Olimme kulkeneet ilmeisesti sen ohitse huomaamatta sitä tullessamme.
Koska kamera vääristelee mittasuhteita, niin yritän kuvata kallion korkeutta jotenkin.
Tiia kuvaa leiristä minua ...
Ja minä vastavuoroisesti ylempää, vaikka en ole edes vielä ylhäältä.
Puolimatkan kivi.
Tiia vihdoinkin ylhäällä, josta kiipesimme lopullisesti huipulle. Puolimatkan kivi on hänen takanaan rinteessä.
Kiipesimme tuosta huipulle ja otin tämän kuvan tankkilaivasta.
Tuolta vaelsimme yli niemen etsimään Viikinki hautaa uudestaan, koska olimme täällä juuri sen vuoksi.
Olisi kurjaa olla näkemättä hautaa. Koska olimme sitä varten tänne tulleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti