Nyt huomasimme "metsän vartian" vahtimassa hautaa.
Yhtään helpompi ei ollut maasto ... Tuollaistenkin yli piti loikkia.
Tiia voisi vaikka upota tuonne. Talvella lumen alla tämä mahtaisi olla vieläkin kavalampi luonnon ansa.
Itse hauta oli vaikea löytää koska se oli osittain uponnut sammaleisiin.
Viikinki haudaksi tuon tunnistaa, koska vainaja haudattiin korkealle kalliolle, josta oli esteetön meri näköala.
Sitä sitten tuli mietittyä tuulen tuiverruksessa.
Että vainaja varmaankin nautti näistä näkymistä yhtä paljon kuten minä.
Hieno ajatus Viikingeiltä !
Oli todella hieno olla nyt täällä ylhäällä, kun olimme olleet veneellä alhaalla vuonna 2010.miettimässä ylös pääsyä.
Maisemaa ...
Täältä on tosiaankin 20 metriä pudotus alas kalliolta. Hauta on siis upealla paikalla.
Sitten toiseen tämän huipun hupiin.
Mikä tämä on ?
Väärin tämä ei ole kallio, vaan huipun reunalla roikkuva kivi !
Otetaanpa muutama askel taaksepäin. Kivi näyttää helpolta kohteelta.
Joopa joo, niin sitä luulisi. Teeppä sama kuin Tiia.
Jos asiaa tarkastelee sivusta saattaa mennä pupu pöksyyn.
Kivi tuntuu pysyvän vain pyhällä hengellä kallion reunalla. On aivan käsittämätöntä, että se pysyy tuossa, eikä tipu 20m alemmaksi mereen.
Tiia kiven päällä.
Toisesta suunnasta kuvattuna.
Täytyy myöntää, että minua hermostutti seisoa tuon kiven päällä. Mieli teki karata heti pois sen päältä.
Paluumatkalla näimme tämän rauhallisemman noppa kiven.
Ps. Melkoinen reissu tämä ... !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti