Strömman kanava

Ennen Kemiöön lähtöä otti Tiia pari kuvaa pyöristä.  Ensin minun Yamahan kaasuttajan "korkit".

Toinen kuva Yamahan ilmansuodattimen kuori.

Seuraavaksi ajoimme Strömman kanavalle päästäksemme suorinta tietä majapaikastamme Kemiöön.
Strömman kanava on suomen ainoa paikka missä voi havaita vuorovesi ilmiön. Se johtuu lähinnä meren ympäröimästä saaresta,  jonka kapeat meri-alueet ahtavat vettä vuoroveden mukaan edes takaisin. Saari on suomen suurin.

 https://fi.wikipedia.org/wiki/Str%C3%B6mman_kanava

Tuossa on heti vanha ja uusi kanava vierekkäin. Tässä, uusi syvempi kanava.

Kävelimme sillan ylitse, josta varoitettiin. Olisi ehkä huono ajatus olla pystyyn nousevalla sillalla tuolloin. Luotimme kuitenkin kameravalvontaan., joka hoitaa siltaa hyvin.

Sillan etupuolella asui jokin taiteilija. En itse pitänyt kaiksta hänen töistään.
Mutta tamä oli hauska ja rento.

Lokki tuolla kanava miljöössä.

Kun halusimme ajaa lopulta Kemiöön, niin silta nousi pystyyn.

Tuosta Aki heiti pointinsa ... Kuinka asvaltti voi pysyä sillassa ?
Huulen lisäsi asiassa on ideaa. Jos tuossa olisi pelkkä perus asvaltti, niin se ei oletettavasti pysyisi sillassa kiinni massansa takia.

Hyvä Aki hauskasta ajatus dilemmasta, tuollaista minä tykkään.


Meidän tie oli pystyssä kohti taivasta hetkisen ennen ajoa. Silta nousi ja laski yllättävän nopeasti.

Tuosta oli hyvä jatkaa ajoamme ... Kemiöön

Halikon museosilta ja MC Salo

Kaivoimme vielä yhden nähtyvyyden esille, vaikka päivä lyheni.

Tässä kohdassa on peräti 3 siltaa vierekkäin. Museosilta, junasilta ja nykyinen autosilta.

Meitä kiinnosti lähinnä tämä vanha museosilta. Siinä on kiviarkut tukena, mutta muuten se on  hirsistä tehty. Oikeastaan kovin merkillinen sivusta katsottuna. On vaikea ajatella mihin kaikkeen mikäkin tukee.

Keskustelimme hetkisen kiipeily harjottelijoiden kanssa. Ainakin yksi heistä oli MC Salo jäsen.
Hän kutsui meidät moottoripyörä kerholleen käymään.
Kävimmekin siellä kutsun saatuamme keskivikkona.
Kerhon porukka oli mukavaa ja rentoa. Kiitos kovasti kutsusta.
Oli mukava tavata teitä. Toivottavasti näemme toistekin.

http://www.salomc.com/
https://fi-fi.facebook.com/SaloMCry/

Kerkesimme käymään sillan viereisen museon pihassa.

Museon pihapiiriä.

Tämä näyttää aivan tarinoiden hiidenpadalta. ( The Black Cauldron ). Nyt tämä oli alennettu kukkapurkiksi.

 
 

















Kävimme viime vuonna kirjan tapahtumapaikoilla Irlannissa. Esimerkiksi Taran kukkuloilla.
Kirjan tapahtumapaikat ovat  todellakin olemassa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Hill_of_Tara

Tässä Mc Kucko on käymässä Irlannissa ja on Taran kukkuloilla tositteeksi vastaväitteille.
Muinaislinnan vallit näkyvät hyvin myös maasta katsottuna. Tosin lentokone olisi se parempi tapa tarkastella maisemaa.

Ilta lähenee ja sää synkistyi, alkoi jo tehdä mieli mennä saunaan.

Auringon viimesäteet pilkottivat. Oli jo aika lähteä. Sauna odotti meitä.

Kärämäellä

Seuraavaksi ajoimme Kärämäelle Rikala aihetta koskien. Tämä on jäänyt kurjasti asutuksen keskelle ja on kulunut sekä kaltoin kohdeltu ajatelleen sen hienoa historiaa.

Kärävuori on puuton ja aika suoraseinäinen. Se on ollut varmaankin pelottava uhka vihollis purjehtioille. Kuitenkin sen toinen reuna ei ole kovin puolustettavissa. Mutta hieno vartiopaikka se on ollut aikoinaan. Tämän seinä oli merenpuolella Viikinki aikoina.
Tästä on jo paljon helpompi kuvitella miltä Rikalanmäki näytti ilman metsää.

Ps. Savumerkit vastasivat tuolloin kännykkää.
On oikeastaan hupaista, että suomalaisen  kännykkämme nimi on Nokia.
Joo. .. nokea tuli siis niinä aikoina savumerkeistä.

Nokia on siis murre ilmailmaisu asiasta. Heh heh !
 

Rikalan mäki on minun oikealla puolellani taustalla.

Kamalasti zoomaten sain kuvaan metsäisen Rikalanmäen.  Tuolloin talojen kohdalla lainehti meri.
Meren katoaminen johtuu tietenkin jääkauden jälkeisestä maannoususta.

Zoomaten näkyy täällä myös joki/meri.

Rankkaa nyky totuutta kuvina.
Kärävuorella on nyt vesitorni, jonka eteen on suotu asutusta.

Teiden ja asutuksen leviäminen tappaa kulttuuri arvoja. Luulisi, että talot voisi tehdä muuallekin, kuin aivan kallion kupeeseen.
Luulisi lääniä suomessa riitävän. 

  

Ps. Nyt on pakko päivittää jälkikäteen tuosta hieman. Tiesin tuon jo etukäteen ...

Pudonnut lohkare Halikossa, joka on Salonkaupungin välitön kylkiäinen.
Kävimme Halikon Kärämäellä moottoripyörä retkellä aikaisemmin.

Jo tuolloin ihmettelin talonrakentajien rohkeutta. Toisaaltaan sen edessä olevat talot ovat kauniin kallion peittona. Itse en olisi ikinä antanut rakennuslupaa tuohon, koska se tuhosi kulttuuri historiallisen maiseman.
Vain neljä vuotta tuon käyntimme jälkeen kävi juuri niin, kuin tuolloin itse uumoilin käyvän. Palasin tähän asiaan vain siksi, että pienen tutkimuksen mukaan uusi romahdusvaara on todellinen.
Halikko haluaa lunastaa talot pois, koska kallion tukeminen maksaisi miljoonia. Ja olisiko se kallio enää edes sen jälkeen kaunis tuon jälkeen?
Betonia rakoihin ja porattuja rautatappeja ja metalliverkko tuon lisäksi. Tuskin edes Museovirasto olisi tuohon suostunut. On helpompi ja halvenpi purkaa nämä talot pois tuosta.
Jos joku ei suostu, niin tuskin vakuutusyhtiö antaa kotivakuutusta mitään korvausta seuraavan kerran.

Tässä kuva siitä, kuinka lohkare vyöryi oikeaalla olevan valkoisen talon saunan peltikatolle, josta kimpoisi puiden oksien lävitse naapuri tontille. Siellä se hajosi kolmeen osaan. Suurin lohkare osui hyvin kalliin Audin kylkeen.

Tämä ei siis ole minun omistama kuvani, vaan lehdistön julkaisema.
Oman ajatukseni mukaan tapahtui näin, johon lisäsin nuolet.
Se kertoo tästä tapahtumasta minun ajatukseni.
Ja niin kävi myös. Tälläinen ennustaja ukko minä olen.
Juuri näin kävi, kuin ajattelin ...
Vyöryi kivi vasemmalta tai muusta suunnasta niin sitä en tarkalleen tiedä.

Rikalanmäen päällä

Kiipesimme ylös Rikalanmäen huipulle kuumissa ja kankeissa moottoripyörä vaatteissa.
Karjapolku auttoi paikoitelleen.

Ylhäällä oli helppo hymyillä kuumuudesta huolimatta.
Takanamme oleva pelto oli viikinki aikana meri. Suoraan takanamme näkyy vastapäätä Kärävuori.
Josta kerron myöhemmin ...

Oli aika vaikeaa saada mitään perspektiiviä tai mittasuhteita linnavuoresta. Koska puita oli kasvanut liikaa näkymän haitaksi. Tässä eräs kuva josta voi edes hieman kuvitella jyrkkyyttä.

Tiia kapusi innokkaana alaspäin katsomaan seinämää tarkemmin.

Lopulta minun oli pieni pakko laskeutua alaspäin kuvaamaan.

Tiia pienellä kallio hyllyllä.

Läksimme kiertämään Rikalanmäen huippua ympäri. Seuraavalla korkeammalla huipulla kasvoi laaka kuusi.Tämä oli harvinaisen laaja-alainen.

Sain zoomattua Akin HD : n joltakin huipulta esille.

Viäläkin kovemmalla zoomilla ...

Kun ilma on puhdas, niin sille on eräs indikaattori. Tämä on Naavan esiintyminen.
En ole mikään "virtuoosi" tuntemaan sammalia ja jäkäliä sekä naavoja.
Minulla on hyvä kirja tuohon, mutta ala on todella vaikea. Niinpä sanon, että tämä naava voi olla myös luppo.
No joo sellaista hiusten halkomista tämä tiede.

Heti tuon jälkeen havaitsin riippa kuusen. Se näyttää hieman pohjois-suomen kuuseselta, mutta sen oksat ovat pehmeitä ja riippuvia. Pohjoisessa tämä johtuu lumikuorman välttämisestä. Puut ovat viisaita.

Rikalanmäen toisella reunalla oli yhtenäinen 160m pitkä kivi muuri.

Kun seurasimme muuria, niin lopulta tulimme takaisin portin kohdalle, josta kapusimme takaisin pyörillemme. Tämä on se helpoin reitti ylös sekä alas.

Rikalanmäki

Aloitimme tänään meidän moottoripyörä ajon tukikohdastamme suoraan Rikalanmäelle. Nykyiseen Halikkoon.
Tämä kohde oli yksi lähin tutustumisen arvoinen kohde majapaikastamme.
Kovin sattumalta ostin kirpputorilta kirjan nimeltään Varjagien aarre.
Varjagit olivat Viikinkien valaliittolaisia. Kirja kertoo tarinan Rikalanmäestä ja Haukkavuoresta, joka on hieman kauempana jokivarressa nykyään. Kirjan paikat ovat todellisia.
Minulla on myös akateminen Hjalmar Appelgren väitöskirja aihesta hyllyssäni.
Joten tämä oli tutkimisen arvoinen kohde kahdella eri tavalla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Varjagit
https://en.wikipedia.org/wiki/Varangians
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rurik
https://en.wikipedia.org/wiki/Rurik

Rikalan väki oli lähinnä kauppiaita, ja koska heillä oli ylivertainen linnavuori käytössään, niin he eivät pelänneet Viikinkejä, vaikka niinä aikoina heitä osittain pelättiin. Viikinkilaivoissa oli tuolloin myös suomalaisia miehistössä. (Varjagit)

Rikalassa tehtiin kauppaa kaikkien kanssa.
Tähän kyltin viereen jätimme meidän moottoripyörämme.

Hieman zoomaten kyltin "fiktio" kuva. Linnamäki oli silloin paljas puista ja sinne johti yksi ainoa karjan ja ihmisten tie linnaan.

Nyky todellisuus on aika metsäinen. Mutta aloitimme kiipeämisen Rikalaan alhaalta.
Polun alussa oli hieno pahka Kuusi. 

Sitten alkoi kovempi kiipeäminen ylös. Ensinmäiseksi tuli mahdollisesti Sulkasammalta vastaan. Siinä oli ehkä kuivuudesta tulleita läikkiä.
Joka tapauksessa tämä sammal on merkittävä havainto.

Rikalan linnavuoren alku.

Tässä meidän kiipeilyn tulos. Olemme nyt Rikalanmäen portilla. Akin kohdalla oikealla puolella kivimuuri oli aikoinaan 2m korkea. Sen päällä on ollut paaluvarustus.
Tiian jalkojen kohdalla on kivetetty karjapolku, jolloin saatiin karja ja muut kotieläimet helposti turvaan vihollisilta.
Polun molemmilla reunoilla oli myöskin muurit suojana.
Kun aikaa tuosta on kulunut ainakin 1200 vuotta, niin paljon on peittynyt maan alle ja kadonnut maastoon.
Muuria on vielä jäljellä helposti katsottuna 160 m tänä päivänä.
Myöskin portin molemmilla reunoilla oli puolustus muurit.