Jättiläisen luola

Siirryimme polkua pitkin kohti Jättiläisen luolaa. Matkalla riitti erilaisia marjoja kylläisyyteen asti. Mustikoita, juolukoita, puolukoita ja variksenmarjaa. Söimme siellä niitä kylliksemme vatsamme täyteen.

Tässä juolukka.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juolukka

Ja tässä variksenmarja.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Variksenmarja

Jättiläisen luolaan kuljetaan tätä rotkoa pitkin.

Tiia luolan ovella.

Sannan lapset luolan ovella miettimässä uskaltaisiko tuonne sisälle.

Ari puolessa välissä luolaa kuvaamassa mitä olisi jatkona. Koska meillä ei ollut mitään lamppua mukanamme.

Kameralla otettu kuva näyttää näin että luola jakuu pidemmälle , mutta sitä pitäisi kaivaa hieman lisää auki.
Lopussa oli hiekkaa kiviä ja muuta turhaa tavaraa haitaksi.

Seuraava etappi Áhkkuvárri, Áhkkuvoaralla

Kylttien mukaan lähdimme seuraamaan luolakierroksen suuntaan. Nyt alkoi näkyämään louhikkoa.
Ne olivat useimmiten hienon jäkälän peittämiä. Jäkälät muodostivat kauniita kuvioita kivien pintaan.

Sitten ero tektoonisen ( maanjäristyskivi ) ja merenrantakivi muodoista. Geologia on minusta hyvin mielenkiintoista.
Muinaisen merenrantakivet ovat muodoltaan pyöreitä.

Maanjäristys kivet ovat malliltaan enemmän kulmikkaita. Luontoa on ainakin minun helppo lukea näinkin etelässä ollessa.

Tektoonisia kiviä kuvassa..

Áhkkuvoara Áhkkuvárri huipulla

Áhkkuvoara, Áhkkuvárri sanat ovat saamea. Sana voara on ilmeisesti kadonnutta metsäsaamea. Elikkä Kainuun saamekieltä olettaisin.
Várri tarkoitta vaaraa ja edustaa pohjoissaame kieltä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saamelaiskielet
Áhkku sana on Saamea ja sana tarkoittaa isoäitiä / vanhaa naista. Ahku oli äjihin eli ukkosen jumalan puoliso.

Pääsimme vihdoin  Áhkkuvoaran huipulle.
Polku näytti täältä ylhäältä katsottuna tältä.

Huipulta avautui hieno järvimaisema. Ärjänsaari näkyy taustalla hienosti.

Áhkkuvoaran huipulla oli myös vettä paikoitellen. Rinnesoiden muodostuminen on vain ajan kysymys. Rinnesuo on kovin mielenkiintoinen näky.

Pieni lammen alkukin sieltä löytyi.

Vaellusreitit oli hienosti merkitty ja eksyä siellä ei voinut millään.
Vaeltajista oli huolehdittu hyvin ja ilman karttaa pärjäsi suunnilleen. 

Áhkkuvoara tai Áhkkuvárri

Motoristit siirtyivät hetkeksi autoilijoiksi, eli lähdimme ajamaan autolla kohti pohjoista.  Matkasää oli kelju kuurosateineen. Kuitenkin Kuopiossa oli miltei hellettä ja sen jälkeen puolipilvistä. Noin Iisalmen kohdalla Tiia sanoi autossa jonkin käryävän. Pysähdyimme tutkimaan asiaa.
Totesimme kuskin puoleisen etujarruun olevan tulikuuman. Jäähdyttelimme jarrua tovin ja jatkoimme kuitenkin matkaa kohti Kajaania, mistä oli apua saatavilla Kajaaniin Akin muodossa. Nilkutimme sitten 100km matkan hyvällä tuurilla eteenpäin. Onneksi mikään ei sytyttänyt autoa palamaan. Jäimme ilman autoa muutamaksi päiväksi.
Mennän sitten hieman tarinassa edelle ... Akilla on tilaa ja tarvittavat työkalut.

Purimme jarrun täysin palasiksi ja hiomme rälläkkällä ruoste pinnan puhtaaksi. Lopuksi voitelimme kaikki tarpeelliset pinnat kuparitahnalla.
Räläkällä hiomme myös jarrupalojen korvakkeet millin ohuemmaksi. Nyt jarrupalat menivät hyvin paikoilleen uudestaan.
Kaikki toimii taas hyvin.
Olen suunattoman kiitollinen Akille tästä avusta.
Kiitos kovasti !!!

Autottomuus sai aikaiseksi, sen että saimme Sannalta kyydin Áhkkuvoara tai Áhkkuvárri.
Kyyti oli hieno asia ja vaellus matkaseura myös tietenkin.
Áhkkuvoara/Áhkkuvárri on muinainen Lappalaisten riitti paikka.
Alue on tektonista maanjäristys aluetta. Pirun pellolla on nähty aarnivalkeita ja virvatulia.
Rovasti Antti Andelinin 1860‑luvulla tallentaman tiedon mukaan alueella on muinoin asustanut Lappalaisnoita ja tietäjä, todellinen shamaani.

Alkumatka oli yhä märkää sateen jäljiltä ja ylhäältä rinnettä pitkin valui vettä purona, mutta pian lämmin sää alkoi meitä helliä toden teolla.

Reitti jatkui aina vain kauniinpana.

Pian poronjäkälä valtasi alueen. Tuolla poroille on riittänyt ruokaa.

Poronjäkälä ja puolukka.

Hirvenjäkälä kasvoi myös poronjäkälän rinnalla.

Ylöspäin mennessä männyt alkoivat olla mielenkiintoisen näköisiä.
Voaran laella tuulee ilmeisesti välillä kovaa tai puunjuurille on liian vähän maata.

Ajelua ja lounas

Tänään lähdimme ajelemaan. Ilahduimme kovasti, että Boxintie oli saanut paremmaan asvaltin.
Tuon tien luonnollisena jatkeena ajelimme Spjutsundintietä Sss Paviljongeniin syömään.
https://fi-fi.facebook.com/pages/Sss-Paviljongen/130936760322221

Seinällä olevasta kyltistä saa selville viimeistään Sss merkityksen.

Olimme ajatelleet etukäteen pihviä, mutta tarjolla oleva lounas buffet vei voiton tällä kertaa.
Kyllä kelpasi meille. Hyvää oli.

Kahvin jälkeen jaloittelimme hieman niemen kärjessä.

Sitten huristelimme kahdelle kanavalle, kun olimme niiden lähistöllä.
Tässä olemme Löparössä parkissa.

Löparon kanava on matala ja en tiedä tarkalleen millä siitä voi kulkea. Mutta ainakin kanootilla ja soutuveneellä.

Kitön kanavasta mahtuu moottoriveneellä kulkemaan. Mutta ränni on mielestäni aika kapea.
Väylä merkit näkyvät tästä hyvin.

Tässä tämä  kallioränni.

Sama kohta sillalta kuvattuna. Ränni tekee mutkan toiselta puolelta, Se ei taida helpotaa ajoa.

Tänään ajokilometrejä kertyi 113.
Ps. Kerkesimme kotiin ennen kuin pilvistyi ja sade alkoi.

Halkiankoski

Tänään oli todella harmaa päivä, mutta Aki halusi lähteä ajamaan siltikin.
Se kävi minulle hienosti, niin kuin aina.
Lämpötila ei ollut kovin mairitteleva, mutta ajaminen on aina hienoa seurassa.
Tällä kertaa emme saaneet koko jengiä kasaan erinäisistä syistä.
Aki ehdotti etapiksi Pornaisten Halkiankoskea. Se sopi minulle, koska olin jo joskus aikaisemmin katsonut netistä joen koskia, joista olemme nähneet muutaman ennestään.
Minä yllätyin, että tämähän oli aivan liian helposti löydettävissä, mutta silti täysin piilossa.
Kohteen ohitse on liian helppo ajaa ajohurmiossa.

Pornaistentieltä pitää poiketa piiru sivummalle. Sitten näkyy saari ja ikään kuin tyyni seisova  joki ...

Joen tyyneys johtuu sähkövoimalan padoista. Halkiankoski on haljennut tuossa kohtaa kahteen suuntaan aikoinaan. Siitä tuo nimi on kotoisin.

Kuvassa oikealla voi havaita, että uoma on luonnollinen ja syvä. Kallio kaartuu hienosti alaspäin rotkon pohjalle.













Kanjoni näyttää näin hienolta. On mahtanut olla upea näky joen virratessa vapaasti.

Tarvitsee odotella tuon vapaata juoksutusta. Akin ehdottoma ajokohde kohde oli hieno ja tänne tulemme toistekin katsomaan ja tutkimaan paikkaa tarkemmin.
https://www.suomenvesiputoukset.fi/vesiputoukset/koskinaeytoekset-suomessa/#halkiankoski

Hienoja kilometrejä syntyi tällä retkellä 125.
Taaskin voi vain hymyillä.

Ps. Pieni jälki kirjoitus. Koska Tiia ei sattuneesta syystä päässyt käymään täällä kanssamme, niin asia tuli asia korjattua  27.7 eli tänään. Sää oli onneksi parempi kuin viimeksi.

Pieni padon yläpuolis saari on kaunis.

Tiia vihdoinkin paikanpäällä katselemassa.
Koska nyt on kuivaa, niin pitää tulla tänne ehdottomasti keväällä katsomaan kosken pauhua.
Se on varma se !

Taukoa vietimme molemmilla kerroilla Kesämopossa.
Omistaja kertoi minulle, että tämä rakennus oli toiminut kauppana aikoinaan ja sitten kylä kuihtui palveluineen pois, aivan kuten muissakin maaseutupaikoissa. Mikä on hirmuisen sääli.

Hauskaa kritiikkiä

Tässä on eräs väännös Fingerporin suunnalta. Se liippaa niin läheltä meidän sukuvaakunaamme ja Mc kerhoamme.

Jukra, että tykkään tästä stripistä !

Ps : Ette edes arvaa miten lähelle tuo osui. 

Erikoinen auto ?

Herttoniemen Roihupellon ajoharjoitteluradan päälle tehtiin Motonetin parkkipaikka. Huonoa on tietenkin, ettei enää ole ajoharjoittelu kenttää. Hyvää on se että Motonet on lähellä.
https://www.motonet.fi/

Kävimme siellä eilen ja huomasimme erikoisen auton. Ajattelin sitä ensiksi mopoautoksi, sitten näin takana olevan moottoripyörän rekisterikilven !
Tämä ei siis ollut mopoauto, eikä oikea auto.
Keulassa olevassa merkissä oli iso M ja sen alla luki pienellä kirjoitettuna Mega.
Nopeusmittarissa oli vain 80km/h .
Tuollaista en ollut koskaan ennen nähnyt ja auton valmistajaa ja merkkiä en tuntenut.
Kahlailin sitten hieman nettiä ja lopulta löysin tuohon vastauksen.
https://en.wikipedia.org/wiki/Aixam

Valmistaja Aixam on toki tuttu minulle mopoautoistaan.
Moottorina siinä on Kubota. Kubota on lähinnä Japanilainen traktorien valmistaja.
http://www.kubota.com/

Tässä pari kuvaa tuosta erikoisesta kääpiöautosta.

Erikoinen Honda

Kaupunki kävelyllä havaisimme kaksi erikoisen näköistä Hondaa. Niissä oli Hondan skoottereista tuttu moottori . Mutta aivan uusi runko ratkaisu, ilman skootterin katteita.
Tässä nämä hauskuudet ... Hyvin modattu !

Laakerien vaihto Hondaan

Tänään aamulla päätimme vaihtaa toiseen Honda Rebeliin etu ja takapyörän laakerit. Kun tiesimme laakerien olevan sisäpuoliset, niin tarvittiin työkalu tätä tehtävää varten. Niinpä kiiruhdimme Biltemaan ostoksille.

Otimme laakerit pois ja huomasimme laakerien olevan suojattu vain yhdeltäpuolelta. Tuollaiset ovat pahoja lian ja ruosteen kerääjiä. Voi vain ihmetellä, että mitä säästöä tuollainen on ?

Onneksi Laakeri-Center on meidän lähellämme. Saimme sieltä heti hienot täysin suojatut  FAG merkiset laakerit.
http://www.fag.de/content.fag.de/en/
Laakereiden pois ottaminen oli miltei yhtä työlästä, kuin uusien paikoilleen laittaminen.
Kun työ oli tehty me ajoimme pienen testiajon Sipoon suuntaan.
Kaikki toimi paremmin, kuin hyvin.

Tässä vielä kuva sisäpuolisten laakerien ulosvetäjästä ja iskuvasarasta.

Ps. Honda ei ole huono ja laakeritkin ovat vain kulutus tavaraa. Huoltaminen kannattaa aina.

Pieni lisäys tuohon operatioon :
Takana on vaihdettava kolmet laakerit, jotka kaikki ovat erikokoisia. Kahdessa on akselinreikä samankokoinen, mutta ei kolmannesa ! Kannattaa ottaa laakerit ensin irti ja vasta sitten käydä ne ostamassa mallin mukaan.
Tässä on takarenkaan hajoituskuva. Jotta voitte miettiä asiaa tarkemmin oman pyörän kohdalla.