Virvikin luontopolkua ylöspäin

Jos miettii tämän polun helppoutta, niin sanoisin tätä polkua kohtuullisen helpoksi. Ainoastaan nevalta ylöspäin kiivetessä laittoi hieman puuskuttamaan. Osittain se johtui kostean kuumasta ilmasta, koska nyt aurinko alkoi sateen jälkeen äkisti paistamaan kuumasti. Tuli hieman hikinen olo.

Alueella oli rapakivi graniittia, jonka tiedetään jääkauden tuoneen Viipurista saakka tänne.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rapakivi

Rapakivi graniitti rapautuu itsekseen ja hajoaa lopulta nelikulmaiseksi sora kasaksi.

Jääkauden tuomat louhikot olivat huimia, koska niiden väliin jää luolastoja.
Tässä alvejuuren kuihtuneet osat peittävät hyvin tällaisen luolan suuaukon.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4alvejuuri

Laattakivet jättävät myös alleen pienen luolan.

Muinaisissa tarinoissa kerrotaan jättiläisen heittäneen kiviä suutuspäissään hujan hajan.
Siltä täällä kyllä näyttää.

Tämä kelo näyttää aivan puun polvelta.

Puolukkaa, mustikkaa ja juolukkaa ja muita marjoja riitti matka evääksi. Senkuin vain söi  mahansa täyteen ohi kulkiessa.