Silta ei minnekään

Harhaan ajon jälkeen ajoimme  Kemiön kautta Angelniemelle ja siitä ylitse lossilla Kokkilaan 
Sitten ajoimme siitä maihin tullessa vasemmalle.

Vihje yksi mukulakivi kellari. Tätä  kohdetta on jo vaikea havaita.

Vihje kaksi on Portinvartian talo. Siihen ei voi juuri pysäköidä autoa leveämpien maatalouskoneiden kulkemisen vuoksi. Joten älkää pysäköikö autoanne tähän lähelle !!! Sen sijaan me motoristit voimme tehdä tuon, järkeä käyttäen.

Hieno Portivartian talo on yksityinen, joten älkää menkö heidän pihalle !
Kuvia voitte ottaa, mutta kauempaa.

Tuosta pitää tallustella polkua pitkin edelleen .... jolloin tulemme keskellä metsäpolkua olevalle sillalle, joka ei johda mihinkään ! ?

Itse silta ylittää luonnollisen rotkon.

Ari sillalla ...

Silta sivusta nähtynä.

Tiia tämän ihmeellisen sillan sivussa.

Sillan kaari on hieno ...

Sitten kävelimme tai kahlasimme ruohikossa tämän sillan ylitse.

Kuva kertoo unohduksesta.
Tarina kertoo, että äveriäs mies olisi aloittanut tämän tekemisen ennen sotia ja sitten ei ollut enää tekijöitä jäljellä. Pari poikaa kuolivat sodassa.

Kaikki on tehty täällä kovasta kivestä. Kuten voitte jo sillan kaiteesta nähdä.

Tuntuu, kuin kaikki olisi vaipunut unohdukseen.

Kävelimme sillan ylitse kuitenkin perille kallion huipulle, jossa on myllynkivi jäljellä. Aikoinaan siellä olleesta tuulimyllystä.
Tähän lienee olisi tullut ilman sotaa suuri kartano.
Täältä olisi ollut hieno näköala merelle.

Kohde ja sen suunnitelmat saavat minut nöyräksi. Jonkun suuri unelma kuoli tänne ...

Ajoa harhaan ja yllätyksiä

Ajelimme kohti Turkua vanhaa tietä pitkin, koska se on paljon mukavampi motoristeille.
Alkuperäisenä ideana oli mennä joko Liedon vanhalle linnalle tai kääntyä aikaisemmin Sauvoon.

Käännyimme hetken mielijohtesta Sauvoon. Tie olisi luultavasti meille se harvemmin käytetty.
Joten aina uuden tutkiminen on hauskaa.
Itse Sauvo ei ollut kovin kiinostava, mutta menimme sinne katsomaan hienoa harmaakivi kirkkoa.
Tuo näytti niin perinteiseltä, että emme odottaneet siltä mitään uutta.
Kirkko oli ulkonäöltään  todella perinteellinen.

Tässä Sauvon kirkon kellotapuli.

Heti sisälle astuessa, emme tulleet tyypillisineen Luterilaiseen kirkkoon.
Täällä oli sisällä holvikaariia ja etc.
Saimme tietoomme, että kirkko oli oli alunperin katollinen kirko. Siksi täällä ei oltu peitetty kalkkimaalilla varhaisia seinä maalauksia.
Tämä vasta oli yllätys meille !

Holvauksia ja koristellisuuta.

Täällä, jos missään olikin pajon katseltavaa ... kattoholveja etc.

Vasemmalle ja ...

Oikealle katsottuna.

Martti Luther halusi hävittää " kuvain palvonnan" ja perustaa puhtaalle pohjalle uskon.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Luther

Niinpä ... meidän kirkoissamme maalattin kalkkimaalilla peittoon kaikki tämä.
Ne on otettu esille uudestaan nykyisin muissa kirkoissa. Paljon on hävinnyt vanhaa kirkkotaidetta.
Entisen katollisen kirkon ja nykyisen Luteriraisen kirkon loistoa kuvissa
Tässä saarnas´ pönttö.

Sitten kirkon lehteri.

Etualalla oli todella paljon mutakin katsottavaa, joista muutama ...
Pyhä Yrjö ja lohikäärme.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4_Yrj%C3%B6

Neitsyt Maria ja Jeesus.

Tuolla oli nähtävänä paljonkin muuta, mutta saatte mennä sinne itse, jotta näkisitte kaiken.

Koska tämä paikka on historiallisesti tärkeä, niin täältä löytyy aatelisvaakunoita, ehkä enemmän kuin muualta. Eivät lopu edes tähän.

Tässä esimerkiksi Fågelhufvud suvun vaakuna

Täällä on yllättäen seinällä täysin uusi aatelisvaakuna. Tiedän asiasta vain vain sen verran, että he ovat restauroineet kirkkoa nyky kuntoon.
En kyllä muista mikä suku se on .. joten etsikää tämä netistä.

Ps. Lopuksi ajoimme  hieman harhaan ja jouduimme Kemiöön siltaa pitkin.
Oikea ajatus olisi ollut ajaa Angelniemen vastapuolelle suoraan. Lähdimme kirkolta väärään suuntaan.
Tämä ei kyllä harmittanut yhtään meitä, koska tie sinne oli meille tuntematon. Tosin aika tylsä suurine nopeuksineen. Ehkäpä "kyykkä miesten" unelma tie.
Ohi kiitävät maisemat kuitenkin korvasivat tämän kaiken.

Paluumatka Ulkoluodosta

Nyt olimme hieman erimieltä suunasta. Aki ja Tiia halusivat ajaa pölyävää hiekkatietä Pettuun, jonne pitää kulkea lossilla.

Minua tämä myöhäinen idea ei kinnostanut, koska pyörät olisi pitänyt pestä helteen kuivattaman tien ajamisen jälkeen. Kaivossa oli minimaalisen vähän vettä. Ja halusin käytää sen saunomiseen ja muuhun tärkeämpään.
Toinen asia oli nälkä. Teki jo mieli ruokaa luolaretken jälkeen..
Ja jos Pettu olisi pääkohde, niin olisimme siellä varhain ja ajoissa. Nyt meidät oli kuitenkin kutsuttu Mc Salo vieraiksi.

Yksi vastaan kaksi ... järki ja aikataulu voitti.

Ajelimme siis syömään. Ulkoluodon ja Niksaaren välissä on hyvä ruokapaikka Nixor, jonka ohitimme tänne ajaessa jo aikaisemmin.
https://www.ylostalo.fi/nixor

Luulen, että ruoka rauhoitti matkakumppanini.
Kahvila/ ravintola Nixor sopii hyvin motoristeille. Se on hyvässä paikassa ja näköala merelle on kohdillaan.

Söimme isommat ja pienemmät hampurilaiset tilauksen mukaan  jotka sopivat kullekin.
Parasta tuolla oli alkoholi tarjonnan lisäksi kunnollinen 0% olut ruuan kanssa nautittavaksi.
Osa niistä 0% on aivan karmeita ...
Nykyisin onneksi jo osataan niiden valmistus.

Merinäkymä on kyllä hieno. Tänne kannattaa koukata vaikka ohimennessä.

Pyörämme parkissa terassilta katsottuna.

Vieressämme oli feikki tai leikki loisto. Se on kuitenkin kaunis. Se sopi hyvin tähän miljööseen.

Paluumatkalla ajoimme Mathidedalin ruukeille. Ei ollut liiemmälti aikaa tuohon visiittiin.
Rannassa oli Undine alus.
Tuosta tulikin mieleeni ihana Ondine elokuva Irlannista. Kun olemme siellä käyneet, niin tämä on meille tärkeä asia. Miljööt ovat siellä aivan rakastettavia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ondine_(elokuva)

Mathidedal Ruukeista hieman asiaa ...
Toimivat siis veden voimalla, kuten tavallisesti.

Vesi virtasi kuten yleensäkin ruuki rakennuksien alitse, jolloin saatin sen voima suoraan käytöön.

Ps . Täältä oli sitten "kiire" Mc Salo  ajoporukan tapaamiseen. Tykkäsimme heistä ja tapaamme heidät taatusti toisten.

Ulkoluodon luola

Kun vihdoin olimme alhaalla oli Aki jo taas edennyt. Me tulimme luolaston "aloitus paikkaan."
Ei kuin vain sisään ja heti tutkimaan luolia lähemmin.

Laskeuduin alemmaksi luolaan ja huomasin, että Aki oli jo mennyt tuon luolan valoaukon toiselle puolelle.  Meillä oli  toisiimme suora näköyhteys. Me jäimme kuitenkin tutkimaan tätä ensimmäistä kohtaa tarkemmin.

Mentäessä luolassa oikalle oli siellä lisää tilaa ... kävin sielläkin ja havaisin, että se suunta johti ulospäin. Joten palasin heti takaisin.

Luolassa oli pari hienoa ja kuivaa tasoa, jossa muinais´ ihmiset ovat voineet nukkua.

Tiia näyttää kuinka näillä tasoilla on voinut viettää yönsä. Toki kivipatja on kova.
Muinais´ ihmiset osasivat toki pehmustaa sänkynsä luonnon materiaaleilla ja sekä taljoilla hyväksi nukkuma paikkaksi.
Sänky tehtiin yleensä käyttäen neljää lovettua puurankaa. Niiden väliin kerättiin luonnosta pehmusteita. Alinna lienee havuja ja niiden päällä jotakin muuta. Heinää, kaislaa, naavaa, kanervaa etc.
Lopuksi päällä oli taljat. Peittona oli tietenkin toinen talja.

Aikamme tutkituamme luolaa, niin menimme  ulkokautta kiertäen Akin luokse.
Siellä oli se rotko, josta olette jo nähneet kuvia ylhäältä sekä alhalta.
Heti niiden vieressä alkoi lippaluola alue. Tämä sopi hyvin muinais ihmisille kesäasunnoksi ... Edellinen luola, kun oli lähinnä talviasunto.

Aki ja Tiia kuvassa  ...  Nyt täytyy kiinittää huomio myös välittömästi Akin oikealla olevaan kuuseen.

Ehkä tästä toisesta suunasta näkyy kuusi paremmin. Se näyttää kasvavan ikään kuin kallion lävitse ...

Kuusella on kuitenkin tilaa kasvaa. Niin oudolta, kuin se tuntuu.

Itse "mysteeri" näytää tältä ulkopuolelta katsottuna. Kyllä on kuusi löytänyt omituisen kasvupaikan.

Kun ei huvitanyt millään yritää, kiivetä helteesä tuloreittiä takaisin ylöspäin jäykissä moottoripyörä tamineissa, niin ...
Läksimme kiertämään pystysuoraa kalliojyrkännettä oikealle, kunnes lopulta pääsimme kiipämään helpommin ylös.

Tuolta tulimme hieman yllättäen takaisin kallion laelle liki lähtökohtaamme.
Hyvä koska sieltä tunsimme jo paluumatka reitin ennestään.

Aki huilaa kiipäämisen jälkeen ja minä nautin merituulen virestä, joka osui vaelluksellamme ainoastaan tänne korkean kallionlaelle. Jokainen jäkiviisas tietää, että tuolloin oli todella kuuma.
Kun paita lepatti, niin se myös kuivui ja olo oli heti helpompi.

Ps. Tuli vinoiltua samalla ajankuluksi moottoripyörien "hippy aikaa" , jolloin oli käytössä "apina kiikku" tai "kainaloiden tuuletus ohjaustanko". Juuri nyt se olisi ollut tarpeen. Tuskin muina aikoina.

Ps. ps.  Itse olen elänyt silloin elämäni parasta aikaa, mutta ei olisi tullut mieleenkään vaihtaa omaan pyörääni hippy tankoa.

Tämän retken päätökseksi näimme Merisinikorennon.
Nuoret yksilöt ovatkin yllättäen vihreitä väriltään ... joka vaikeutti kovasti tämän sudenkorennon tunnistamista.
Aikuiset ovat sinisiä väriltään.
Korenot ovat sitten hankalia tunnistaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Merisinikorento
 

Ulkoluodon luolan hakua

Ulkoluodolla me kiipesimme Vårdkastbergetille katsomaan pirunpeltoa ... siitä kiipesimme Vårdkastbergetin laelle. Jo pelkästään tämän näköalan vuoksi tänne kannattaa kiivetä.
Lisänä oli tiedossa super bonus.

Tuolloin oli jo hiton kuuma, onneksi taustalla oleva pilvi helpotti  hetkeksi meidän elämää.

Laelta näkee moneen suuntaan. Tämän kesän jatkuvat helteet ovat paahtaneet joitakin puita kuoliaaksi.

Meidän innokas kuvaaja Tiia saapui myös ylös aavistuksen meidän innokaiden jäljessä.

Kuljimme kalliolaen päällä kohti oletettua kohdetta. Emme olleet aivan varmoja mistä sen löytäisimme. Mutta minä oletin sen olevan jo lähellä.

Geologian tuntemuksen vuoksi päädyimme tähän kohtaan. Nyt vain pitäisi löytää helppo reitti alaspäin.

Jo tänne kiertäminen oli haastavaa moottoripyörä varusteissa. Tuossa välissä on pieniä rotkoja, jotka on pakko kiertää.

Jo tässä kohdassa tiesimme missä on luolat. Oli tietenkin eri asia etsiä reitti sinne alas.
Suorin tie olisi hypätä alas kielekkeeltä.
Tosin silloin menisi luut tai henki ...
Tyydyimme tietenkin fiksuina kiertotiehen.

Tuossa aikamme pähkäillessämme ja kuvatessa ympristöä oli Aki vikkelänä kiertänyt jo alas.
Tämä kuva on lähinnä ärsyttävä, ... koska Aki vaikuttaa olevan kovin lähellä. 
Kamera vääristelee ja litistää maisemia.

Asiaa täytyy tarkastella Akin perspektiivitä. Nyt tuo näyttääkin aivan eri asialta alhaalta katsottuna.
Samainen rotko Akin suunalta kuvattuna.