös siksi, että ovenpielessä on uutta kiveä ja vanha on sitä hiilipölyn nokeamaa. Kontrasti on aika kova.

Sitten asiaan ... Arthur´s Seatin korkeimmalta huipulta näkyy tänne ylös, jolloin päätimme heti, että tämä on seuraava kohde. No miksi niin ...
Minulle kameran zoomaus paljasti paikan luonteen. Jos kiikaria ei ole mukana niin kameran zoomi on hyvä tapa tarkastella sitä mitä ei muuten näe.
Kyse on yhteisestä harrastuksesta jotka ovat samat meillä ja Kanadan sukulaisella. Kyseessä on Observatorio.
https://en.wikipedia.org/wiki/City_Observatory

Nyt kuvassa on vanhin rakennus ...

Sitten pari seuraavaa rakennusta. Täytyy mainita ,että Calton Hillillä on paljon muutakin nähtävää, mutta tämä oli minun mielestäni se tärkein.
Kukkula on iso ja jokaiselle on täällä jotakin katsottavaa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Calton_Hill

Vielä yksi rakennus. Nuo roskakorit eivät kyllä kuvaa kaunista, mutta minun oli pakosta rajata kuva juuri noin. Nyt näkyy meri ja rakennuskin hienosti.

Lopulta laskeuduimme alas kukkulalta takaisin kaupunkin. Jolloin synkästä kaupungista löytyi väriä elämään. Tuo ilahdutti kovasti minua.
Kovin kaunista.

Arthur's Seat

"Kun kello oli viis, niin lähdimme, siis aamuvarhaiseen ... " No ei aivan noin ajoissa, vaan jotakin 7.00 -8.00 välillä lähdimme majapaikastamme eväiden kera vaeltamaan kohti Arthur´s Seat.
Kuten jo mainitsinkin oli majapaikkamme hyvässä paikassa tuota varten. Meni vain hetkisen, kun olimme jo nurmi viheriöllä. Siitä jatkoimme kulkua kohti Arhur´s Seat. Tuossa on ensin kiivettävä pystysuoralle rinteelle, jos haluaa nähdä jotakin.
Se on sinänsä jo vaikuttavan näköinen. Kiipesimme siis asutusalueelta oikealta tähän matalalle nyppylälle aamuvarhaisella. Jo tämä oli mukava välietappi.

Toisella etapilla Tiia pitelee hattuaan, koska tuulee kovasti. Tuossa takana on se oikea huippu, jota oikeasti tavoittelemme.
Se ensimmäinen nyppylä näkyy nyt Piikkihernepensaan takana. Mutta ensin on meidän tutkittava tämä erikoinen pystysuora alempi rinne. Ja niin myös teimme.

Jatkoimme pystysuoran rinteen seuraamista, vaikka tavoittemme oli jo meidän takamme.
Tässä tuuli Susannan tukkaa tuivertaa. Olemme nyt hevosenkengän kaltaisessa painaumassa ja vielä on matkaa ylöspäin tällä vaelluksen sivuhypyllä.
Edinburghin keskusta näkyy jo hyvin täältä.

Toinen kuva "on otettu jotakuta" majoituksemme suuntaan. Tulimme tuolta matalammalta omakotialueelta tänne.

Jatkoimme jyrkänteen tutkimista. Kuvasta näkee hyvin, kuinka Susannan villapusero käyttäytyy tuulessa. Se pullistuu kuin purje.

Rinne nousi vain yhä ylöspäin.

Kun tuuli kovaa, oli jossakin vaiheessa viisaampi maata mahallaan, jos halusi katsoa jyrkänteen reunan ylitse.

Vatsallaan olo oli turvallisempaa tuulisessa säässä. Koska äkillinen puuska voisi vaikka pudottaa ihmisen tuolta alas.

Jatkoimme edelleen jyrkänteen reunalla kulkua ... Edinburghin keskusta alkoi näkymään yhä paremmin.

Nyt olemme jo lähellä korkeinta huippua, josta kaupunki näkymä vain paranee.

Lopulta olimme kohdassa josta näimme kaiken tarpeellisen. Tuulee kovaa, Tiia pitelee hattua ja minä tuen häntä tuulessa.
Tuossa kohdasta näkyy hyvin Edinburghin linna.
Tämä oli parempi paikka hahmottaa kaupunkia, kuin kartta. Hyvin nopesti ymmärsimme missä on mikäkin kohde.

Tuolta rinnejyrkänteen huipulta teimme täys` käännöksen ja lähdimme kulkemaan kohti sitä oikeaa kohdettamme, joka näkyy kuvasta hyvin ...
Tästä paikasta näkyy meille kaksi vaihtoehtoista reittiä. Vuoren oikealta puolelta kulkeminen olisi fyysisesti kovaa, mutta jotkin pitävät fyysisistä haasteista. Reitin valinta on aivan itsestä kiinni.
Kun minä olen "harrastus" kasvitieteilijä, niin vuoren keskipaikkeilla oleva reitti oli ainakin minulle se houkuttelevampi. Toisaaltaan myös fyysisesti hieman keveämpi mahdollisesti.
Näin ainakin ajattelimme tuota etukäteis` valintaa. Ei sitä parasta reittiä voinut tietää ennakkoon.
Oliko se huono tai hyvä valinta ?


Jotta pääsisimme ylös huipulle on ensin meidän tehtävä vaellus alas laakson pohjalle ...

Aivan heti ei päässyt vuoren juurelle vaan piti ensin kävellä halki niityjen. Tähän kohtaan Mr Hulot jätti "taikurin hattu" kaniininsa elokuvassa. Näillä vihreillä niityillä oli muitakin kaniineita sille seuraksi ja ruokaa yllinkyllin tarjolla.

Tässä kohtaa pysähdyimme ja pohdimme sitä oikeaa reittiä vielä kerran. Lyhyin reitti on ilmeisesti aivan liian rankka. Joten jätimme sen väliin.

Nyt kuljemme vuoren poikittavaa polkua, joka on erittäin hyvä minulle rehevyydessään.

Tutkittavia kasveja riitti tämän reitin varrella. Siitä olin todella iloinen.

Kun vehreä metsäinen rinne loppui oli vastassa vuoren puolivälissä vihreä niitty. Pidimme tuossa pensaan vieressä eväs ja tee tauon. Koska siinä oli pieni tasainen kohta, jossa termospullo pysyi hyvin pystyssä.
Olisihan kurjaa jos thermospullo lähtisi pyörimään rinnettä alas. Kiinni sitä ei enää saisi.
Myöskin oli mukava istua hetkeksi alas lepuuttamaan jalkoja.

Tuossa istuskellessa voi kuvitella, ettemme ole korkealla. Syynä siihen on että tämä laakson pohja on jo aika korkealla kaupungin lähtötasosta.

Ruohoisen alueen jälkeen oli kiivettävä loppumatka irtokivistä ja rosoista kallionyppylää. Se oli kurja kävellä, mutta sinne kipusimme lopulta.

Täältä näkyi jokapuolelle esteettä. Nautimme rauhassa hienosta näköalasta, ennen pitkää paluumatkaa. Taustalla näkyy meri ja muutamia saaria.
Nyt oli helppo hymyillä.