Myllytupa

Matkaan lähdöstä 12 tuntia myöhemmin saavuimme Vaasaan. Tarkemmin sanottuna Vähäkyrön Merikaartoon, Kolkin sillankupeeseen Myllytupaan.
Myllytuvan vuokrasimme tukikohdaksemme.

Myllytupa on käsinveistetystä hirrestä 1800-luvun lopussa rakennettu talo.
Se on rakennettu myllyrengin asunnoksi .
Talo on myös meille historiallinen, sillä Storkuckoilla on ollut mylly samassa koskessa aikoinaan.
Kuckon mylly sijaitsi tästä paikasta hivenen ylävirtaan päin.

Tuvan lisäksi meillä oli käytössä sauna, 
joka sijaitsi uudessa rakennuksessa.

Evästäkin piti hakea Silta-grillistä, joka sijaitsi kävelymatkan päässä.

Tämä on kuorma-autolla ajokiellettymerkki, 
joka on hiukan kärsinyt ajansaatossa.

Myllytuvan portaina on tietenkin myllynkivet.

Pohjanmaalle

Matka alkoi pyörien pakkaamisella.
Tavaroita kiinniteltiin hihnoilla, huolella ennen lähtöä.

Ajo sujui hyvin. Sääksi oli luvattu poutaista, mutta suomen suvi osaa aina yllättää. Sade alkoi Humppilan kohdalla, mutta meillä oli hyvää tuuria. Löysimme suljetun huoltoaseman, jonka katoksen alle ajoimme suojaan sateelta.
Odottelimme tässä kunnes sade oli mennyt ohitse.

Tämä ei ollut matkasuunitelmissa, mutta havaitsimme matkalla Susiluolan nähtävyyskyltin. Matka sinne ei poikennut paljon meidän reitistä joten päätimme käydä siellä.

Susiluola on euroopan vanhimpia asutuksi todettuja luolia.
Tosin museoviraston kaivaukset ovat vielä kesken.

Luolan suuaukko on matala nykyihmiseen verrattuna, mutta heti "kynnyksen " jälkeen luolassa on 220cm korkeutta.

Tyttöjen lepotauko Susiluolan edustalla.

http://www.susiluola.fi/

Huolto

Vanhana ostettu pyörä ja huollot täysin toisten jäljiltä.
Aloitimme Yamahaan öljynvaihtohuollon.tulevaa lomamatkaa varten.
Pohjaproppu auki ja vanha tökötti pulppui hitaasti ulos. Öljy näyttikin jo aika mustalta.
Jos joku luulee, että öljy kuuluisi ola kirkkaampaa ... niin ei se niin ole!
Öljyn tehtävä on voidella ensijaisesti , mutta myös kerätä itseensä karstat ja muut epäpuhtaudet.
Tämä tökötti oli siis toiminut oikein.

Öljynsuodatinposken avaaminen oli mahdotonta!
Kannen normaali kiristysmomentti on 7 Nm.
Nyt ei äijän käsivoimat riittänyt, vaan pultit piti avata mutterivääntimellä.
No aukesivat, mutta myös hajosivat kannastaan.
Sisäpuolisen öljynsuodattimen poistaminen on sotkuista puuhaa, kuten kuvasta näkyy.

Pienen siivoamisen jälkeen, uuden suodattimen vaihto oli helppoa.
Suodatin näyttää olevan tässä vaiheessa löysältä, mutta kansi on kartio joka ohjaa suodattimen kohdalleen.

Enää ei tarvinnut kuin tehdä itse lyhentäen pari rosterista kuusiokolopulttia.
Pitkä ristipäinen pultti jäi tekemättä, koska rautakaupoissa ei ollut sopivaa aihiota.
Kuuden millin pultti, jonka pituus on 85 mm ei ole helposti löydettävissä. Taitaa mennä Yamahalta pakko-oston puolelle.
Kone kuitenkin pelittää vaikka pultti onkin vähemmän kaunis.
Pultin momentista ei ole tietoakaan, koska tuollaista  rikkinäistä ei voi kiertää mihinkään järkevään momenttiin.

Götstenen

Kuninkaantie lienee kaikille kovinkin tuttu jos siihen on tutustunut. Ajattelimme etsiä sieltä jotakin, mitä ei löydy helposti.

Ajomatkamme sijoittui Helsinki-Porvoo välille.

Etsimämme kohde sijaitsee tämän kyltin paikkeille.

Seuraavaksi pitäisi löytää kaksi suurta kiveä, jonka toisen päälle on porattu kolme lenkkiä.

Nyt on sitten löytynyt rahoitettu museokohde Götstenen.

Ai niin, että mikä tämä on?
Se on, Porvoon ja Sipoon välisen rajan kivi vuodelta 1537.
Jos luulitte isoja kiviä kaikista tärkeimmiksi niin väärin luultu.
Katse pitää suunnata näihin kuvassa oleviin kiviin.

Tämä pitkä kivi osoittaa rajan suunnan.

Tiia istuu kyseisellä kivellä.

Kiveen on hakattu numero 13, joka näkyy tässä vaaleanpunaisena jäkäläkasvustona.

Havaitsimme myös kissankäpälät jotka kukkivat kauniisti.

Kysymykseen oliko kohde kiinnostava tai sitten ei. Sen saatte itse päättää.
Meillä ainakin oli hauskaa sen etsimisessä ja historian selvittämisessä.

Porvoon kautta kotiin kiertäen matkaa kertyi 110 km.

Äitienpäivän viettoa

Ajattelimme mennä Laukkokosken saareen. Pysähdyimme Nikkilään ostamaan eväät, koska mikään muu kauppa ei ollut auki äitienpäivän takia. Laukkokosken saareen menevä lankku oli kadonnut, joten emme päässeet sinne.
Siirryimme suunnitelmaan kaksi, ajomme Vekkosken parkkipaikalle.

Kävelimme rataa pitkin ja päädyimme eiliseen leiripaikkaamme.
Jossa nautimme eväät.

Eväspaikassa.

Sisiliskotkin olivat jo liikenteessä.

Eväiden jälkeen jaloittelimme niemen kärkeen.

Jäiden tuomaa.

Niemen jälkeen kiipesimme lähi kalliolle, josta näkyy ratakanjoni.

Kanjonin seinillä kasvoi kallioimarretta.

Takaisin kävelimme rataa pitkin.

Löydettyä... ratanaula.

Retki oli kiva ja onnistunut kuten ilmeistä voi päätellä.

Sunnuntai retken pituus 96 km.

Sillan toisella puolella

Tänään oli merkillinen ajopäivä. Sipoon puolella oli kuuma ja hikoilimme talvitamineissa. Mietimme jo, että olisikohan jo kesäajopuvun aika. No ei ollut, paluu Helsinkiin oli kuin opetus Siperiasta, vain 10C varjossa. Käytiin Kesämopossa saakka, mutta ensimmäinen pysähdys oli Vekkoskella.

Kävelimme junasiltaa pitkin joen toiselle puolelle, jota ajattelimme tutkia tällä kertaa. Ensimmäinen hauska havainto oli radan alittava tunneli, joka johtaa ikäänkuin ei minnekkään.

Paikallista historiaa yhtään tuntematta, tuo on sitten kai ollut "Mansikkia" ja "Muurikkia" varten aikoinaan. Nyt alikulku on lähinnä hauska.

Mukulaleinikki täydessä kukassa.

Patomuuriin hakattu vuosiluku.

Ari ja koski.

Vesi on johdettu tästä alitse turbiineille.

Tiia kosken partaalla.

Tässä vaiheessa oli jo tajuttoman kuuma.
Onneksi pyörän päällä viileni.

Kesämopo toi meille helpotuksen jäätelön ja kylmän limun kera.

Reisssun pituus 98 km.

Kierros Akin kanssa

Lähtö Helsingistä halki Sipoonkorven ohitse Myllykosken. Sieltä Hinthaaran kautta Porvooseen. Johon pysähdyimme kahville jokirannan kuppilaan. Liikkeellä oli myös paljon muita motoristeja joita oli mukava seurata terassilta.

Porvoosta matka jatkui Haikkoon jonne pysähdyimme.

Jaloittelimme hieman Haikon kartanon mailla.

Aiheellinen varoitus. Heh heh :)

Siellä kukkivat valkovuokot komeasti.

Haikosta kiersimme Mustijoen kautta Porvoontielle ja suuntasimme nokkamme kohti kotia. Mukavia kilometrejä 100km. Kevään alku vaikuttaa lupaavalta verrattuna viime kesään.

Sipoo rundi

Teimme pienen Sipoo rundin töiden jälkeen. Pysähdyimme Myllykoskelle katselemaan kevättä. Koskessa ainakin vettä riitti. Kukkia ja perhosia oli yllättävän paljon. Kevät oli selvästi alkanut.

Kiurunkannus

Mukulaleinikki

Isokäenrieska

Iltalenkin pituus 68km.