Aamulla satoi ja ennusteen mukaan kirkastuisi vasta kello 12.00.
Kun saavuimme Virvikiin oli aivan pilvistä ja metsä oli märkä. Tuolla kirkastui kunnolla vasta 13.00.
Jätimme kulkupelimme Virvikin kartanon parkkipaikalle ja kävelimme siitä hieman takaisin päin luontopolun alkuun, jossa oli vielä sateen jälkeen märkää ja kosteaa.
Ensi havainto oli vaahteran taimi, joka poikkesi muista pikku taimista, Sen lehdet olivat melkoisen syvä koloiset, verrattuna viereisiin.
Sitten katselimme luonnollista metsää, jossa on aukioita ja puita jotka saavat kaatua vanhuuttaan.
Tuollaista kaatuneista tulee tikoille ja lahottaja sienille syötävää.
Seuraava havainto oli mäntykukka.
https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4ntykukka
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/mantykukka
Kun lähekkäin kasvavat puut hankaavat toisiaan tuulessa, niin kaarna rikkoutuu ja puut sulautuvat yhteen. Tämä on helpompaa saman lajin kanssa. Nyt kuitenkin nähtiin koivu ja kuusi yhdessä.
Ei siis aivan jokapäiväinen näky. Hylkivät toisiaan normaalisti.
Vaellus jatkui kosteikosta kuivemmille alueille. Näimme siellä sienen tai käävän, mikä tämä sitte olikaan. Se oli pehmeä, kuin sieni, mutta samalla jonkin käävän sorttinen.
Jäi minulle laiskan läksyksi.
Lopulta savuimme kuivien kallioiden ja pitkien jääkauden tekemien uurresoiden alueelle.
Soista virtasi kirkasta vettä alas kosteikko alueille.Tässä sellaisen komea alkupää.
Sen ylitse pääsi helposti pikospuu sillan avulla.
Tiia tällä pikku sillalla.
Heti tuon jälkeen oli hämmästyttävä kivi pystyssä. Kaikkea se jääkausi jättikin jälkeensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti