keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Korsholma

Korsholman linna 1384-luvulta. Paikanpäällä on vain muutamia valleja ja pari hassua kiveä.

















Tätä linnaa ei ole hävittänyt vihollinen, niinkuin yleensä.
Vaan itse Vaasalaiset purkivat linnansa pois.
Voitteko kuvitella, että jossain muualla olisi tehty näin?
 ...
Kuvitelkaa Turkua,Savonlinnaa tai Helsinkiä ilman linnaansa .etc





















Saldoksi jäi happomarja ja illakko.





Vaasa

Ajelimme vanhaan Vaasaan, Pyhän Marian kirkonraunioille.

















Pyhän Marian kirkon rauniot 1300-luvulta.
Kirkko tuhoutui Vaasan palossa.
















Hautalaatan rengas
















Kellotapulin rauniot

















Triviaalikoulun perusmuuri.














Helsingby

Helsinkiläisiä viehättää aina kaikki Helsinki vivahteet paikannimissä...
Suuntasimme matkamme Helsingbyhyn.
















Helsingbyssä on Suomen toiseksi vanhin käytössä oleva kivisilta.
















Ikää tällä Tuovilan sillalla on 232 vuotta.
















Silta on pärjännyt ilman kaiteita näihin päiviin saakka.
Kunnostuksen yhteydessä kaiteet oli kuitenkin lisätty.
















Helppoa suunnistusta... mihinhän tuosta menis?


tiistai 9. heinäkuuta 2013

Historiaa

Keitä Storkuckot olivat tai ovat ? (Storkucko)


















Kun, kerran kysyttiin ...
No, jotkut fennomaanit etsivät vaakunaamme Suomen Vaakuna rekisteristä.
Voin sanoa, että siellä sitä ei ole teidän löydettävissä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fennomania

Suurin osamme suvusta asuu USA/Canada akselilla, Joten meidän vaakunaa ei löydy Suomesta tai mistään Suomalaisesta nettisivusta. Paitsi sattumalta blogistamme.
Toki tämä Suomen vaakunasivusto on hieno alku teidän etsinnöille ...
Tutustukaa seuraavaan sivustoon ... tämä on hyvä sivusto tutkia Suomen Heraldikkaa.
https://www.heraldica.fi/fi/

Tosin se on mielestäni hieman köyhää pakko sääntöineen.
Jos, ette ymmärrä, niin Suomen vaakunoissa on säädetyt värit ja teksti ei ole kovin suositeltavaa etc.
Paitsi todella vanhoissa vaakunoissa.
"Tuo seura nielee meidän vaakunan karvain nielaisun", koska se ei sovi heidän sääntöihin. 
No eipä tuossa ole mitään väärää, koska meitä hyvin vanhoja sukuja on ympäri maailmaa.
Sukumme on lähinnä Amerikan Suomalaisia, jolloin meidän ei kannata ottaa probleemaa tuosta vaakunamme Suomalaisesta tulkinnasta.
Emme ole tunkemassa mihinkään Suomalaisen Vaakunarekisteriin. Olkaa vain huoleti !
Ehkä ymmärrätte argumenttimme.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentti

Joten nauttikaa kovin erilaisesta Amerikan tyylisestä vaakunasta.
Muistakaa myös, että sen käyttö on ehdottomasti väärin ilman lupaamme. Tuo luvaton käyttörajoitus koskee myös muiden sukujen vaakunoita. Samat vaakunasäännöt ovat kaikkialla maapallolla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heraldiikka

Sitten asiaan joka piti kertoa.
Jos Vaasan Merikaarron Kolkista ajaa Jokivarrentietä itään,
niin ensimmäinen näkyvä vihje on terijoensalavat.
















Terijoensalavien vierestä löytyy sukumme kantatilan kivijalka,
joka on edelleen ihmeen hyvässä kunnossa.
















Tässä on jälkipolvien hyvä istuskella.
On hyvä tuntea juurensa.




























Tältä tila näytti ennenvanhaan.
Päärakennus kuvassa vasemmalla.
Alkuperäinen kuva on tehty lasilevy negatiiviltä.














Storkucko/Kucko tilalta Michel Storkucko suuntasi kulkunsa Mänttän tilalle Saarenpäähän.
Storkuckoa ei myyty pois, koska rahasta ei ollut puutetta.
Saarenpää sijaitsee vain lyhyen matkan päässsä itä suunnassa Storkuckon tilalta. 
Etsimämme rakennus löytyi tämän Erkkilän mäen ( Eriksberg ) tuulimyllyn lähistöltä.




















Mänttän tilan päärakennus, johon Michel Storkucko muutti. Ettäkö miksi muutti ?
Meni vävyksi Mäntän tilalle, koska Mäntän isäntä oli murhattu ja leski ei voinut tuohon aikaan lienee hoitaa omaisuutaan. Olisi tarvinnut uskotun miehen hoitamaan asioitaan. Nyt meni naimisiin, joten asia hoitui sillä.
Rakennus on ihme kyllä vielä jäljellä.
















Seuraava merkittävä ja lopullinen suvun siirros olikin Tuoriin Ojaniemelle tai joillakin sukulaisilla aivan sen viereen.
Tuorinniemi sijaitsee vain lyhyen matkan päässä Saarenpäästä. 
(Tuori voidaan lukea Thor ) Se on sanan vanhempi kirjoitus asu.
Siis aivan tasan samoin, kuin Helsingin Herttoniemessä sijaiseva Tuorinniemi,
jonka vanha kirjoitusmuoto on Thorinniemi

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Thor

Muistona suvun asuinpaikasta Ojaniemellä on tämä tie.




















Tiekyltti.
















Täältä sitten enin osa meidän sukua muutti siirtolaiseksi Kanadaan.
Kuten niin moni muukin pohjanmaalainen niinä aikoina.

Tilarakennus Storkucko Merikaarrossa myytiin pois vasta paljon myöhemmin seppä Jaakko Hildenin tyttären Vaasaan muuttamisen jälkeen. Rakennus toimi sen jälkeen ruotsinkielisenä kouluna.
Kunnes se lopulta purettiin.

Seppä Jaakko Hilden oli siiis oikea Storkucko, kuten hänen isoveljensä MikkoTuominen ja välskäri Tuomas Virtanen ... nimistään huolimatta.

Ja minä/ me seuraamme tuota linjaa suoraan alenevasti ...
Siis tila oli "meidän" omistuksessa  aivan viimeiseen saakka. Asui siellä sen jälkeen tai hoiti kuka tahansa lähisukulainen tilaa sieltä lähtömme jälkeen.
Enin osa maita ennen Kanadaan lähtöä myytiin lähisukulaisille tietenkin. 
Itse Storkuckoa ei myyty, vaan sitä pidettiin jopa kesämökkinä !
Iso raha mahdollisti tuon aikalaisittain oudon ajatuksen. 

Lisää asiaa voi lukea tästä sivustosta :
https://merikaarronhistoria.blogspot.com/p/vanha-merikaarto.html

Joidenkin tutkimusten mukaan me Storkuckot (Storkucko) olisimme kuolleet sukupuuttoon !
Olisikohan tuo hieman ennenaikaista ...
On lähes riemastuttavaa olla olemassa !
Ja sen lisäksi hyvissä voimissa ...

Kanadassa ja USA:ssa  sukulaisiamme löytyy paljon lisää.

Minne katosivat Storkuckot ?
Kolme veljestä vaihtoivat itselleen eri sukunimet, kuten vasemman puoleisesta kivestä näkyy.
Ei siis sen kummallisempi tarina.
Jos tiesi etukäteen mitä etsiä.
Harvoin on hautakivessä noin monta eri sukunimeä !

Itse en tiedä mitään hyvää syytä tuohon nimenvaihto ideaan.
Mikä lienee ollut heidän ajatuksensa tuolloin ?

Ns. Pikku Tuomiset asuivat Vähäkyrössä omassa talossaan ennen Canadaan lähtöä.
Hekin ovat sukua, koska Mikko on myös heidän isä. Mikolla oli toinen vaimo myöhemmin, edellisen kuoltua.
Nämä oikean puolisen kiven henkilöt edustavat Canadan paluu muuttajia Suomeen.
Ovat suoraa sukua myös meille.
















Jälki kirjoitus lähinnä sukututkijoille :
Merikaarron tilalla asuivat myöhemmin yhtä aikaa Storkucko ja  2 Kuckoa.
Tontti on edelleen olemassa tosin pilkottuna, mutta suvun sivuhaaran hallussa.
Me itse olemme Storkuckoja suoraan alenevassa polvessa.
Lillkucko, jotka olivat lienee sukua meille asuivat joen toisella puolella.
Lillkuckon ja Storkuckon yhteinen esi-isä oli Kucko.
Tämä ensimmäinen kirjallisesti dokumentoitu Kucko on noin vuodelta 1480.
Vanhat sukutarinat kertovat hänen tulleen suomeen ruotsin puolelta.
Nyt tiedämme tuon kertomuksen oikeaksi ...

Sukuselvitys on perin helpoa, jos osaa lukea vanhoja dokumenttejä.
Helppous on siinä, että he asuivat yhdessä paikassa Merikaarrossa r:4 miltei alusta lopuun. Storkuckoja ei tarvitse etsiä juuri mistään muualta.
Poikeuksena lopussa Vaasan Vähäkyrön Mänttä joka sijaitsee edelleen Saarenpäässä r:5

Vanhimmassa päässä ei ole enää olemassa henkilö rekisteriä, josta selviäisi selvä sukulaisuus. Mutta  Storkuckon isäntäluettelo pitää paikkansa ja sen voi helposti todeta  myös verorekistereistä. Tuolloin verotettin voiveroa ja nokaveroa etc.
Joten eittämättä on sukulaisuus selvä mielestäni, sen veran on tullut tutkitua noita papereita. Pauli Kukko oli kuitenkin se ensimmäinen tiedon avaaja.
Kiitos hänelle hyvästä alusta.

Nimestä: Sukuluettelot tapaavat olla suomeksi erilaisissa ihmisten sukupuissa.
Nimet ovat kuitenkin oikeasti kirjoitettu alkuperäisiin dokumentteihin ruotsiksi. Joten Iso-Kukko on vain tehty teidän helpottamiseksi.

Oikea alkuperäinen nimi on Kucko. Sittemmin jakautui Oluf Lill-Kuckon tilaan (myöhemmin tontti nimeltään Annala) Ja Mårten Storkuckon tilaan (päätila). Nimi Kukko ei liene pidä kutiansa, koska nimi Kucko on ollut olemassa jo ennen Mikael Agricolan suomenkielen alkeiden kirjoittamista. Jolloin ck tarkoitti myöhemmin kk yhdistelmää.  esim. catti = katti , Liucko = Liukko etc. Agricolan kirjoitetun kielen jälkeen K oli c tai yhdistelmänä ck.

Emme pane pahaksi myöhempää Kukko versiota, vaikka Kucko on se oikea versio nimestä historiallisesti. Samoin etunimetkin ovat papereissa ruotsinkielisiä alunperin.
Joten siksipä sukuvaakunassa on Kukko, koska Kuckoa on vaikea piirtää, kun tekijät ei tieneet yksinkertaisesti mitä se nimi tarkoittaa.

Ps. Jos nimi olisi ollut Kukko, niin nimemme olisi tietenkin Stortupp.
Tupp on kukko ruotsiksi. Vaan eipä ole, kas siinäpä pulma.

Perinnön jakoa : 
Kolme veljestä halusivat asua samassa paikassa, vaikka tonttia olisi riittänyt muuallakin.
Kuvassa Storkucko ja uusi Kucko. Ja kolmas Kucko rakennus sijaisi lienee jossakin oikealla puskien takana.
Joten jos tutkitte sukua, niin tämä asia pitää huomioida. Koska minä olen Storkucko, tuon jälkeen ja kaksi muuta haaraa ovat Kucko nimisiä. Vaikka ovatkin syntyneet Storkuckon tilalla.
Miksi niin ? Tuolloin vanhin poika peri tilan ja muut veljet ja sisaret saivat tavallisesti muuttaa muualle.
Nyt tehtiinkin toisin.
















Tässä eräs meille mielenkiintoinen vanha asiakirja lainattuna Merikaarto.com sivulta.
Olivat kaksikielisiä, luku- ja kirjoitustaitoisia ainakin tämän paperin mukaan. 

Ps . Mainittakoon, että Amerikan Trasti on meille suoraa sukua.




















Koska meillä on Tuorinniemen/Thorinniemen kautta sukuhistoriallisia yhteyksiä, niin alussa kuin lopussa ... tämä näkyy myös meidän sukuvaakunassamme Viikinki kypärä. Samoin myös Mc kerhologossa.
Tämä asia ei ole mitenkään tuulesta temmattu.

Jälki kirjoitus :

Pss. Teinpä sitten geenitestin. Se osoittaa suvun tarinoiden ja muun paikkansa pitävyyden.
Genomimme löytyvät paikasta Pohjois Irlannin Rathlin, se oli Viikinkien tukikohta, niin kuin sanaveljensä Dublin ja Tallin. Genonimme löytyvät myös Virosta. ja Skotlannista etc.
Sitten lisää kiusaksenne Helsinki (Hellsing),Taivassalon Helsinki (viikinkien kauppapaikka), Upsala, Hellsingborg. etc ...

Vaikka olemme suomalaisia. Genonimme ovat myöskin Scandinaaveja.
Ratkaisun avain on Rathlin, jolla saadaan asia spesifiksi.
Y-linjan Haploryhmäni on I-M253.












Muistan erään hauskan keskustelun käydessämme Vaasan Merikaarrossa, jossa yksi paikallinen mies kritisoi vaakunaamme. Ja kysyi meiltä : Oletteko todella varmat tuosta kypärästä.
Koska sukuvaakunamme on syntynyt myöhemmin ja kypärän sarvet ovat fiktiivisiä.
Mutta paremmin ei voi kuvata viikinkikypärää, vai voiko ?
Asia on kuitenkin todella tosi. DNA ei osaa valehdella.
 

Aamun valjetessa

Vasta aamun valjetessa katselimme hivenen ympäristöön, toki kosken kohina on kuulunut koko ajan. Ensimmäiseksi "tuli polulla vastaan laavu".
















Toinen näkymä oli tämä.
















Joen toisella puolella näkyy selkeitä myllyrakennusten jälkiä.
















Myllyjen vedet on johdettu tällaisia rännejä pitkin, jotka ovat nykyisin sortuneet.
















Rännejä ylittäessä, kiviä yli hyppien, pääsi aina seuraavaan saareen.
Tästä saaresta näkyi Kolkin kartano.
















Tämän kauemmaksi ei pääsyt hyppelemällä.


maanantai 8. heinäkuuta 2013

Myllytupa

Matkaan lähdöstä 12 tuntia myöhemmin saavuimme Vaasaan. Tarkemmin sanottuna Vähäkyrön Merikaartoon, Kolkin sillankupeeseen Myllytupaan.
Myllytuvan vuokrasimme tukikohdaksemme.

















Myllytupa on käsinveistetystä hirrestä 1800-luvun lopussa rakennettu talo.
Se on rakennettu myllyrengin asunnoksi .
Talo on myös meille historiallinen, sillä Storkuckoilla on ollut mylly samassa koskessa aikoinaan.
Kuckon mylly sijaitsi tästä paikasta hivenen ylävirtaan päin.

















Tuvan lisäksi meillä oli käytössä sauna, 
joka sijaitsi uudessa rakennuksessa.

















Evästäkin piti hakea Silta-grillistä, joka sijaitsi kävelymatkan päässä.

















Tämä on kuorma-autolla ajokiellettymerkki, 
joka on hiukan kärsinyt ajansaatossa.

















Myllytuvan portaina on tietenkin myllynkivet.



Pohjanmaalle

Matka alkoi pyörien pakkaamisella.
Tavaroita kiinniteltiin hihnoilla, huolella ennen lähtöä.
















Ajo sujui hyvin. Sääksi oli luvattu poutaista, mutta suomen suvi osaa aina yllättää. Sade alkoi Humppilan kohdalla, mutta meillä oli hyvää tuuria. Löysimme suljetun huoltoaseman, jonka katoksen alle ajoimme suojaan sateelta.
Odottelimme tässä kunnes sade oli mennyt ohitse.
















Tämä ei ollut matkasuunitelmissa, mutta havaitsimme matkalla Susiluolan nähtävyyskyltin. Matka sinne ei poikennut paljon meidän reitistä joten päätimme käydä siellä.
















Susiluola on euroopan vanhimpia asutuksi todettuja luolia.
Tosin museoviraston kaivaukset ovat vielä kesken.
















Luolan suuaukko on matala nykyihmiseen verrattuna, mutta heti "kynnyksen " jälkeen luolassa on 220cm korkeutta.
















Tyttöjen lepotauko Susiluolan edustalla.

http://www.susiluola.fi/

torstai 4. heinäkuuta 2013

Huolto

Vanhana ostettu pyörä ja huollot täysin toisten jäljiltä.
Aloitimme Yamahaan öljynvaihtohuollon.tulevaa lomamatkaa varten.
Pohjaproppu auki ja vanha tökötti pulppui hitaasti ulos. Öljy näyttikin jo aika mustalta.
Jos joku luulee, että öljy kuuluisi ola kirkkaampaa ... niin ei se niin ole!
Öljyn tehtävä on voidella ensijaisesti , mutta myös kerätä itseensä karstat ja muut epäpuhtaudet.
Tämä tökötti oli siis toiminut oikein.
















Öljynsuodatinposken avaaminen oli mahdotonta!
Kannen normaali kiristysmomentti on 7 Nm.
Nyt ei äijän käsivoimat riittänyt, vaan pultit piti avata mutterivääntimellä.
No aukesivat, mutta myös hajosivat kannastaan.
Sisäpuolisen öljynsuodattimen poistaminen on sotkuista puuhaa, kuten kuvasta näkyy.

















Pienen siivoamisen jälkeen, uuden suodattimen vaihto oli helppoa.
Suodatin näyttää olevan tässä vaiheessa löysältä, mutta kansi on kartio joka ohjaa suodattimen kohdalleen.

















Enää ei tarvinnut kuin tehdä itse lyhentäen pari rosterista kuusiokolopulttia.
Pitkä ristipäinen pultti jäi tekemättä, koska rautakaupoissa ei ollut sopivaa aihiota.
Kuuden millin pultti, jonka pituus on 85 mm ei ole helposti löydettävissä. Taitaa mennä Yamahalta pakko-oston puolelle.
Kone kuitenkin pelittää vaikka pultti onkin vähemmän kaunis.
Pultin momentista ei ole tietoakaan, koska tuollaista  rikkinäistä ei voi kiertää mihinkään järkevään momenttiin.