Klobbudden hauta

Niemen yli kuljettuamme huomasimme  meidän olleen aikaisemmin joissakin paikoissa ja sitten  olemme kulkeneet huomaamatta haudan ohitse noin 5 m päästä. Tuollaisessa maastossa on aika vaikea havainnoida mitään.
Nyt huomasimme "metsän vartian" vahtimassa hautaa.

Yhtään helpompi ei ollut maasto ... Tuollaistenkin yli piti loikkia.

Tiia voisi vaikka upota tuonne. Talvella lumen alla tämä mahtaisi olla vieläkin kavalampi luonnon ansa.

Itse hauta oli vaikea löytää koska se oli osittain uponnut sammaleisiin.

Viikinki haudaksi tuon tunnistaa, koska vainaja haudattiin korkealle kalliolle, josta oli esteetön meri näköala.

Sitä sitten tuli mietittyä tuulen tuiverruksessa. 
Että vainaja varmaankin nautti näistä näkymistä yhtä paljon kuten minä.
Hieno ajatus Viikingeiltä !

Oli todella hieno olla nyt täällä ylhäällä, kun olimme olleet veneellä alhaalla vuonna 2010.miettimässä ylös pääsyä.

Maisemaa  ...

Täältä on tosiaankin 20 metriä pudotus alas kalliolta. Hauta on siis upealla paikalla.

Sitten toiseen tämän huipun hupiin.
Mikä tämä on ?
Väärin tämä ei ole kallio, vaan huipun reunalla roikkuva kivi !

Otetaanpa muutama askel taaksepäin.  Kivi näyttää helpolta kohteelta.

Joopa joo, niin sitä luulisi. Teeppä sama kuin Tiia.

Jos asiaa tarkastelee sivusta saattaa mennä pupu pöksyyn.

Kivi tuntuu pysyvän vain pyhällä hengellä kallion reunalla. On aivan käsittämätöntä, että se pysyy tuossa, eikä tipu 20m alemmaksi mereen.

Tiia kiven päällä.

Toisesta suunnasta kuvattuna.

Täytyy myöntää, että minua hermostutti seisoa tuon kiven päällä. Mieli teki karata heti pois sen päältä.

Paluumatkalla näimme tämän rauhallisemman noppa kiven.

Ps. Melkoinen reissu tämä ... !

Klobbudden kiipeämistä

Eväs tauon jälkeen päätimme kiivetä takaisin ylös kallion huipulle ja etsiä Viikinki haudan.
Olimme kulkeneet ilmeisesti sen ohitse huomaamatta sitä tullessamme.
Koska kamera vääristelee mittasuhteita, niin yritän kuvata kallion korkeutta jotenkin.
Tiia kuvaa leiristä minua ...

Ja minä vastavuoroisesti ylempää, vaikka en ole edes vielä ylhäältä.

Puolimatkan kivi.

Tiia vihdoinkin ylhäällä, josta kiipesimme lopullisesti huipulle. Puolimatkan kivi on hänen takanaan rinteessä.

Kiipesimme tuosta huipulle ja otin tämän kuvan tankkilaivasta.

Tuolta vaelsimme yli niemen etsimään Viikinki hautaa uudestaan, koska olimme täällä juuri sen vuoksi.
Olisi kurjaa olla näkemättä hautaa. Koska olimme sitä varten tänne tulleet.

Klobbudden leiri ja taukopaikka

Klobbudden leiri ja taukopaikkaa oli haasteellinen etsiä, koska riitävän suoraa paikkaa ei tahtonut löytyä.  Minä olen vasta menossa merenrantaan. Jyrkkää kallio rinnettä riitti tuosta alaspäin.

Tiia melkein leiripaikassa, koska etsimme sellaista vasta.

Leirimme löytyi hieman alempana. Siinä oli tasainen istumapaikka ja taso termospullolle ja mukeille. Kaikkea se luoja keksiikin meidän iloksemme. Muussa tapauksessa tavarat liukuisivat mereen.

Leiri näkymä oikealle.

Näkymä vasemmalle.

Syötyämme uhkasi pilvisyys. Pilvet purjehtivat kuitenkin itä suuntaan meidän iloksemme.

Sitten aterian jälkeen oli aikaa ja tarmoa kiipeillä ja katsella ympäristöön.
Kallionlaelta valui useasta paikasta vettä mereen ylhäältä alas.

Tuli sitten kaivettua kiikari esiin. Emäsalon edustalla oli Merimetsojen saari. Ne tuhoavat ulosteillaan tehokkaasti kaiken kasvuston kotisaareltaan.

Yksinäinen kalastus troolari ajoi kohti Sipoonselkää.

Toiseen suuntaan kulki JL  Runeberg vieden turisteja kohti Porvoota.
https://fi.wikipedia.org/wiki/M/S_J._L._Runeberg

Leiripaikan kalliossa kasvoi kaunis ja säännöllisen muotoinen jäkälärengas.

Katselimme myös kaunista auringon kiloa. Tarkoittaa auringonsäteiden heijastusta, jos sana oli outo.





















Kun meren käynti ja tuuli vain kasvoivat, niin päätimme tehdä pikku hiljaa lähtöä.
Aallot senkuin vain kasvoivat.
 

Uimapaikan olemattomuuden näkee tästä. Vaikka silokalliolla on syvyyden edessä hylly, niin tuolta ei pääse ylös, eikä alas ilman köyttä. Mittasuhteet vääristyvät täällä kovasti.
Käsipohjaa ei myöskään kannata uida koska vettä on alla kymmeniä metrejä.

Luulisi, että ranta näkyy

Aina kun luulisi, että ranta näkyy, niin joutuu tiheikköön tai kallion välisiin rotkoihin.
Tuolla joutuu kiipeämään välillä kaksin käsin ylös seuraavalle nyppylälle.

Sitten saattaa olla tasaista, mutta ranta kadoksissa. Mutta sielläkin on kinnostavaa katsottavaa. Erikoinen mänty, joka jaksaa kasvaa kaaduttuaan.

Kivi, jonka alla jokin kettu tai etc, voi vaikka yöpyä.

Ranta näkyy kunnolla ja pääsemme vihdoinkin  meren ääreen. Maasto on melko avointa tästä lähtien.

Klobbuddenin maastoa.

Minkälaiseen maastoon sitten törmäsimme ?

Alussa oli osmankäämejä ja kosteaa lähes kaislikkoa. Kumma kyllä siellä viihtyi kyykäärme.

Sitten näimme Venäläis indikaattorin jänönsalaattin.  Se esiintyy lähes aina Venäläis linnoituksissa.
Linnoitukset tekivät lähinnä vangit, kuten Kinalaiset. Tuo kasvi littty lähinnä rehuun tai hevosten ruokaan, etc.
Mutta seuraa aina näitä linnoituksia.
En tiedä tarkemmin linnoituksista juuri täällä, mutta asiaa pitää tutkia.tarkemmin.

Klobbuddenin kallioalueille pääsyn esteenä oli ryteikköjä ja sammalta etc.

Sarjassa kiipeä liukastele, kastu ja upota jalkasi pilossa oleviin sammeleen alaisiin kiven rakoihin. ilman, että katkaiset jalkasi.

Sitten näimme kotimaisen orkidean, nimeltään yövilkka.

Kun kosteasta pääsi eroon, niin maasto vaihtui suo ja kallio vuorotteluun. Nousuja ja laskuja siellä riitti. Melkoista rämpimistä ilman polkuja.

Sitten lähestyimme avomerellistä avointa kalliota. Siellä kasvoi poronjäkälää ja kanervaa.

Kanervikon yllä parveili sinisiipiä ja sudenkorentoja, josta jälkimäisistä emme saaneet kuvia kun ne olivat niin vilkkaalla päällä.

Valon lisääntyessä ja meren rannan  lähestyessä kasvoi kallioiden notkelmissa kultapiiskuja. Tältä nypyllä näki jo pilkahduksen merestä.

 Ryteikköjen jälkeen vihdoinkin ranta alkaa näkymään kunnolla.

Ps. Nyt voin sanoa suoraan, että tämä paikka ei sovi, kuin oikeille "erä Jormille"
Huonojalkaisten ja lapsiperheiden on syytä jäädä kotiin.
Vähemmän luonto ihmiset eivät näe täällä mitään.
Palveluita ei onneksi ole ja nuotion tekokin on täysin kielletty luonnonsuojelu aluella.
Missään ei voi uida paitsi jos hyppää alas 10- 20 m  mereen ilman että pääsee sieltä enää ikinä ylös.